Kyllähän plunger-tyyppinen oli jossain vaiheessa ylivoimaisesti yleisin takajousitus, ympäri maailmaa. Jonkinlainen välivaihe siirryttäessä keinuhaarukkaan. 3kymmentäluvun lopulla, kun kuluttajat alkoivat vaatia mukavuutta, oli esim brittipyörissä erillinen takarunko, oli sen tilalle kohtuullisen helppo suunnitella jousitettu vastaava. Muuhun runkoon ei välttämättä tarvittu mitään muutoksia. Sivuvaunumiehet monesti suosivat jäykkiä runkoja, ja heille niitä sai myytyä aika pitkään 50-luvulle asti.. Samoin trial-miehet taisivat aika pitkälle siirtyä jäykistä rumgoista suoraan svingirunkoihin. Ei tule mieleen kovin monta valtamerkkiä, jossa ei olisi ollut jossain vaiheessa plungereita takana. (Onhan niitä varmasti. Esim R-E ?) 30-luvulla plunger-rungoilla ajettiin paljon kilpaakin, vaikka luulisi, että tuommoseen ei ajo-ominaisuuksia helpolla saa. Koko systeemissä on niin paljon välyspaikkoja ja taka-akselin tuenta ei minusta voi olla oikein tukeva, vaikka tuo olisi hyvinkin tehty. Nestevaimennuksen rakentaminen on varmasti jonkinverran haasteellista/ kallista. Ei kai nuita vaimennettuja ollut oikeastaan kuin saksalaisissa(?) Kai se jousitus auttoi kilpapyörissä, vaikka rungosta vähän veltto tulikin. Saksalaiset sinnittelivät plungereiden kanssa 50-luvun puoleenväliin saakka. Nuo DKW / IC on tosiaan vähän erikoistapaus, kun siinä on molemmat, svingi ja plungerit. (Tuota Benelli kytkentää en tiennyt.) Samoin Arielin Anstey -link systeemi on vähän omanlaisensa.
En ole koskaan kuullut sujuvaa suomennosta tuolle plungerisysteemille. 50-luvun kirjallisuudessakin monesti vain sanotaan, että takanakin on teleskooppijousitus.
