Aika kultaa muistot ja kevarit kulki ainakin 160km/h. Kyllä mittarin mukaan...
Yamaha RD 125 LC Micronin teharilla, joillain läpillä ja jotta ei kulkenut liian kovaa, niin itse viilatulla sylinterillä.
Kulki todellista ehkä 135km/h, koska välitykset oli aika tiuhat. Kiersi muistaakseni kutosella 10500 tai jotain, mutta muistelen, että kutosella mentiin vetoalueen ylärajalle. Veto loppui ennen tehoa.
Ei sillä sillä kovempaa olisi edes päässyt, kun tuossakin (135km/h) nopeudessa etuakseli väpätti sen viisi senttiä. RD:ssä oli aika ohkaset etuputket...
Mutta kuluki kaupungissa ja ilman villoja äänet oli sen mukaiset.
Sen verran olin Micronia hienosäätänyt, että laitoin sinne halkaisijaltaan pari kolme milliä paksumman sisäputken ja sen pituutta muuttamalla etsin tehopiikille semmoisen hyvän ja vähiten potkaisevan paikan. Tehopiikki taisi olla siinä 6500-6800rpm ja se kaks'tahtiselle tuttu kuolema alle tehopiikin oli vähemmän totaalinen.
Kaasari oli vakio, mutta isommilla suuttimilla.
Myöhemmin laitoin siihen 28mm Dellorton (vakio 24mm), mutta jotain meni pieleen, kun ei se oikein sillä kulkenut.
Sitten tuli RG Suzukit, NS Hondat ja Italian piikit.
Kaveri painoi ajokamat päällä 49,9kg ja RG:n kuivapaino 96kg, ja se vehje lensi ihan oikeasti.
Liekkö tehdassäädöt osuneet erityisen hyvin kohdalleen, mutta se oli todella nopea piikki. Ei sille pärjännyt kuin reilu 5hv tehokkaammat italialaiset ja Yamaha RD 180 kuutioisella pytyllä.
Mutta olen iloinen siitä, että sain olla teini 80-luvulla, jolloin kevarit eli parasta aikaa Suomessa ja toive on, että vielä joku päivä laivueeseen kuuluisi nuoruuden muskelikevari.
