Kamerassa kinovastaavia millejä 600 nokalla, ja kuvasta rajattu kaks kolmasossaa pois; eli aika korkeella oli tuo tapahtuma. Ja käytössä sellanen punapistetähtäin, mikä laitetaan salamakenkään. Kameraa pidetään lähes suorilla käsillä, punapistetähtäin on sellanen laatikko, missä neliskulmanen aukko. Punapiste pietään lentävän linnun kohilla, sillon osuu kuvaan. Jos etsimen läpi eli kamera silmällä seuraat lintua, ja kadotat sen, et tiedä mihin se lintu meni; punapisteellä oot kaks silmää auki ja näät normaalisti ympäristön, eli tiedät, mihin suuntaan kadotit linnun tähtäimestä. Mutta tuolta matkalta ilman suurennosta sitä öttiäistä ei kyllä nää ollenkaan enneko kuvista. Tuossa sarjassa, kun lintu ei tehny sen erinomasempaa mutkaa, en tienny öttiäisen olemassaolosta mitään, ja tuo kuva, missä lintu on nappaamaisillaan öttiäisen, on sen sarjan viiminen. Eli ikuiseks arvotukseks jäi, mikä oli kopperin kohtalo tässä tapauksessa. Noita lokkeja oli kuitenkin liitelemässä ja kurvailemassa porukka, ja jos ei ne ketään kiinni sais, niin eppäilen etteivät jäis maisemankattelutarkotuksessa sinne liitelemmään?
Sarjatulinopeutena oli 50 kuvaa sekunnissa - maksimi miun kameralla niin, että tarkentaa tai yrittää tarkentaa joka kuvan erikseen. Olin vartin keinussa, ja tuhat kuvaa kennolla... vähän pienempikin sarjakuvanopeus riittää lokeille, 10...20 kuvaa sekunnissa ehkä. Pääskyset on oma juttunsa. Ja tarkennushan on linnuntunnistus automaatilla, kuvaajan probleema on vaan saaha pysymään lintu ruudussa. Missä on riittämiin haastetta kaheksatta kymppiään käyvälle ukolle.
Mutta jännää hommaa on ko lannanajo ylämäkkeen ilman perälautaa. Ja hillitön määrä jälkipyykkiä ettiä niistä tuhannesta kuvasta tusina hyviä ja roippasta loput roskikseen...
Tarkennukselle, vaikka automaatilla onkin, on aika monta säätömahdollisuutta, ja en oo ehkä vielä parasta kompoa löytäny? Ainakin kuvauspalstoilla on ollu pääskysistäkin aivan uskomattoman tarkkoja kuvia. Tai sitte ne on ottanu 10 000 kuvaa ja löytäny sieltä yhen...
jaakkovaakko