Kirjoittaja Aihe: Elämän tarkoitus ?  (Luettu 433 kertaa)

Toukokuu 17, 2022, 18:46:21 ip
Luettu 433 kertaa

Eero Nikkanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 4123
  • Viraton, varaton, vastuuton, mutta velaton.
 Onkohan asiaa aiemmin pohdittu, mutta oli tai ei, niin nyt saa.

 Itselläni on hetkittäin ollut aavistus totuudesta, mutta jotenkin se arjessa hämärtyy.

 Nyt ahvenen selkiä vertaillessani, löysin uusia todisteita toisaalta, odottamattomasta paikasta, mutta hieman tuo lukutaito tökkii.
 Jaakon vaimo taitaa olla asioista perillä, niin saisikohan hältä pyytää käännöstä symboliikasta ?

   

 Onhan noissa selvästi alku ja loppu, mutta mitä niiden välissä ?
 

Toukokuu 17, 2022, 21:29:26 ip
Vastaus #1

Taito Nuutinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1016
  • Triumph T100ss,Nimbus 19??
Tuossahan on vain muutama=

Eikäku tonne mun piti..

Toukokuu 17, 2022, 23:09:45 ip
Vastaus #2

Risto Saastamoinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 445
Päivällä puhutin yhtä metsäalan ukkelia ja näytin neulaspuita jotka on kaarnan alta justiinsa tuollaista katunäkymää täynnä. Kolmena vuonna tuo on noita hemmetin juoksuhautoja kaivellut. Aitomonikirjaajaksi sanoi, kai se niitä kirjanpainajia sekin on.

Toukokuu 17, 2022, 23:24:43 ip
Vastaus #3

Kari Sillanpää

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 6174
  • MC Debit
Eppujen mukaan

”...elämämme tarkoitus
Lienee murheen karkoitus”
Kari

”Parempi Piru merrassa kuin kymmenen irrallaan”

Toukokuu 18, 2022, 06:04:18 ap
Vastaus #4

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 11943


Job 7:

Ihmisen osa on työtä ja vaivaa
71Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?
Eikö hän ole kuin palkkalainen,
joka tekee raskaita päivätöitä?
2Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,
kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,
ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
4Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:
»Milloin voin nousta?»
Yö kuluu vitkaan,
kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
5Ruvet ja madot peittävät ruumiini,
minun nahkani halkeilee ja märkii.
6Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:
ne päättyvät, kun lanka loppuu.
Ihmisen elämä on henkäys
7


Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.
Silmäni eivät enää näe onnen päivää.
8Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.
Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
9Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin.
Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
10


Hän ei kotiinsa palaa,
eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
11Nyt en enää pidättele kieltäni.
Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun.
Olen katkera ja huudan tuskani julki.
12



Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse,
kun panet minulle noin vahvat vartijat?
13Minä ajattelin: »Vuoteeni suo minulle lohdun,
uni huojentaa tuskani.»
14Mutta sinä säikytät minua unikuvilla,
panet yön painajaiset minua ahdistamaan.
15Mieluummin tahdon kuolla,
nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!
Hellitä minusta, anna minun kuolla
16Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti.
Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.
17


Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä
ja alati valvot häntä?
18Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille,
joka hetki sinä häntä tutkit.
19Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois?
Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?
20Jos olenkin tehnyt syntiä,
en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt,
sinä ihmisen vaanija?
Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi,
miksi noin kovin kannat minusta huolta?
21Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut,
miksi et ota pois syntiäni?
Pian minä muutun maaksi.