Totta kai syytökset pitää tutkia ja asianomaisia kuulla, mutta valitettavasti siinä vaiheessa prosessia "syyllinen" on menettänyt luottamuksen.
Herättää kysymyksiä tämäkin kohu.
Aika monessa paikassa näkyy kirjoitettavan, että poliittinen ura on mennyttä - riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Silläkö se luottamus menee, kun Hesari kirjoittaa jotakin? Tai ylipäänsä mikään lehti?
Hesarin jutun tyylistä, kirjoitusasusta, otsikoinnista ja sisällöstä syntyy vaikutelma, että jutun tavoitteena oli jonkinlainen "ei savua ilman tulta"-tyyppinen reaktio. Vaan jos asiaa pohtii askeleen pitemmälle, niin herää kysymys, miksi ihmeessä Hesarilla semmoinen tavoite on?
Jutun tapahtumat - mitä ne todellisuudessa ikinä olivatkaan - ovat vuosien takaisia. Miksi juttu julkaistiin vasta nyt?
Kun lueskelee asiaan liittyviä eri lähteitä, kuten vaikkapa herran omaa vastinetta, muodostuu hiukan toisenlainen kuva kuin Hesarin jutusta. En ota kantaa siihen, mikä on totta ja mikä ei, mutta kysyn, millaista journalismia on se, jossa asiasta esitetään vain jutun kohteena olevalle henkilölle epäedullisimmat väitteet?
Toisaalta, jos keskustelun vuoksi oletetaan, että herra ei ole ansainnut niitä syytöksiä, jotka häneen on yhdistetty, niin miksi erota eduskuntaryhmästä sun muista? Jos itse olisin hänen asemassaan ja kokisin olevani nuhteeton, kieltäytyisin eroamasta mistään tehtävästä, kävelisin kadulla pää korostetun pystyssä ja haistattaisin hymyssä suin pitkät Hesarille.
Itse asia sinänsä on mielestäni sangen tyhjänpäiväinen, mutta sen nostattama "kohu" ja eri tahojen reaktiot siihen ovat kiinnostavia. Kuten esimerkiksi se, että kokikset nöyristelevät Hesarin edessä ja ovat heti valmiita heittämään kaverin susille. No, onpahan yksi syy lisää olla äänestämäti kokiksia.
