Tästä päästiin harrastusten tukemiseen verovaroin mukavasti. Niimpä esitänkin kysymyksen raatille, siihen liittyen. Kaikki kaupungit jakavat kulttuurin ja urheilun saralla rahaa järjestöille. Tukisummat yleisesti luokkaa satasia - muutamia tuhansia seuraa kohti, kokonaissummat kunnan taloudessa kyllä kuitenkin merkittäviä. Eniten saavat tietysti poliittiset nuorisojärjestöt, niinkuin demokraattiset nuoret kotkat, keski-ikä kasikympin paikkeilla, mutta jätetääs heidät tällä kertaa rauhaan, ja minä yksilöin muutaman järjestön, joiden toiminnassa olen ollut itse mukana.
1. Moottorikerho Tarkoituksena toimia moottoripyöräurheilun parissa, järjestää kilpailuja ja muuta liittyvää toimintaa. Jäsenistö tavallisia ihmisiä. Kerhoissa jäseniä joistain kymmenistä ehkä sataan tai muutamaan sataan. Pääsääntöisesti kohtuullisesti toimeentulevaa väkeä, laittavat aika lailla omaa rahaa omaan tai jälkikasvunsa harrastukseen, yrittävät ylläpitää harrastusmahdollisuutta. Kaupungit tukevat toimintaa monessa tapauksessa joillakin sadoilla euroilla vuodessa, eivät kaikki. Urheiluseurojen määrärahoista tuetaan, jos tuetaan. No entäs jos tämä onkin hiihtoseura; kaikki muut kriteerit samat, tuki helposti hieman suurempi?
2. Kameraseura Jäseniä muutama kymmen, keski-ikäisiä tai vanhempia valokuvauksen harrastajia, seuran jäsenmäärät muutamia kymmeniä. Pääsääntöisesti hyvin tai erittäin hyvin toimeentulevaa porukkaa. Seura voi saada esimerkiksi tilanvuokraan tai erilliskohteisiin avustuksia joitakin satoja euroja vuodessa. Jäsenistö laittaa omaa rahaa harrastukseensa, mutta harvoin kovin merkittäviä summia. Kulttuurimäärärahoista kaupungit tämän tyyppistä toimintaa tukevat, jos tukevat.
3. Veteraanimoottoripyöräharrastukseen keskittynyt seura. Jäsenistö keski-ikäistä, toimeentulevaa porukkaa, jäsenmäärät aika samoissa lukemissa kuin edellämainituillakin. Kulttuurimäärärahoista taas voivat seurat saada tukea joillain paikkakunnilla esimerkiksi tilavuokriin tai erilliskohteisiin.
Kaikki edellämainitut yhteisöt saavat valtakunnallisten kattojärjestöjen kautta valtiontukia, tai niillä on mahdollisuus saada.
Olennaista on, että kyseessä on yksittäisten ihmisten itselleen omima harrastus, hyvinkin antoisa ja kehittävä. Mutta miksi sellaisten, ketkä eivät ole kiinnostuneita eivätkä osallistu kyseiseen harrastukseen millään muotoa, pitäisi osallistua harrastajien itselleen vapaaehtoisesti keräämiin kustannuksiin? Tämä ei ole kannanotto, kysyn vain perusteluja.
Voisiko kaikki tuollainen seura- ja harrastustoiminta perustua vain siihen, että yhteiskunta luo lait ja puitteet, esimerkiksi missä voi mitäkin harrastaa, ja harrastajat vastaavat itse harrastuksensa kuluista? Jos tarvitsevat kerhotilaa, vaikka kuvien kehittämiseen, moottoripyörien korjaamiseen, tai vain kokoontumiseen ja säilyttämiseen, miksi muitten pitää osallistua kustannuksiin?
Nouskaas nyt poteroista, en kaipaa kannanottoja, joiden mukaan minun harrastukseni kustannukset kuuluvat muitten maksettaviksi, mutta minun ei tarvitse maksaa kenenkään harrastuksista...
Jaakko Latvanen