Mukava lukea Eeron kokemuksia trialista. Oonkohan muistanu mainita, että itekii jonkun vuoden yrittelin, tosin ihan nykyvehetapahtumissa. Kattomassa oon muutamaa lassikkia ollu, mutta ei niistä sen enempää kokemusta. Nyt on uskottava, että se on ohi se laji; jos jouvun yöllä pimmeessä könyämään vessaan, on piettävä seinästä kiinni koko matka... tosin fillarilla edelleen kestän paikallaan pystyssä laittamatta jalkaa maahan, mutta katse on naulattava yhteen kiveen tai keppiin, päätä jos kääntää, pittää laittaa jalkakin maahan. Elämä on...
Noista jaksojen vaikeuksista on aina keskustelua riittänyt. Taisit ite ottaa jossain kantaa siihen, että vähemmät vaihtoehot riittäisi. On tietysti eri asia, että on vaikeita, tai että on vaarallisia. Muistan ite joskus vähän sellasta arvostelleeni, jos vaaraa on enemmän kuin vaikeutta; siis jos esimerkiks pitäs ajaa puol metriä leveetä lankkua pitkin, jokainen pysyy. Mutta jos se lankku viedään 10 metrin korkeuteen, se on edelleen yhtä helppo kuin maassa, mutta jos tippuu niin sattuu; vaaraa on enemmän kuin vaikeutta, mikä miun mielestä on ainakin harrasteluluokissa tai lassikissa tarpeetonta. Silti jokaiselle ratamestarille ja jokaiselle oikeissa kisoissa tuomariksi uhrautuvalle kuuluu suuri kunnia ja hatun nosto korkealle, jos yleensä halutaan lajia hengissä pitää.
Kävin tännää Kawalla vielä yhen 130 km reissun. Yhen pienen pätkän ajoin, mistä oon menny tänä kesänäkin pari kertaa. Traktoriura, missä yhteen rinteeseen on märän kelin aikana pistettu sellasta ranteen paksuisesta vähän ylöspäin olevaa riukua estämään rattorin uppoominen. Keväällä taisin ajaa sen alamäen suuntaan laittamatta ees jalkaa maahan kertaakaan. No nyt siihen oli kesän aikana kasvanu vähän yli ohjaustangon korkee horsma tai joku muu; ei minkäänlaista näköyhteyttä maahan. Eikä ne puut oo kaikki, jos ykskään, tarkasti poikittain menosuuntaan nähen. Ja märkiä sen verran että liukkaita. Meni vähän temuamisen puolelle, vaan en kaatunu kertaakaan. Muutaman kerran piti vähän neuvotella Kawan kanssa siitä, mihin suuntaan jatketaan. Ja muutaman rungon ylitys vaati kanssa pientä neuvonpitoa. Pääsin läpi, vähän piti huoahtaa välillä, ettei ois hikimäräks kastellu ittiään, isolla tiellä oli välillä mentävä ja siellä ois helposti napannu vilu. Moottoripyöräily on...
Kävin sillä reissulla kattomassa maalaustaidetta, arviolta 5000...6000 vuotta vanhaa. Kuvat on vielä kamerassa. En tunnistanu double-deckereitä, ei tainnu olla Davidin tekemiä?
innostusis jaakkovaakko
