Hyvää tarinaa oli kyllä Reijolta.
Minulla ei ollut penskana mopoa. Serkulla sellainen oli, nimittäin Suzuki PV, ja sillä muutaman kerran vähän ajoinkin. Jalat eivät vain yltäneet maahan saakka niin ajot jäivät vähiin. Eikä se serkku tietenkään olisi sillä paljon malttanut antaa minun ajaakaan. Sen sijaan pulkkaa ja rattikelkkaa sen perään laitettiin talvisin ja ajeltiin peltoteitä edes takaisin kaasu pohjassa, ja se oli hyvää hommaa.
Joitain vuosia myöhemmin innostuimme kaverin kanssa mopoista ja kaveri sellaisen sai hankittuakin. Isänsä toi jostain puoliautomaattisen, jäykkäperäisen Monkeyn. Myöhemmin hän hankki Helkama AX:n, joka oli aina hajalla. Minulla ei vanhemmat millään suostuneet, että taloon tulisi mopo ja niinpä se jäi hankkimatta. Sen sijaan kitaran ostossa avittivat ja sen myötä se mopokin jäi mielestä. Myöhemmin meillä soittopojilla oli mopopoikien kanssa jonkin sortin vastakkainasettelua. Ne eivät tykänneet meistä eikä me tykätty niistä. Tämähän ei tosin mopoihin sinänsä liittynyt ja meidänkin kosketinsoittaja ajeli kyllä Tunturilla aina kylille matkan takaa.
Muutaman vuoden päästä mopot alkoivat taas keveästi kiinnostaa. Siis siinä joskus 16-17-vuotiaana. Hankkimatta se silloinkin jäi kun liikenevät rahat käytin soittokamoihin. Mutta ajeltiinpahan kuitenkin kaverin sekasikiöllä silloin tällöin. Kertaalleen tuli virkavallankin kanssa ongelmaa, mutta onneksi olin silloin juuri täyttänyt 18, joten tieto siitä ei kulkenut vanhemmille saakka. Jonkin verran oli kaljaa kiskottu. Kaupungin kupeessa iltaa vietimme ja kävimme rantatiellä ajelemassa. No siinä sitten tien päässä kääntyessä justiinsa sattui poliisi ajamaan ohi ja kypärätön, kilvetön ja valoton mopoilija otettiin kyytiin. Asemalla käytiin tarkkuusalkometrillä puhaltamassa, riittävän vähän puhallettiin ja siitä edettiin sitten jatkamaan illanviettoa sakkolapun kanssa ilman mopoa. Harmitti, mutta taisi kaveria harmittaa vielä enemmän.
Myöhemmin opiskelin yliopistossa. Muutin silloin nykyisen vaimoni kanssa naapurikuntaan, josta vuokrasimme puoli-ilmaisen vanhan murjun. 24 tai jotain taisi olla ikää, ja muistan joku aamu katsastelleeni krapulaisena vanhoja moottoripyöriä ja mietiskelleeni, että joskus tarttis tuollainen hommata. Sivuvaunu-Uralin ulkonäkö ja halvat hinnat innosti, mutta jos pyörään olisikin ollut rahat hankittavissa, niin moottoripyöräkorttiin siihen päälle ei oikein taipunut. Mutta mopoa saisin kyllä ajaa. Niinpä aloin laskeskella bensan ja linja-autolippujen hintoja, ja totesin mopon ostamisen olevan paitsi mahdollista, myös varsin järkevää. Museoalaa opiskelevana ja vanhasta romusta pikkupojasta asti kiinnostuneena en halunnut uutta mopoa. Muutaman kuukauden päästä ostin 1960-lukuisen Jupiter Sportin. Eräs kavereista - sellainen teininä mopon omistanut - totesi, että jokaisen miehen elämään kuuluu mopovaihe. Toisilla se vaan tulee vähän jäljessä.
Ja eihän siinä. Useimmilla on siinä vaiheessa jo moottoripyörä, mutta olin kyllä Jupiteriin tyytyväinen. Sen kanssa (ja tien toisella puolella olevan pyöräliikkeen vanhan äijän sekä Vmpk:n keskustelupalstan avustuksella) aloin vähän kerrassa opetella sen huoltoja. Esitin runsaasti tyhmiä kysymyksiä, joihin sain hyviä vastauksia. Paljon tuli ajeltua. Yliopisto-opiskelu oli mukavan vapaata hommaa, ja niistä sai paljon järjesteltyä vapaita keväisiä iltapäiviä käytännön museo-opiskeluun, eli maalais- ja metsäteiden koluamiseen. Useamman vanhan sillan, hylätyn ladon, autiotalon ja muun rakennelman luona tuli vierailtua kameran ja kahvinkeittovehkeiden kanssa tutustumassa kansanomaiseen tai muutoin vanhaan rakennustekniikkaan. Sittemmin jatkoin samoja puuhia IC:n kanssa ja mopo jäi telakalle. Koneessa oli vähän jotain ja se jäi korjaamatta.
Nyt olen taas opiskeluhommissa, rakennusrestaurointia tällä kertaa. Opiskelijamainen budjetti on päällä ja ikkunarestaurointipisnekset aluillaan. Tarvetta ajella verstaan ja asunnon väliä. Bensan hinta on runsas, josta syystä en katso järkeväksi ajella vanhalla Saabilla (n. 8l/100km) 50km väliä. Niinpä ajatuksena on laittaa taas Jupiter kuntoon. Vajaan pari litraa satkulla vie ja mikäs siinä kevätaamuna maisemareittiä ajellessa. Yleensäkin valitsen reittini pikemminkin ajonautinnon kuin ajoajan mukaan, eikä puolisen tuntia pidempi ajoaika haittaa. Kelpoja vehkeitähän ne on, mopot nimittäin.