Mikähän tarve oli pääministerillä mennä sitomaan Suomen Natoon liittyminen Ruotsin ja Turkin kiistelyyn? Hakemukset lähetettiin yhtä aikaa, mutta tähän asti ne eivät ole olleet milläänlailla toisiinsa sidottuja.
Samantapaisia olen mietiskellyt. Asiahan on niin, että Suomi ja Ruotsi ovat jättäneet hakemuksensa, mutta on yksin Naton sopimusvaltioiden asia päättää, pääsevätkö molemmat, pääseekö vain toinen vai pääseekö kumpikaan jäseneksi. Jos keskustellaan jostakin muusta, se on keskustelua asian vierestä. Tai no, siinä tapauksessa että basaarikauppias ja husaari päättävät ratifioida Suomen, on varmaan vielä mahdollista vetää hakemus pois. Sehän se temppu olisi.
Ehkä tämä liittyy suomalaisten poliitikkojen yleiseen selkärangattomuuteen. Ainahan ne haluavat olla osa jotain isompaa joukkoa, esimerkiksi Lipponen halusi Suomen EU:n kaikkiin ytimiin. Jostakin syystä täällä ei uskalleta seisoa omilla jaloilla, vaan aina pitää nöyristellä johonki suuntaan. Minusta siinäkin on jotain hyvin vastenmielistä riippumatta siitä, mihin suuntaan milloinkin nöyristellään.
Äänestys