Kyseisen yksilön ja ehkä hänen läheistensä kannalta ikävä, laji ei taida olla sukupuuttoon häviämässä, eikä ees Suomesta katoamassa just nyt.
Tää laulujoutsen oli metästetty Suomesta harvalukuseks, mutta kun se Pessi ja Illusia ilmesty, alettiin suojelemmaan, ja niin vain kanta elpy. Vielä ihmeellisempi on tään raakun tarina; niitä ei ollu ennää ko sormilla tai varpailla laskettava määrä jälellä, mutta ans olla kun mettäkone mennä kohels ojan yli, ni tuhansittain jos ei miljoonittain niitä murskaantu pyörien alle, ja hetken päästä niitä on kaikki hakkuutyömaitten viereiset ojat pullollaan!
Älkää olettako, että oon sitä mieltä, että raakuista ei tarvia välittää. Ymmärrän hiton hyvin, että kaikki elämä maapallolla perustuu monimuotosuuteen; ihmiset ei pärjää lajina eikä yksilöinä yksin. Elinkelposuus säilyy vain, jos on riittävän monenlaista oliota ja eläjää täällä. Mutta välillä kuulostaa ja näyttää siltä, että taitaa siellä pipertäjien leireissäkin melkosta sadunkirjottajaa olla?
Ilman metsäteollisuutta putoaa elintasomme aikalailla. Ilman puunkorjuuta ei ole metsäteollisuutta. Puuta voip korjata ajelematta raakkujokien yli, tai tehä sillat, jos on ajettava yli. Nää on kaikki euroilla laskettavia asioita. Mutta jos lait on laadittu, ja sopimukset olemassa, niin kyllä miunkin mielestä niitten pitäs sitoa jopa tuuraensoa?
Saa nähä kuinka kauan...
PS. Eikäku Penalta pit kyssyy, että koititko elvyttää? Meijän rouva on moniaita ikkunaan lentäneitä pikkulintuja, mitkä on ollu ketarat suorina jo jonnii aikaa, saanu taputeltuu henkiin takasin ja lentokuntoonkin vielä.