Vesijärvi-kierrokseen, kuten varmasti muihinkin julkisiin tapahtumiin, vaaditaan poliisiviranomaiselta haettava lupa yleisötapahtuman järjestämiseksi. Ajattelen menettelyä hieman takaperoisena. Useita kuukausia ennen tapahtuman ajankohtaa on tiedotettava osallistujille järjestelyistä. Myös lupa poliisilta anotaan hyvissä ajoin. Käytännössä kuitenkin, kuten tänäkin vuonna, sain nyt neljä päivää ennen mopoajeluamme hyväksytyn luvan. Vuosi sitten vaadittiin viime hetkellä vielä tartuntatautilääkärin lausunto. Aikaa oli vain muutama tunti saada tuo lupa. Poliisilaitos suljettiin klo 16.00 viimeisenä arkipäivänä ennen sunnuntain tapahtumaa. Sain kuin sainkin asian hoidettua.
Mutta tuo asioiden hoidon järjestys! Jos ensin olisi odotettava poliisin luvan myöntämistä ja sen jälkeen vasta levitettävä sanaa tapahtuman järjestämisestä, niin miten homma hoidetaan tiedoksi laajalle osallistujamäärälle muutamassa tunnissa tai parissa päivässä. Entäpä toisinpäin? Jos lupaa ei tulekaan ja osallistujat ovat jo järjestäneet omat valmistelunsa ja usein pitkähköt reittisuunnitelmansa mahdollisine yöpymispaikkoineen, julistaako tapahtumasta vastaava henkilö paikan päällä, että kiva kun tulitte mutta lähtekää nyt kotiinne saman tien. Viime vuoden kohdalla olin jo päättänyt kantaa vastuuni ja ajattaa mopoilijoilla tutun kierroksen, vaikka lupaa en olisi saanutkaan. Onneksi ei tarvinnut odottaa sanktioita kansalaistottelemattomuudesta.
Uskaltanen lukijoille vielä viitata maamme kohdalla ultrasuureen hässäkkään. Kaikki on etukäteen hoidettu yhteisymmärryksessä ja demokraattisin virallisin metodein. Sitten ilmenee kuin salama kirkkaalta taivaalta änkyrä, joka onkin kampeamassa lupamenettelyä uusille raiteille tai kokonaan putoamaan kiskoilta omien tarkoitusperiensä ajamiseksi. Miten tuollaiseen olisi reagoitava? Meillä ruohonjuuritason harrastajilla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin odottaa valtaapitävien päätöksiä ja ihmetellä maailman melskeitä.
Meidän mopoilijoiden ja motoristien edesottamukset olkoot selkeät ilman taka-ajatuksia! Vesijärvi-kierroksemme saakoon taas yleisönkin lähtöpaikalla ja teiden varsilla nostalgisiin tuntemuksiin! Varaan myös Miniini viimeisintä kirjaani Kahvakouran kertomaa niille, jotka haluavat painettua tekstiä kotikirjastoonsa. Otan mukaani myös vanhoja pinssejä ja tarroja niitä varten, jotka mukana olleina ovat jostain syystä kadottaneet nuo tunnukset.
Nähdään sunnuntaina!
Kalevi Heikkinen
