Aihe: Enskaan liittyviä kuvia ja kertomuksia.

[timo t.laine]

Enskamallin stereoperä-Ancilloteissa oli tuolloin 80-luvun alussa Sachsin ilmaiskarit. Ihan toimivat enskaan, mutta crossiin ei   .

CZetassa mulla oli ne omat ihan hyvät ilmaiskarit, Maicoon ostin "Hilpiset"(kuka muistaa?) ja sen jälkeen hommasin Hondan missä oli Brad Lackeyn entiset ilmafoxit. Sachseista ei ole kokemuksia mutta hyvin noi muut toimivat.                 
..eipä tällä ole mitään tekemistä enskaan liittyvien kuvien & kertomusten kanssa😁

                             

[Kai Kivekäs]

Enskatarinaa sitten. Joskus kasarin puolivälissä oltiin ajamassa lumilenkkiä (olisikohan ollut Hämeenlinna?). AT-asemalla odoteltiin lähtöä metsätiesiirtymälle. Siinä odotellessa ihmeteltiin, että jokuhan päästelee kovaa kyytiä AT-asemalle vastakkaisesta suunnasta. Porukalla ihmeteltiin että kukas sieltä tulee, eikä pyörässä ole edes valoja. No, jääratamestari Ilkka Heinäaho sieltä tuli jäärata Suzukillaan. Muutama sana siinä AT:lla vaihdettiin. Enska-kuskit jatkoi siirtymälle ja Ilkka omille teilleen .

Toinen lumilenkkimuisto on Toijalasta tai Valkeakoskelta -85. Kisaa edeltävänä yönä oli tuiskuttanut EK:t ajokelvottomaan kuntoon. Kisajärjestäjä ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt. Jostain olivat onnistuneet ilmeisesti saamaan pikaluvat metsätienpätkälle, joka sitten toimi EK:na. Pätkä oli käytännössä suoraa tietä kilometrikaupalla. Se sitten vedettiin ainakin piikillä isoimmalla vaihteella kaasu pohjassa koko pätkä. Keskinopeus lienee ollut aika huima. Ihme ettei koneet kilahtaneet.

[Juha Mattila]

Sunin Manusta sen verran että kun olin Kahvakoplan lumilenkillä vuonna?, ehkä -79, toimitsijana ek:n maalissa, niin Manu tuli niin kovaa että ei saanut pyörää pysähtymään ajoissa vaan meni seuraavasta mutkasta pellolle että pölinä kävi. Kenelläkään muulla ei ollut edes lähellä. Maali oli just auton levyisellä pikkutiellä.

Niinpä nykyään onkin maalissa "maalisyherö".  Helpottaa ajanottoa ja on turvallisempi maali.
Manun ajo oli varsin lennokasta.
Kaverit näki kuinka Manu Vesijärven lumilenkillä 1980 Sairakkalassa, pikiksen spoorissa, eräältä töyräältä hyppäsi nelisatasella PE:llä seuraavaan notkelmaan.  Oli siinä katsojat haukkoneet henkeään.  Ja Manu vain hymyili.
Tuossa yhdessä kuvassa Manu "juoksuttaa" nelisatkua, koska on pehmeää.  Samoin hän toimi Joutsan lumilenkillä 1979, kun siellä kuusikossa oli suma pehmeän lumen takia.
Manu oli saavuttanut muut kilpailijat.  Hyppäsi pyörän päältä ja hihkaisi "hei pojat, menkää näin!".  Manu meni ohi koko porukasta.

Muistan nähneeni ekan kerran Sachsin siniset ilmaiskarit Manun Suzukissa Kärhän lenkillä 1979.
Olisikohan iskarit olleet tuliaiset Saksan sixiltä?

Vuoden 1980 Päitsin voiton mahdollisuudet taisi ainakin heikentyä Manulta useisiin rengasrikkoihin.
Maa oli paljaana lähes koko reitin matkalta, ja terävät kivetkin oli esillä.  Ensimmäisen kerran näin reitillä lunta vasta Jämsässä.
Manun pyörän eturengas rikkoutui useita kertoja, kunnes huollossa hoksattiin lisätä etupään putkiin ilmaa, jotta jousitus ei olisi pohjannut enää kovin herkästi.
Silloinhan Päitsin voitti Helminen Hussella, ja Manu oli nelisatkulla Suzuki PE:llä toinen.

Kuosan kuvasta vielä:  hänen numeronsa v. 1977 Päitsillä oli 34.  Eli kuva ei ole ainakaan tuosta Päitsistä.

[Eero Nikkanen]

 Suhtautukaa noiden mun kuvien teksteihin varauksella, vrt. Kuosa 37. Kaikki on hataran muistin varassa, eikä kuvia ole aikoinaan kirjattu.

 Manusta muistan muuannet lipat PE ajoilta, vai oisko ollu peräti MZ kausi menossa.
 Mäntsälän Hepolan koulun kohdilla oli kaiketi joku seurojentalo tms. jonka suojissa erään kisan lähtö-/ maalipaikka oli.
 Vika pätkä tuli pellonreunaa jostain sieltä nykysen ohitustien/ motarin takaa ja maali oli tosiaan kilpailukeskuksessa.
 Suni tuli melkosen kovaa, kuten muutkin, suoraa pellonreunaa, jossa jonkin ojan ylityksenä oli hieman montussa oleva silta.
 Sanoisin että nelosella veto päällä tuli ja armottoman takakorkeen jälkeen etukautta nurin ja monta volttia suorin vartaloin.
 Kansa kohahti, että nyt tais käydä huonosti...

 Liike lakkasi ja Manu pomppasi ylös, juoksi pyörälleen, potkaisi käyntiin ja ajoi maaliin, niin kovaa kun pyörällä pääsi.
 Kyllä nää kovat sällit on ollu ja on edelleen kovia kestämään myös kolhuja ja senpätähden myös harrastajien ois syytä pitää kovaa lihaskuntoa yllä.

 Näillä kilometreillä ihmisen elastisuus ja joustavuus häviää aivan tyystin ja kipeetä tulee jos kurkottaa kaliapulloa liian pitkältä ja nopeasti. 

 Joskus tuli dokumentti Häkä Häkkisestä, siis laskijasta, joka vielä yli seitenkymppisenä teki hurjia nopeuslaskuja.
 Miten se oli mahdollista vuielä tuossa iässä, kysyi toimittaja, johon Häkä vastasi, että kaiken a ja o on venyttely.
 Venyttely, venyttely ja venyttely.

 Totta varmaan puhui, joten ruvetkaapa raakit jumppaamaan, mulla ei enää osu sormet etukyykyssä maahan.... 

[sakari vesa]

Onkohan kilpailukeskus ollut useamminkin Hepolan seurantalolla? Meinaan vaan kun me oltiin kerran kuvaamassa videovehkeillä kisaa siellä nyk. motarin takana. Hapella oli, oisko ollut Saloran liikuteltava VHS nauhuri, ja vuokrattiin Orimattilan Urheilusta ja Koneesta kannettava VHS kamera. Minä raahasin mettässä sitä matkalaukunkokoista nauhuria ja Hape kuvasi. Välillä käytiin kisakeskuksessa lataamassa akkuja.
Täytyy kysästä vieläkö se kasetti on tallessa. Se nauhuri ainakin on.

[Juha Mattila]

Onkohan kilpailukeskus ollut useamminkin Hepolan seurantalolla? Meinaan vaan kun me oltiin kerran kuvaamassa videovehkeillä kisaa siellä nyk. motarin takana. Hapella oli, oisko ollut Saloran liikuteltava VHS nauhuri, ja vuokrattiin Orimattilan Urheilusta ja Koneesta kannettava VHS kamera. Minä raahasin mettässä sitä matkalaukunkokoista nauhuria ja Hape kuvasi. Välillä käytiin kisakeskuksessa lataamassa akkuja.
Täytyy kysästä vieläkö se kasetti on tallessa. Se nauhuri ainakin on.

Kärhän lenkin kilpailukeskus on ollut siellä ainakin 1978...1981 ja 1984, kun muistan olleeni siellä...
Varmasti on ollut muinakin vuosina.
Voisiko joku mäntsäläläinen täsmentää?
Vieläkin on tallessa sieltä v. -81 saatu nätti posliininen lattiamaljakko, ihan tuossa jalkojen juuressa.

[Eero Nikkanen]

Vieläkin on tallessa sieltä v. -81 saatu nätti posliininen lattiamaljakko, ihan tuossa jalkojen juuressa.

 Mulla on plätkä ja punaisessa peltilaatikossa pienois-hylsysatsi, joka on edelleen pakissa mukana päivittäin. 
 Tasomitalin sai, öhön, kultainen ja tavarapalkinnon sai itse valita pöydältä. Ois kai siinä arvokkaampaakin ollut, mutta jännitti varmaan.
 vaikka sillon työkalutt makso, ku ei ollu vielä hongkongeja keksitty. K_raudan hinnoilla varmaan satkun satsi....

 Vaan on se Juha kovaa vetäny ko miutkii voitit. 
 Tossa kisassa ei muuten ollu sitä pitkää pätkää siinä lopussa, vaan semmonen sänkkärikieputus, minkä muistan itselläni kulkeneen hyvin.
 Se tultiin, mitä 175 PE kulki semmosessa puolipehmeessä savessa.  Virheetön suoritus. Kumma että joku yksittäinen pätkä voi jäädä mieleen...

 

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Kai Kivekäs]

Onko muuten lajin tuloshistoria dokumentoituina kuinka kattavasti ja tarkasti? Tuli mieleen, että mullakin on mapitettuna aikas paljon tuloksia omalta aktiiviajalta. Pitäisikö ne skannata ja toimittaa jonnekin/jollekin?

Palkinnoista: keittiön kaapista löytyy yhä Iittalan snapsilasit. Valkeakosken Moottoriseuran tarroilla varustettuna. Jonkun lumilenkin palkintona ne tuli

[Eero Nikkanen]

Onko muuten lajin tuloshistoria dokumentoituina kuinka kattavasti ja tarkasti?

 En tiedä kuinka virallisesti, mutta Valtosen Jarkolla ihan varmasti on ja jos paperi häviää, niin sitten muistissa.
 Ei niitä omia dokumentteja silti kannata hukata, saattaahan se olla, että joku joskus alkaa tekemään jotain virallistakin historiikkia ja sitten mitä enemmän tietoa löytyy, sen kattavampi on lopputulos.

[Juha Mattila]

Maasto Mäntsälässä saattoi olla jotenkin jo tuttua tuolloin, kun oli ollut aikaisempinakin vuosina mukana...
Nuorempana kun muisti oli parempi. 
Hitaampikin vauhti riitti joskus menestykseen, kun ei kaatuillut.
Joku on sanonut, että kun pilkkikilpailuissa on palkintoina autoja, niin autokilpailuissa on palkintoina pilkkejä.
Tää enduro taitaa olla siltä väliltä, kun palkinnot on joskus lähempänä pilkkikilpailujen palkintoja kuin autokilpailujen palkintoja.
Onhan siellä suossa tullut joskus rämmittyä...  Mutta ei palkintojen takia.
Olin kuullut kuinka joskus mantsakisassa oli palkintona ollut uusi rengas.  Tuntui kaukaiselta tuollainen palkinto, kunnes sitten kerran sain palkinnoksi uuden takarenkaan.  Oikean nappularenkaan.  Oli se hienoa!
Kun sitten asensin sen renkaan pyörääni, kun piti lähteä crossikisaan Lahteen (savirata) niin selvisi syy, miksi se rengas oli joutanut palkinnoksi.  Rengas oli maineeltaan sellainen, ettei se mennyt kaupaksi...
En päässyt sateen kastelemalla radalla mäkeä ylös, kun takarengas oli kuin savipallo.  Kaasua kun lisäsi niin sitä liukkaammin tulin mäkeä takaperin alas.  Kerhokaverikin ihmetteli, että onkohan hän ajamassa rataa oikeaan suuntaan, kun minä tulin vastaan...
Silti kaikki kunnia palkintoja luovuttaneille yrityksille.

Noita tuloksia ja lähtöluetteloita on säästynyt lähinnä kisoista, joissa itse olen ollut mukana muutamina vuosina.
Olen niitä hieman järjestellyt.  Ja homma jatkuu.
Tarkoitus olisi tehdä luettelo säilyneistä papereista.  Siten olisi helpompi antaa tietoa sitä haluaville.
Olisiko sellainen menettely hyvä?  Mitä useampi toimisi siten, sitä kattavampi olisi tiedonsaantimahdollisuus vanhoista kisoista.
Mihin sellaiset luettelot kannattaisi tallentaa, jotta ne olisi helposti saatavilla?
Voisiko moottorikerhot julkaista vanhoja kisatuloksia nettisivuillaan?  Ja kuvia?

[Pauli Ylikoski]

Sehän olisi oikein pätevää, jos isompaa arkistoa kasatessa tuollaiset asiakirjat skannaisi tekstin tunnistavalla ohjelmalla. Tulokseksena olisi tekstitiedosto eikä kuva, jolloin mahdollisesti satojen & tuhansien sivujen joukosta se kaivattu nimi löytyy hakutoiminnolla sekunnissa.

Itse skannausprosessi on työläämpi, mutta siinähän olisi jollekin työelämään tutustuvalle nuorelle homma ihan omiaan...

[Eero Nikkanen]

 Meikäläisellä aina ollu jonkinlainen lukkarinrakkaus sekä enduroon, että Suzuki prätkiin.

 Tommseen kuvaan törmäsin albumissani. Uskaltaisin väittää, että toi on 1. Suomeen tuotu PE ja vuodeksi veikkaan -76, tai -77.
 -78 malli oli jo kaikkien saatavilla ja -80 alukuvuosina erittäin yleinen pyörä.
 Itsellä oli 175cc -79 ja -80 mallinen 250 PE, josta vikat lie olleet -82 mallisia ja 175cc linkkuperällä tehtiin ja tuotiin vielä -83.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Juha Mattila]

Ensimmäisen kerran Suomessa PE esiteltiin vuonna 1977 MP-näyttelyssä.  Malli oli PE 250 B, jollaista en ole koskaan ajossa nähnyt.
Tuosta pyörästä on kuva ainakin Vauhdin Maailmassa, jossa oli juttu näyttelystä.
Ensimmäiset myyntiin vuonna 1978 tulleet ja tyypitetyt PE:t olivat PE 250 C -mallia.
Mallit erottaa muun muassa etulyhdystä ja bensatankista.  Netistä löytynee kuvia.
PE:stä tulikin jonkinlainen myyntimenestys pienillä Suomen mantsapyörämarkkinoilla, kun vielä Suni voitti heti sellaisella Päitsin 1978, ja vielä 1979 (silloin PE 250 N).
Mielestäni noiden C- ja N-mallien selvimmät erot ovat erilainen pakoputken alkukäyrä ja erilaiset sivunumerokilvet.

Suzuki piikkinä kiinnosti noihin aikoihin, kun kortti ei riittänyt isompaan.
Niinpä kolmisen vuotta vanha Monark vaihtui tammikuussa 1979 ihka uuteen Suzuki TS 125 C -pyörään,  josta puuttui välivapaat...
Sellaisenaan se ei kelvannut.  Sitä piti tuunata:  pakoputkesta poistettiin kuristuslevy, öljypumppu pois seosvoiteluun siirtymisen takia, etupäähän tuli 50 mm:n jatkoholkit, vilkut pois, mittarit pois, etulyhdyksi muovinen, takavaloksi Talmu, satulaksi RM:n satula, takaiskareiksi Marzocchit, Falkin etulokari, renkaiksi crossirenkaat ja vielä numerokilvet.
Suzukilla ajoin tammikuun ja huhtikuun välisenä aikana kuusi lumilenkkiä ilman teknisiä murheita.  Sitten tulikin tilalle uusi Kotari, kun sellaisia oli muillakin...  Velaksi.

[Hannu Ikäläinen]

Suzuki PE 250-mallitietoa löytyy ainakin seuraavista lähteistä. Eeron kuvan yksilö olisi näiden mukaan vuodelta 1977 kuten Juha mainitsee.

http://www.suzukicycles.org/PE-series/PE250.shtml

https://en.wikipedia.org/wiki/Suzuki_PE_series

Juhan kertomus Suzuki TS:n rakentelusta kertoo paljon 1970-luvun tilanteesta. Katuenskoista niitä rakenneltiin. Vuonna 1974 tehtiin velipojan Suzuki TS-piikistä enskapeli vastaavanlaisilla virityksillä. Päitsille jätettiin akku mukaan valosysteemeihin ja se olikin hyvä ratkaisu. Ikävä kyllä takapyörän laakerit sitten pettivät sillä reissulla. Suzukista siirryttiin Zündapp 125 GS:n kautta Kotarin piikkiin. Piti se "ristitapissa riippuminenkin" sitten kokea.

[Eero Nikkanen]

 Tosta PE / RM kuvasta vielä senverran, että se on napattu TuMK;n jäärata-ajojen varikolta "silloin". Pelit ajamattomia ja messuilta tulossa, tai sinne menossa. Ajot yleensä helmikuun lopuilla, oliko messut missä ja milloin, en muista, vai oliko vain joku näyttely esim Kaivokselan autohalleissa ?

 Tossa vielä Alhovuoren loput konttauskuvat, jos vaikka joku löytää niistä itsensä.    Kuvat on huonoja, mutta kun ottajan tietää, niin ei ihmettele. 

[ylläpito on poistanut liitteen]