Kirjoittaja Aihe: Katsastus  (Luettu 2499 kertaa)

Toukokuu 20, 2024, 13:20:28 ip
Vastaus #15

Teemu S. Lindfors

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 959
Jaakolta sangen hyvä kysymys.

Asiaa on kuitenkin hiukan hankala tutkia, koska autoja koskee määräaikaiskatsastusvelvollisuus. Voi aina väittää, että teknisiä vikoja ei löytynyt onnettomuustutkinnoissa, koska katsastus.

Ulkomaista dataa sen sijaan löytyy, sieltä on luettavissa sen suuntaisia viitteitä, että ei tuo katsastus ainakaan itsestäänselvästi paikkaansa puolusta.

Toukokuu 20, 2024, 19:02:06 ip
Vastaus #16

Kari Sillanpää

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 6044
  • MC Debit
Joo muna ja kana tuossa autohommassa. Pers. koht. olen sitä mieltä että autoille katsastus on erittäinkin tarpeellinen. Autoja on melkein kaikilla, ja monikaan ei tiedä tai ymmärrä niiden päälle yhtään mitään.

Itsekin ihan mielelläni käytän tunnin vuodessa siihen, että joku katsoo jarrut ja iskarit, nostaa auton ylös ja katsoo että alustassa on kaikki kunnossa myös. Samaan hintaan saa listan vaihdettavista osista. Ainakin paikallisella korjaamolla ”katsastustarkastus” maksaa melkein saman kuin oikea katsastus, joten votstöpoint?

Uusia autoja ei tarvitse alkuun katsastaa, mutta niitä saa juoksuttaa vuosittain parin katsastusremontin hintaisissa vuosihuolloissa valtuutetuilla korjaamoilla ja muutenkin oli ainakin mulla ressiä enemmän siitä yhdestä uudesta ja niistä parista melkein uudesta jotka mulla oli. Vanhan vaunun kanssa on jotenkin helpompi elää.

Moottoripyörä on yleensä harrastus, kiinnostuksen kohde ja muutenkin ”silmäterä”, ja lisäksi useimmat käsittävät sen, että puutteellisessa kunnossa oleva motskari voi olla oikeasti hengenvaarallinen. Ja jumittavat, väljät ja/tai kuluneet osat ilmoittavat itsestään aika selkeästi. Siksi niitä yleensä pidetään kunnossa. Poikkeuksiakin toki on.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 20, 2024, 19:03:59 ip kirjoittanut Kari Sillanpää »
Kari

”Parempi Piru merrassa kuin kymmenen irrallaan”

Toukokuu 21, 2024, 15:55:46 ip
Vastaus #17

Peter Rulamo

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 305
Herkkupaikka sorvata vähän laajempi sosiologinen analytsi. Moottoripyöräilyn kulttuuri on muuttunut puolessa vuosisadassa, keskiluokkaistunut ja kulutusorientoitunut enemmän. Joskus aikanaan oli normaalia että ostaja ajaa pyörän kotiinsa, nyt sitä pidetään erikoisena eikä myyjä ole valmistautunut siihen. Kun ostaa pyörää niin nykyään täytyy erikseen mainita, että en ole pakettiautoilija. Siihen on kaatunut moni kauppa, myytävä pyörä pidetään yhä harvemmin ajokunnossa vaikka muuten olisi vaikka museokilvissä. Ilmoituksessa saattaa lukea "loistava alkuperäiskunto", mutta saattaa olla että ajokuntoa ei ole. Ei osata/haluta käyttää kaasareita tyhjäksi tai laittaa pienkonebensoja tankkiin, jos pyörä jää pidemmäksi aikaa seisomaan. Toki jos ei pienkonebensaa pumpusta saa, niin sitä täytyy ostaa Motonetistä ja se maksaa muutaman kympin. Ei tartte sitten myydä halvalla, kun ei ole tukossa. Aikanaan lähtökohta oli, että ajokunto on priimaa kun pyörää myydään. Muusta ei niin ollut väliä. Selkeät projektit erikseen.

Porukka haluaa vain ajaa, huoltaminen ei kiinnosta eikä pyörä kiinnosta teknisesti. Yhä useampi myyjä ei tiedä pyörästään juuri mitään, on vaan ajellut sillä. Palveluiden käyttämisestä, palveluiden kulutuskulttuurista on tullut normi. Moni keskiluokkainen ei halua samaistua moottoripyöräilijäksi, vaikka ajelee. Puhuu "mopoilusta", etäännyttää itseään huumorilla prätkäkulttuurista, sen menneestä rahvaudesta. Autoton motoilija alkaa olla harvinaisuus, ennen hän oli normi. Prätkä on nykyään vain monelle lelu, liikkuminen paikasta toiseen ei ole sen varassa millään lailla. Tämän kulttuurisen muutoksen yllä viranomaiset kaartelevat kuin petolinnut raadon päällä taivaalla. Jos puolustus pettää, niin isketään jaolle. Näin ollen vahvin suoja korppeja vastaan olisi harrastus, joka säilyttäisi edes osan juuristaan. Kaikki ajassa vääntää kyllä toiseen suuntaan. Pyörät alkavat olla jo niin nintendojakin, että puhutaan ihan eri vehkeistä kuin joskus 70-luvulla. Joo. Päivän pläjäys.
Ex: Honda ST70Dax, SL125S, CB125T, CB125TD, MTX125R, CB250RS, CB250N, CB400N, FT500, CB750K, VF750F, VFR750F(2), CB900B"O, VF1000F2, CBR1000F(4), CBR1100XX(2). Yamaha DT125MX, DT125R, RD125LC(2), RD250LC, RD350LC(2), XJ750SECA, XJ900. Kawasaki Z500, GPZ900R(2), GPZ1000RX.

Toukokuu 21, 2024, 18:52:58 ip
Vastaus #18

Teemu S. Lindfors

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 959
Tottahan tuo on, että harrastus on muuttanut monella tapaa muotoaan.

Totta on kuitenkin myös se, että uuvateinkin moottoripyöräilijä havaitsee tekniset puutteet todennäköisemmin kuin uuvatein autoilija. Autossa ne puutteet voivat olla sellaista sorttia, että niitä ei kertakaikkiaan havaitse ennen kuin nostaa auton nosturille ja tutkii. Puhumattakaan että niistä kaikki ymmärtäisivät mitään. Tästä näkökulmasta autojen määräaikaiskatsastaminen puoltaa paikkaansa.

Motskareiden osalta on mahdollista kuutioida tuota katsastamista monelta kantilta, muun muassa tällaiselta tsykolookiselta kantilta. Tämäntyyppiset spekulaatiot eivät kuitenkaan muuta mitattavissa olevia tosiasioita: tekniset viat eivät näy motskarionnettomuuksissa Suomessa juuri lainkaan ja silloinkin kun näkyvät, eivät ne olleet onnettomuuden pääasiallinen syy.

Tuossa SMOTO:n paprussa on annettu tietty painoarvo onnettomuustutkinnassa taustariskinä esiintyneelle tekniselle puutteelle. Koska meikäläinen on tuon painotuksen aikanaan ajatellut, olen oikeutettu sitä myös arvostelemaan ja toteankin, että teknisten taustariskien painoarvo on todellisuudessa tuossa liian korkea. Kun kuski oli 5 bofoorin kännissä, ajoi 70 km/h ylinopeutta ilman kypärää, ja motskarissa oli kulunut takarengas, olisiko onnettomuudelta vältytty, jos se takarengas ei olisikaan ollut kulunut? Tällaisessa tapauksessa teknisen taustariskin painoarvon pitäisi olla nolla, mutta sitä ei kehdattu laittaa.

Noillakin painotuksilla hyöty/kustannussuhde katsastamisella oli joka tapauksessa niin surkea, että katsastuspakko ei ole mitenkään järkiperäisesti perusteltavissa.