Tännää istuttiin terassilla iltapäiväkahvilla. Niiko oon mainostanu, joku vuos sitten meille tuli sellanen oikein lasitettu terassi, itäseinälle. Hellekelillä siellä melko lämmintä, mutta kun ei suoraan aurinko paista sinne, ja kaikki seinät auki, niin melko mukavaa, sanosin. Vaimo yhtäkkiä oikein niiko innossaan tokas, että sarvi-jaakko!
Ja taas oli ruvettava hommiin. Nimittäin ihan sellaseen lähes jokapäivä toistuvaan askareeseen, joinain päivinä usiampaankiin kertaan toistuvaan; kahesti siihen ruvettiin nytkin kesken kahvien!
Tuonne terassille nimittäin lentää millon minkäkinvärisiä ötököitä. Katossa on vaalee aurinkoverho. Kun lasit on auki, seinistä yli puolet on aukkoo. Arvatkaas, ossaako nuo lentävät ötökät mennä ite niistä aukoista takas ulos? No eivät vissiin ossaa, siihen jäävät pörräämään kattoon tai lasia vasten johonkin, vaikka ihan vieressä ei ois seinää. Ja tosiaan, melkonen operaatio oli taas niitten pelastaminen, keittiöjakkaraa ja erilaisia ohjaimia oli apuna, ja hunajalientä houkuttimena. Saatiin tämän päivän erikoisvieraat ehjinä pihalle lopulta. Yks hävittäjäpaarma jäi, sen sain litsastua nilkkaan, mistä se kerkis haukkaamaan melkosen palasen ensin.
Kesä on...



