Jos vanteessa on jonniin verran ainepaksuutta, ja nippelit laittaa suunnilleen sen kokoset mitkä alunperinkin on vanteeseen tarkotettu, pitäs miun mielestä sen nippelin suunnan sattua aika hyvin kohilleen. Eli jos vanne on tehty isolle rumpujarrulle, jossa sisemmän pinnakehän halkaisija on aikamoinen, ja sen laittaa levyjarrulliseen, missä taas tuo kehä ei oo moinenkaan, lähtee pinna väärään suuntaan, ja se painuu kaarelle, ja tullee huonosti rihtauksessaan kestävä tai jopa pinnoja katkova siitä. Luulen. Tai on näistä jotain kokemuksiakin, vuosien takaa ja rotomossipyöristä...
Isäukko teki miulle sellasen lastenpyörän kokosen mopon, kun olin seittemän vanha. Renkaiksi lasten polkupyörän renkaat, mitä jo silloin sai kaupasta. Se teki vanteet sellasista mopon vanteista, missä ei ollut noita kupin tapaisia ollenkaan nippeliä varten, sellasia oli ennen polkupyörien ja joidenkin mopojen vanteina. Katkas sopivan mittaseks, taivutti kehän pyöreeks, hitsas kaasulla ne vanhat pinnanreijät umpeen ja poras uudet reijät oikeisiin kohtiin... ja tais vielä niihin pillillä kuumentaen painaa pienet kupitkin. Pinnat tehhään niin, että kierrepää säilytetään, sehän on mankelikierre, koukkupää tehhään uus. Sillon ei vaan ollu tietokonetta ja siinä ohjelmaa, mistä saa pinnille pituudet, kun antaa vanteen ja rummun mitat ja toivotun monenko yli tiijon. Koukkupään tatin taontaan oli sellanen sapluuna, eli reikä, missä jyrkän kartion mallinen pesä toisella puolella, siihen taottiin tatti päähän, ja sitten taivutettiin se mutka sillosiin pinneihin.
Eipä tainnu poikansa oikein osata arvostaa sitä tekemistä, ja sitteko alko ymmärtää, ei ollu ennää ketä kiittäs... no oli se jo samoilla metodeilla tehny kolkytluvulla lasten polkupyörät miun vanhemmille sisarille. Ison pyörän rungosta sai valmiit ohjauslaakerin paikat ja keskiön paikat, putkia sopivasti lyhentel ja taivuttel. Polkupyörän rungosta oli se miulle tehty mopokin väännelty.
jaakkovaakko