Politiikka on mutkikasta ja vielä kryptisempää on ilmastoplitiikka.
YM HUOMAUTTAA, että jos jakeluvelvoitetta alennetaan, tarkoittaa se painetta nostaa polttoaineiden verotusta voimakkaasti, jotta päästövähennykset olisi mahdollista saavuttaa.
Tällaiselle tavalliselle tankkaajalle ei vaan aukea se, että millä kemiallisella kaavalla bensalitran polttamisesta syntyneet hiilidioksidipäästöt alenevat jos litran hintaa nostetaan vaikka kahdesta eurosta kolmeen.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009607447.html
Tavoitehan on vähentää fossiilisen polttoaineen kulutusta kokonaisuutena. Sinänsä ymmärrettävä tavoite, mutta Suomen olosuhteissa vaikea toteuttaa.
Asiaan liittyy erinäisiä lyhytnäköisyyksiä. Polttisauton korvaaminen sähköautolla ei suinkaan ole päästötöntä, vaan sähkiksen valmistaminen aikaansaa paljon päästöjä. Joidenkin laskelmien mukaan sähkiksellä pitää ajaa öpaut 150 tuhatta kilsaa ennen kuin hiilidioksiditase suhteessa polttisautoon on edes 0. Minun ymmärrykseni mukaan tämä tarkoittaa, että jos sillä polttiksella on teknistä käyttöikää jäljellä 150 tuhatta kilsaa, niin se kannattaa ensin ajaa loppuun ja vaihtaa vasta sitten sähkikseen.
Akkuteknologia on toinen lyhytnäköisyys: ei ole maailmassa saatavilla raaka-aineita koko planeetan liikenteen sähköistämisen edellyttämään akkukapasiteettiin. On tietenkin mahdollista, että keksitään jotain uutta, mutta toistaiseksi näyttää vähän huonolta.
Tämän anekaupan juuret löytyvät sangen yllättäen EU:sta. Siellä on määritelty päästövähennystavoitteita eri sektoreille ja liikenteen osuutta sektoreiden taakanjaossa on ullattaen ylipainotettu. Ellei tavoitteita saavuteta, pitää maksaa aneita. Päästöjä tämä anekauppa ei tietenkään vähennä yhtään, mutta aikaansaa muita ongelmia.
