Tuohon Laurin pohdintaan. En jaksanut alkaa piirtelemään.
Mutta jos kampiakseli on keskellä sylinterin halkaisijaa, suoraan alla, niin eikös silloin se männän liike sylinterissä ole täysin symmetrinen kumpaankin suuntaan, kuolokohdan kummallakin puolella? Ja jos niissä mitoissa on poikkeama, esimerkiksi männäntappi ei ole keskeinen, tai sylinterin suunta ei ole keskeinen kampiakseliin nähden, silloin nousu milleissä ja kierto asteissa eivät käyttäydy täsmälleen peilikuvina ennen yläkuolokohtaa ja yläkuolokohdan jälkeen, eri nuo asiat vaikuttavat siihen geometriaan. Tällä pohdinnalla sanoisin Laurin kysymykseen, että vaikuttaa. Kuinka paljon, onko merkittäviä asioita, sitä en tiedä. Eikä tuollaisessa matalavireisessä koneessa taida kovin suurta eroa olla esimerkiksi kymmenesosamillin muutos ennakossa yleisestikään.
Käytännön kokemus on itselläni siitä 350-Jawasta, siis kaksisylinterisestä. Se kokemus kertoo, että jos jaksoi noitten ennakoitten ja kärkien säädön kanssa askarrella tosissaan, ja laittaa ne niin tarkasti samoiksi ne ennakot kuin vain käytössä olleet mittalaitteet riitti, niin kaksisylinterinen kone kävi kauniisti ja tasaisesti tyhjäkäyntiä, vastasi kaasuun loogisesti mataliltakin kierroksilta, ja käynnistyi kädellä kammesta painaen. Ja noissa mainituissa asioissa oli koettavissa eroja, jos sytyt oli vähän sinne päin tai etenkin poikkesivat toisistaan. Poikkeama sai moottorin käymään tyhjäkäyntiä vähän niinkuin siinä olisi ollut kaksi eri moottoria käynnissä. Sen sijaan pyörän huippunopeuden sekä sen huiman maksimitehon kanssa tuntuma ilman mitään mittauksia kertoi sellaista, että ihan sama mitä siellä on ennakkona, millin pari sinne tänne...
Muistikuvia aikojen takaa, saattavat olla unikuvia...
jaakkovaakko
