Heissan! Meikäläinen pääsi H2:n sarviin vasta 80-luvun lopulla jolloin malli oli jo nähnyt parhaat päivänsä. Kotikylästä Varkaudesta löytyi. Purin koneen ja kasasin uudestaan ja maalautin osat ja nippuun. Ei ole sen jälkeen yhtä luoetttavaa konetta ollut. - No ehkä, 1937 vuoden Ariel oli yhtä hyvä. Heti perään ostin Espoosta toisen jota lainasin kaverille kokooontumisajoja varten ja sitten kasasin vielä kolmannen osista lähes valmiiksi mutta vaikeaa se jo oli uudella vuosituhannella. Ja taas on ylähyllyllä karttuva kokoelma tavaraa. Ajettavuudeltaan nuo oli ihan ok, ainakin normaalivauhdeissa hieman parempi kuin esim. tuutti. Tosin suoralla tangolla. Kun vakiokoneessa oli -72 suunnilleen saman verran hevosia ajoivat Ruotsalaiset vielä 90-luvulla nykypolttoaineilla kiihdytyskisoja noilla joissa myllystä oli otettu ilokaasulla n. 200 heppaa enemmän. Vakiokampuralla pääsivät kokonaisen sesongin läpi. Eli koko kolmossarjan matalin viritysaste oli suurimmassa mallissa. Eniten viritystietämystä Skanidinaviassa näistä on herralla nimeltä E. Parnestål. Sanalla EBOS taitaa löytyä kotisivutkin.
Turkka
