Kun ukko vanhenee, alkaa mielessä pyöriä syvällisempiäkin asioita; sellasia mitä ei ennen juuri huomannut tai ainakaan niihin sen enempää aikaa käyttänyt tai paneutunut. Niiko esimerkiks noihin taivaallisiin asioihin ja ilmiöihin. Lauantai-iltana, tai siis yötä se jo oli, heti ko Endeavor oli telkussa loppunu, eli nuori Morse saanu roistot kiikkiin, piti vielä lähteä yön selkään taivasasioita tutkimaan. Vaimo siinä viime tipassa vielä innostu lähtemään mukaan. Ajettiin tarpeeks kauas, pois maallisten häiriöitten alueelta, että saahaan ajatukset sekä ite taivas selkiimään. Jäätietä pitkin ajeltiin tuonne noin kymmenen kilometrin päähän, Kiukuan selälle, Paajalan ja Piekälän saarten väliin. Ensin ei ollu muuta valaistumista tarjolla, kun melko suoraan meijän yläpuolella loimottava melkein pyöree kuu, mutta kun se oli kuvattu, ja jalustat ja muut kamat pakattu autoon takasin, ja rouva jo istu autossa, ni eikö vain alkanu sitte haettuakin valaistumista olla tarjolla. Ensimmäistä kertaa yritin sitä laatua valoa tallentaa kameran kennolle, oli vähän homma hakusessaan, enkä ihan tyytyväinen ollut tuloksiin kotona kattoessa. Toivottavasti tullee vielä toinen tilaisuus, ja jos vielä ne opit muistais...
No sitte kun noihin taivaisiin ja valaistumisiin olin vauhtiin päässy, käin vielä sunnuntaina päiväkävelyllä tuossa lähijäällä, vähän samoihin asioihin mutta eri näkökulmasta vielä palasin. Laitan linkin perrään, mistä taivasasioihin voip niistä kiinnostuneet tutustua; nää on sen verran henkilökohtasia asioita että ei arvaa ihan julkisesti ja kaikkien silmille laittaa hyppimään.
Tästä löytyy kuitenkin:
https://flic.kr/s/aHBqjzyQhfjaakkovaakko
PS. Vaikka ei ois tuolla yöreissulla ollu ees kameraa mukana, ni ei ois haitannu; kyllä painu aika lähtemättömästi omalle kovalevylle se tunnelma keskellä järven selkää, ei ihmisen tekemää valo- eikä äänisaastetta ympärillä!
