Kuinkas on, onko se tilhi talvilintu täällä savon ja kainuun rajoilla? Jotenkin outo tunne oli, kun iltahämärässä kolmentoista tilhen parvi tuli syömään tuosta keittiön ikkunan alta sen oudon pensaan punaisia marjoja, jotka syksyllä jäi niiltä syömättä. Niillä oli selviämisasema parinkymmenen metrin päässä koivussa, kaksitoista tihleä kävi aina välillä napsimassa muutaman ylikäyneen marjan ja lensivät sitten koivuun selvittelemään päätään. Paitsi yksi, se söi marjoja koko ajan, siivet roikkuivat ja pyrstö viipotti, väliin näytti että putoaa oksalta ja voin vannoa, että silmät pyöri päässä. Takuulla ympäripäissään vaikka tutkijat toisin väittää.
Oli suunnitelmissa käynnistää keväällä stihli ja katkoa pensas näkymää häiritsemästä ja kannot kaivurilla mäkeen, mutten raaski kun kerta linnuille marjat kelpaa.