7
« Uusin viesti kirjoittanut Heikki Salmén tänään kello 10:31:39 »
Ensiksi kiitos Huimapyörän päätoimittajalle virheellisen asian tyylikkäästä oikaisemisesta. Kiitos.
"Ikävä sanoa mutta konservointi kuulostaa enempi höpöhöpöltä ja epämääräisiltä hienoilta termeiltä mun korvissani miten kuluneen ja jopa muutellun ajopelin voisin museoida kertalaakista joillain yksiselitteisillä ohjeilla"
Sitten tämä kommentti... Olen seurannut yhden vanhan auton konservointia. Se ei todellakaan ole mitään kertalaakista museointia yksinkertaisilla ohjeilla. Eikä tämä auto ollut mikään julkkiksen entinen ajokki. Perheessä uudesta asti ollut auto, joka on ollut käytössä koko lähes 70-vuotisen ikänsä, viimeiset 50 vuotta vain kesäisin.
Vuosien mittaan tehdyt korjaukset, sen ajankohdan mahdollisuuksen mukaan tehdyt, niistä pitää pystyä osoittamaan milloin tehty, miksi alkuperäisestä poikkeavin osin ym. Todennettavaa on paljon ja se pitää pystyä tekemään ymmärrettävästi ja luotettavasti. Ei todellakaan helppoa, mutta täysin mahdollista tehdä.
Konservoitu auto on tässäkin tapauksessa arvokas historiallinen dokumentti suomalaisesta autohistoriasta. Historiallisessa ja nykyisin jo taloudellisessakin mielessä paljon arvokkaampi kuin vastaava malli, joka on muutettu amerikan vientimallista euromalliksi, maalattu maaleilla jota ei aikanaan ollut, varustettu vietnamilaisilla rosteripuskureilla ja taiwanilaisilla uustuotanto pikkuosilla.
Olisi oikein mukavaa, jos Huimapyörässä olisi kattava juttu jostakin konservoidusta moottoripyörästä. Koko tarina kaikkine yksityiskohtineen ja runsaiden kuvien kera. Se helpottaisi konservointi-käsitteen ymmärtämistä erittäin paljon.