No onpas Penttiä vastustanu... se on sitte uus reissu tehtävä tulevaisuuvessa?
Miepäs vähän kerron tuon kameraponkaamisen vaiheista.
Miulla on nyt tuossa kamerakalustossa vähän toista moottoripyörällistä rahhaa kiinni. Siitä noin puolet sellasessa, mikä on etupäässä lintukuvvaamisseen sopivaa.
Tuossa etellisessä sarjassa on täällä esillä 4 kuvvaa. Niistä neljästä ne kaks, missä on tiaiset, on omasta mielestä kohtuu hyviä kuvia; tarkennukset ja valot jotenkin kohillaan, ja tinttikin pönöttää söpösti.
Ne synty siten, että menin tuohon autokatoksen kulmalle noin puoleksi tunniksi seisoskelemaan. Matkaa syöteille kolme - neljä metriä, nokalla 40 - 150/2.8 zoomi 1,4 telejatkeella höystettynä, ja takana Olympuksen EM-1 runko. Lillerikennoinen (m43), eli ulottuvuutta enimmillään 420 kinomilliä vastaavasti. No tuo kuvvaaminen vielä ihan mukava eikä kovin pitkä rupeama. Ko alko sormille ja naamalle tulla kylmä - noin 15 oli pakkasta - menin tuppaan.
86 kuvaa oli räpsähtäny kennolle tuossa puolen tunnin seisoskelussa. No sitte alko vatuloiminen tietokonneen ääressä. Osa helppoja; tarkennus pois kohaltaan, lintu karannu tai kääntäny persiinsä kuvaaja kohti viime tipassa, het poistoon. Mutta sitte osa melkein samanlaisia kuvia; niitä sitten vatvotaan ees sun taas, mikä jää, mikä pois. Tätä tehen ehkä tunti konneen ääressä. Tuloksena joku 25 kuvvaa jälellä, siis kuutisenkymmentä hukkalaakia. Sitte ne jälellä olevat käsittellyyn, missä vielä osa joutu poistoon. Vielä tuolla optiikalla ja tuolta matkalta joutuu kuvia aika lailla rajailemaan eli kroppaamaan, että pikkusirppiäinen erottus, ja siinä vaiheessa vielä karsiintuu kuvia poistoon. Jälelle jäi kovalevylle talteen 16 kuvaa, niistä on nuo neljä tuolla katottavissa, ja miun omasta mielestä ne kaks hyvää.
Suosittelen lintuponkausta omin silmin, ulkona liikkuen. Korkeintaan kuuenkympin kiikari välineenä. Ei kannata ostaa kameraa, eikä ainakaan kuvankäsittelyohjelmaa, muuttuu reipas ulkoiluharrastus tupanyhjyyks.
jv
