Tuossa Petri laittoi tärkeän pointin-eli tuon
työn hinnoittelu-ja se,tehtäisiinkö se myös
yhteiskunnallisesti kestäväksi.
Joku eläkeäijä-jolla on etenkin aikaa-tekisi
sen ehkä hintaan 10e/h (hämäränä). Mutta
tuskin verollisena-ja niin,että on vakuutukset ja muutkin kunnossa.
Kymppi olisi jopa halpa tuntiveloitus mukavasta hommasta-tuota voisi
osin tehdä jopa kikynä,jos vapaaehtoisesti tekisi.
Mutta pahoin pelkään,että niitä pelkkiä kymppejäkin kertyy jonniimoinen nippu,
ennenkuin tuo olisi valmiina...
Nythän on niin,ettei tuon Jawan kunnosta osaa kai kukaan pyörää
näkemätön tietää-etenkään niistä koneen ja sähköjen asioista.
Voi olla hyvä-voi olla olemattakin.
Koneen rakentajia täältä kyllä löytyy-ja hyviä. Joten kannattaisi
ehkä se pata antaa semmoiselle erillishommana?
Ja siihen työn tasoon palataksemme-ajokuntoon kohtuukuluneena ei liene kovinkaan
valtaisa ponnistus-pientä paikkamaalailua ja semmoista-ehkäpä jokunen
uuden mallin ruuvi sinnetänne naamioituna jne.
Mutta tuo konservointi papillisella tavalla-ei kiitoksia. Sehän on isompi offensiivi
kuin reipas entisöinti.
Jaa'a ? Paha on rasti-auttaa tekisi mieleni minunkin -vaan kun Jawa-tuntija en ole.,
joten saattaisin sotkeutua semmoiseen,mikä ei onnistukaan toivotusti?
Olisiko ehkä mahdollista muille auttamishenkisille laittaa vaikka jokunen kuva
pyörästä/osista-silloin tajunta olisi heti laajempi?
t. Markku