Aihe: Kampikselin kasaus ja rihtaaminen

[Osmo Leikko]

Kun siinä sivutapissa on keskiöreikä molemmissa päissä (yleensä), niin laitetaan se kärkien väliin ja mittakello siihen limpun viereen ja toinen niin lähelle toista päätä, mistä löytyy kohta josta voi mitata. Esim. kiinnityskartio tai urituksen harjat, uloimpana kun yleensä on kierre. Sitten kaavain käteen ja otetaan keskiöreiän pinnasta tavaraa pois, niin että mittakello pysyy nollilla. Tämä on usein kaikkein aikaa vievin vaihe koko akselihommassa. Turhauttava vaihe, koska syynä on yleensä se, että joku on vasaralla tms. välineellä hakannut akselin päätä murjoen sekä keskiöreiän ja usein myös kierteen.

[Teemu S. Lindfors]

Hyvät ohjeet, minäkin ymmärsin.

Jäin miettimään, että mitä varten niitä sivuakseleita on jonkun pitäny moukaroida? Mitä sillä on ajateltu saavutettavan?

[Pertti Rintamaki]

Hyvät ohjeet, minäkin ymmärsin.

Jäin miettimään, että mitä varten niitä sivuakseleita on jonkun pitäny moukaroida? Mitä sillä on ajateltu saavutettavan?

Jos ilman prässiä irroittaa Harrikasta Timken-parilaakerillisen vetopuolen lohkosta polvien päällä, saattaa joskus pajavasara sattua vetotapin päähän. Enhän minä tietenkään, mutta poijaat...

Mulla on rihtauspukki sellainen, että kampura pyörii laakerikauloiltaan pienten kuulalaakereiden päällä ja mittaus sivutapin päältä kauimmaisesta suorasta kohdasta. Yleensä se hyvä mittauspaikka kyllä löytyy.

Eipä noita ole varmaankaan tullut useita kymmeniä tehtyä, mutta sen verran kumminkin, ettei se mitään rakettitiedettä ole.
Monessa on purettaessa limput olleet reilusti sivussa, eikä se ole ajoa haitannut.

[Jaakko Latvanen]

Kiitokset Osmolle, nyt valkeni minullekin, miten keskiöreikä keskitetään.  Vähän jäin miettimään, että miksi siihen käyttää aikaa, kun Laurin tai Pertin tapaan runkolaakerikohtien varassa pyörittäen ja päiden kartioista ja joskus limpuista mitaten kuitenkin mittaa juuri sitä eroa, mitä varten akselia oikaistaan?

Vanhoissa kaksitahtisissa runkolaakereina useimmiten kuulalaakerit.  Niiden pyörimistä kaulalla tai lohkossa ilmeisesti pelättiin, ja sovitteet olivat kovasti tiukkoja.  Oikeilla työkaluilla lohko vedettäisiin akselista purkaessa ulosvetäjällä, samoin painettaisiin paikalleen.  Tai hiilihappojäillä ja/tai uunilla tehdyllä lämpötilaerolla välys riittävän väljäksi, ettei voimaa tarvita.  Arvata voi, oliko entisajan pajoissa noita konsteja käytössä, vai oliko sekä purussa että kasauksessa käytössä vasara voimanlähteenä, ja akselinpää kohteena...

jaakkovaakko

PS.  Viimeiset moottorit, mitä olen purkanut ja kasannut, ovat olleet nykypäivän trialpyörien moottoreita.  Esimerkiksi Gas Gassin runkolaakereiden sovitteet ovat sellaisia, että purkuun tai kasaukseen ei tarvitse käyttää minkäänlaista voimaa; miksihän ne eivät lähde pyörimään kooleistaan?

[Osmo Leikko]

Vähän jäin miettimään, että miksi siihen käyttää aikaa, kun Laurin tai Pertin tapaan runkolaakerikohtien varassa pyörittäen ja päiden kartioista ja joskus limpuista mitaten kuitenkin mittaa juuri sitä eroa, mitä varten akselia oikaistaan?

Esimerkiksi Gas Gassin runkolaakereiden sovitteet ovat sellaisia, että purkuun tai kasaukseen ei tarvitse käyttää minkäänlaista voimaa; miksihän ne eivät lähde pyörimään kooleistaan?

Tarkin mittaus saadaan kärkien välissä, eikä laakereiden välykset ole mittausta sekoittamassa.

Kyllä ne koolit välillä pyörii sekä akselilla että pesässä.

Kaikkea on eteen tullut: KTM:llä oli kerran painettu jo tehtaalla keskitappi vinoon. Eräs pikku Kawasakin moottori ravisti jo heti uutena, laakereiden ja kankisarjan vaihto korjasivat tilanteen.

Jne...

[Jaakko Latvanen]

Jos akseli on runkolaakerien kohdasta öljytyllä metallipinnalla pyörimässä, ei ole laakerivälyksiä... mutta joo, pohdintaa vain, eikä minun kokemuksellani ole ketään syytä neuvoa, ja aika monessa työssä voi päätyä yhtä hyvään tulokseen monella konstilla.

Samaten oon noissa trialpyörissä törmännyt tehtaan jäljiltä kasassa olevaan, ja melkein kymmenesosamillin kiertävään akseliin!  Siinä koneessa kyllä tärinä väheni amatööriasentajan konstein.  Jos kone ois leikannu kiinni ennen avaamista, ois heitto voinu syntyä vauhtipyörämassan käännettyä limppuja pois linjasta, mutta ei ainakaan jälkiä tai tietoa ollu sellasesta.

Muistelisin nähneeni Jawan kokoonpanosta sellaisen filmin, missä akselit rässättiin kasaan vahvoissa jigeissä, mutta kävivät kuitenkin sepän käsien kautta, jokainen akseli kellotettiin ja tarvittaessa tarjottiin lyijylekaa.  Mitenhän nykyisissä tehtaissa, automaattilinjoilla?

jaakkovaakko

[Osmo Leikko]

Aikoinaan, kun Jarno Saariselle tuli Yamahan tehtaalta seitsemän kampiakselia kisapyöriin, niin hän tarkisti itse niiden rihtauksen. Kaksi kelpasi suoraan ja viisi Jarno rihtasi uudelleen. Tämän kertoi silloin paikalla ollut asentaja.

[Osmo Leikko]

Tuo rihtauksen mittaus kärkien välissä perustuu siihen ajatukseen, että kuvittelen mielessäni kärkien välissä kulkevan suoran linjan akseleiden läpi ja mittaan poikkeamia siitä. Nuo kampiakselin osat kun saattavat joskus olla melko erikoisessa asemassa keskenään.

[Jaakko Latvanen]

70-luvun alun Yamahan kilpamoottorit vielä aukesivat pystysaumasta.  Taisivat kilpakuskit hiilihappojäitä hakea jostain, missä jäähdyttivät kampiakselia sen verran, että meni kone kasaan ilman väkivaltaa.  Jos sitä suoraksi saatua akselia joutuu kasatessa komentamaan, voi se suoruus kadota sen siliän tien?  Kasaus taisi merkittävästi helpottua, kun lohkot alkoivat haleta laakeripinnastaan ylös ja alas?

Jarnon aikaan noilla akseleilla ajoivat yleensä kaksi kisaa, ja vaihto tapahtui lauantain treenien jälkeen, kisaan varmasti suora ja uusi akseli.  Kun kahdessa luokassa MM-sarjassa ajoivat, joka kisoissa vaihdettiin yksi kampiakseli, ja Jarnollahan ei yksityiskuskina mekaanikkoa ollut.  Noin kuuden tunnin työ riittävällä pieteetillä tehtynä, kertoivat siitä akselin vaihdosta.  MM:n varmistaneeseen Imatran kisaan Jarno vaihtoi varmuuden vuoksi kakspuolikkaan kampiakselin, vaikka se oli vaihdettu ennen edellistä kisaa, ja myös kolmepuolikkaan akselin, kertoivat varikkohuhut silloin.  Siitä elämästä yksityiskuskina oli glamouri kaukana, ahkeraa puurtamista oli.

Nää siis kuulopuheita, itse en noiden asfalttikilpureiden kanssa ole ollut missään tekemisissä.  Turistina Anderstorpissa pari kertaa, ja Imatralla, katsojana tai toimitsijana, kyllä.

jaakkovaakko

PS.  Kampiakselit herättävät kovasti tarinoita ja muistoja...

[Teemu S. Lindfors]

Tuo rihtauksen mittaus kärkien välissä perustuu siihen ajatukseen, että kuvittelen mielessäni kärkien välissä kulkevan suoran linjan akseleiden läpi ja mittaan poikkeamia siitä. Nuo kampiakselin osat kun saattavat joskus olla melko erikoisessa asemassa keskenään.

Minulla sama ajatus, ja rihtaan myöskin kärkien välissä. Ei ole tullut vastaan sillä tapaa murjottuja sivuakseleita, että olisi edellyttänyt toimenpiteitä. Muutaman kerran olen mitannut sivuakselin suoruutta, mutta ei ole poikkeamia löytynyt. Vetotappi on kyllä Harrikoissa aika tukevaa tekoa, siis Timken-laakeroidun mallin vetotappi. Toki kaikenhan saa rikki...

En ole ammattimekaanikko minäkään, mutta jotain 40-50 kampiakselia on tullu tehtyä. Merkkirajoittuneesti tosin, kun ei ole kukaan mitään muuta tyrkyttänyt tehtäväksi.

Muuan kiihotuspyöräukkeli kertoi joskus hetken ihmetelleensä, että miksi limpuissa ja lohkoissa on kummallisia hankausjälkiä, kunnes totesi sitten, että woimamoottorissa kampura oli vedon aikana notkunut niin paljon, että raapi pikkuisen lohkon pohjaan kiinni... totesi siihen, että hittojako näitä rihtaamaan.😁

[Jaakko Latvanen]

Osmon lause "kuvittelin mielessäni suoran linjan..." on hyvin sanottu.  Vaikka olin isän nähnyt akseleita oikovan ollessani lapsi, en siihen hommaan varsinaisesti opetusta saanut, enkä koskaan kuvitellut itsestäni isän ammatin jatkajaa.  Kun sitten vuosikymmeniä myöhemmin jaavan akselia purin itselleni, oli enemmän sellanen kunniakysymys, että tämä on osattava tehdä itse.  Kun akseli oli pukeilla (ennen purkamista) aloin siinä miettiä, miten se käyttäytyy, jos ei ole suora.  Mielessäni laitoin ne limput kovasti pois linjasta, ja mietin, miten kellot käyttääntyisivät, mihin sojottaisi päät.  Siitä alkoi rakentua kuva, mihin kohtaan ja mihin suuntaan on lyijylekaa tarjottava, jotta oikeaa.

Ei ole rakettitiedettä, mutta jonkinlaisen avaruudellisen hahmotuskyvyn vaatii, minun mielestäni, sen asian oivaltaminen.  Siis kun kello on nyt vasemmassa päässä ylhäällä ja oikeassa alhaalla, ja akseli on tuossa kohtaa kiertoaan, niin mihin kohtaan ja mihin suuntaan on komennettava, että oikiaisi!

Kokemusta on sen jälkeen kertynyt yhteensä ehkä vähän yli kymmenen akselin verran, jaavoista, joistain muistakin kakstahtisista pienistä moottoreista, ja joistain enemp maastokäyttöön tarkotetuista, ei sen enempää.  Eli aloitteleva amatööri, mutta jo lopetellut, en puutu enää...

jaakkovaakko taas muisteli menneitä...

[Lauri Puirola]

Ei ole yhtä ainoaa tapaa, asiat voi tehdä monella tavalla.
Sellainen Jawan yksimukisen veivi joka on kolmella laakerilla on helppo rihdata niin että laitetaan
kytkimen puolelle kaksi laakeria ja veivi niistä pukkiin. Rihtaus ulommasta päästä.
Kaksisylinterinen uudempi malli jossa on keskellä kaksi laakeria vierekkäin, niistä pukkiin ja rihtaus
molemmista päistä. (Kone-Ollin neuvo).


L&K.