Aihe: Kaksisylinterisen IC:n kipinälotto

[Martti Korhonen]

Aamulla pätki runsaasti, töistä tullessa ei enää edes luvannut oikean puoleinen sylinteri.

puuhastelin ja totesin, että puola se taisi kuitenkin olla, se vikaä. Puolat keskenään vaihtaen vaihtui toimiva sylinterikin. Kokeilin aiemmin vaihtamalla kärjiltä puolille lähtevien piuhojen paikat ja sen lisäksi tulpanjohtojen myös. Ainakin kuvittelin tällöin, ettei ongelmasylinteri vaihtanut puoltaan. Nyt kuitenkin ähelsin puolia puolelta toiselle ja totesin, että aina puolaa vaihtaessa myös toimiva sylinteri vaihtuu. Ja näköjään hyllyssä olleet kaksi varapuolaakin ovat rikki.

Vaan nyt luulisi selvinneen. Sitten vaan uutta palikkaa hankkimaan ja yksi varoiksi kesän retkille.

[Martti Korhonen]

Pohjattomaan suosilmäkkeeseen koko rytö.

Tässä on sitä todellista ja puhdasta harrastamisen henkeä!

[Jaakko Latvanen]

Tottahan se on tuo Vehniäisen tokaisu; ei niillä jaavoilla ja iiseillä mitään tee.  Ja monta on niitä sinne pohjattomaan suonsilmäkkeeseen polettukin, toimimattomina.  Aika monta siksi, että on ollut jossain löysä tai hapettunut liitos, ehkä muutamassa ollut yksi viallinen komponenttikin syttyjärjestelmässä...

Siinä järjestelmässä - siis sytty - on akku virtalähteenä, ensiövirta menee akulta puolan kautta katkojalle, sen rinnalla on kondensaattori.  Puolassa on myös toisiokäämi.  Jos kaikki kolme komponenttia ovat kunnossa (puola, kondensaattori, kärjet), kytkennät oikein, kaikki kosketukset kunnossa, ei maavuotoja, tarpeelliset maadoitukset kunnossa, niin se ei voi olla toimimatta.  Niin yksinkertaista se on.  Siinä ei ole yhtäkään taikaan perustuvaa osaa, eikä mitään mystistä.  Vain tekniikkaa, joka joko on kunnossa tai ei ole.  Ja kun se on kunnossa, se toimii.

Ja kaksisylinterisessä, missä toinen sylinteri toimii ja toinen ei, sen voi testata juuri niin, että vaihtaa komponentti kerrallaan puolelta toiselle.  Vain yksi komponentti kerrallaan, eli pää kylmänä, harkinta kunnossa, ei panikoi eikä hökellä, käyttää järkeä.  Vika löytyy.  Niin yksinkertaista se on.  Liitospintoja on useita, huonot kontaktit voivat välillä toimia ja välillä ei.  Samoin maavuodot.  Niissä ei ole oikein muuta konstia kuin käydä kaikki läpi ja ainakin kahteen kertaan joka ainut.  Irrottaa, puhdistaa, kiinnittää, varmistaa.

Jos ei jaksa, voi polkea suohon.  Ostaa uuden auton ja vaihtaa sen taas uuteen ennen takuuajan loppua, ei palele, ei kastu, ei tarvi vaivata päätään.  Valintakysymys.

Riippumatta siitä, miten itse toimin, Martille nostan taas kerran hattua korkealle!  Jatka valitsemallasi tiellä!

Jaakko

[Jaakko Latvanen]

Vielä kertauksena sähkökomponenttien testaaminen ilman sähköteknistä osaamista ja testereitä:
- katkojat silmillä; sileät kosketinpinnat, varmasti eristetty vasara ja alasin toisistaan siinä keinuakselilla (bakeliittirikat ja puslat oikeissa paikoissa), ei öljytippaa (alemmalla) kärjellä
- kondensaattorin vika näkyy koneen käydessä katkojan kärkivälissä loimottavana kipinänä ja kuuluu räkivänä käyntinä
- puola; kipinä vapaassa ilmassa pitää olla enemmän kuin viisi milliä, naksahtava, sininen, lähes näkymätön kipinä on hyvä, keltainen, punainen ja leimahtava on huono.  Puolat ovat harvoin aivan samanlaiset, ja puola on kertoja, se kertoo ensiöjännitteen kipinän tuottavaksi toisiojännitteeksi.  Jos ensiöjännite putoaa (huono akku tai vajaa lataus), putoaa useimmiten toinen sylinteri aikaisemmin pois kuin toinen.  Jos naksahdus kuuluu jossain, mutta tulpassa ei ole kipinää, on maavuoto toisiojännitepuolella, eli tulpan johdossa (usein läpivientien kohdalla) tai hatussa.

Ugh...

[Jaakko Latvanen]

Ja vielä sen puolan toimimisesta.  Puolan läpi siis kulkee ensiövirta, joka varastoi sisällä olevaan magneettiseen rautasydämeen magneettivuon.  Kun tuo läpikulkeva ensiövirta katkaistaan (katkojan aukaisulla), se magneettisuus synnyttää puolan toisiojännitekäämiin korkeajännitteen, joka purkautuu kipinänä tulpassa.  Korkeajännitteen suuruus riippuu ensiöjännitteen määrästä, ja siitä suoralla kertoimella sen toisiojännitekäämin kierroksista sen rautasydämen ympäri.  Se toisiokäämi on sitä ohutta kuparilankaa, joka on ensin kastettu eristelakkaan ja sitten kääritty tuhansia kierroksia.  Kun se eristelakka kuumenee ja jäähtyy ja tärisee koneen käydessä, eristelakka murtuu, ja jos lankojen välille syntyy kosketus, virta oikaisee ja jännite putoaa siinä suhteessa, kuinka monta kierrosta jäi käymättä.  Kun jännite putoaa tarpeeksi, ei kipinä enää jaksa hypätä tulpassa.  Tuossa on usein sellainen ilmiö, että oikaisua ei tapahdu kun puola on kylmä, mutta kun puola lämpenee, lanka laajenee ja kosketus naapuriin syntyy.  Eli jos kone lähtee käyntiin kylmänä ja toimii, mutta lämmettyään ensin pätkii ja sitten sammuu, se voi viitata puolan vikaan.  Tai jostain syystä tippuvaan akkujännitteeseen, mikä tekee samat oireet.

Ugh ugh...

PS.  Sähköstä enemmän ymmärtävät voivat korjata tekstiä, oireet ja seuraukset oletan kokemuksieni mukaan paikkansa pitäviksi?

[Martti Korhonen]

Siinä olikin taas Jaakolta hyvää, selkeää näkökulmaa asiaan.

Tätä laitellessa on kyllä saanut kelvon alkeiskurssin kärjellisestä sytytyksestä ja juuri tuosta tarkkuudesta, ettei niitä oikosulkuja jää mihinkään. IC:ssäkin on varsin helppoa epähuomiossa kiristää liitin siten, että plussa ja maa löytävät yhteiselämän ennen aikojaan. Edelleen mietityttää tuo aiempi puolien vaihtokokeiluni. Siinä on saattanut tapahtua juuri jokin tällainen erhe, ja se vikapuola on sattunut juuri silloin toimimaan. Tästä taas on jäänyt käsitys, että puolan vaihto ei ole vaikuttanut.

Vaan nyt se vika uskoakseni on löytynyt. Niin selkeästi se vaihtoi sylinteriltä toiselle puolaa vaihtaessa, ettei asia tällä haavaa epäilytä lainkaan.

Ja tulipahan samalla putsailtua, mittailtua ja laiteltua sähköt paremmaksi. Mittarin mukaan jännite löytää nyt entistä paremmin tiensä puolille, kun ennen osa jäi notkumaan virtalukon tuntumiin.

Harmi vaan en illalla ehtinyt enää Motonetiin uutta hakemaan, joutuu autolla ajelemaan töihin!

[markkukovasin]

Moi!

Kannattako samantien laittaa molemmat puolat johtoineen uusiksi-
ei kai ne ihmeitä edes maksa?  Motonetissa siis on myös
6 voltin puolia?

t. Markku

[Martti Korhonen]

Nyt pelaa. Hyvin käy eikä ajovalojen päällä pito vaikuta käyntiin tyhjäkäynnilläkään. Arvelen, että puolassa oli pientä häikkää, joka paheni ajan kuluessa. Liitosten putsaukset ja latauksen nosto antoivat vähän lisää evästä ja hetken taas toimi hiukan paremmin.

Nyt kunniakierros ja juhlakalja. Tiistaina IC:llä tönölle muutamaksi päiväksi kirjoitushommiin. Luotto on nyt kova!

[Pertti Rintamaki]

Moi!

Kannattako samantien laittaa molemmat puolat johtoineen uusiksi-
ei kai ne ihmeitä edes maksa?  Motonetissa siis on myös
6 voltin puolia?
t. Markku

19,90 Motonetis

[Martti Korhonen]

Juuri Motonetistä siihen puolan hain.

[Tatu Keränen]

Ural/Dnepr harrastajat kans yleensä noituu näiden alkuperäiset Neukku sähköt "alimpaan kerrokseen". Jotku on viritelleet auton vaihtovirtalaturi virityksiä koneen kylkeen, kun ei vaan sähkö riitä. 

 Eipä toimineet sähköt tässä minun vm. 1960 Irbitiläisessäkään, kun sen ostin. Lataus esim. toimi silloin, kun latausvalo paloi, yms. ihmeellistä. Tutkin tämän pyörän sähköjä ja totesin, että siinä on johtoa varmasti joka vuosikymmeneltä. Oli kangasjohtoa, muovijohtoa, kumikaapelia ja lukemattomia sokeripala liitoksi niiden välillä. Tempaisin ihan kaikki johdot pois! Rakentelin kokonaan uuden johtosarjan, ja alkuperäisestä poiketen vielä lisä maadoituksella. Nyt menee siis 4mm2 maajohto katkeamattomana akulta runkoon(säätimen kuoreen), ja siitä vielä laturiin perään. Samoin menee 4mm2 + johto laturilta säätimelle ja siitä katkeamattomana akulle ja virtalukolle. Muut johdot on 1,5mm2 poikkipinta-alaa. Virtalukon käytin myös pöydällä muttereina. Puhalsin virtalukon osat kevyesti lasikuulalla. Juotin kaikki niittaus liitokset vielä tinalla kiinni, osa olikin tosi löysiä. Ikinä ei ole enää ollut ongelmia sähköjen kanssa tuon remontin jälkeen, vaikka on alkuperäinen CCCP tasavirtalaturi(+VAPE säädin) ja hehkulamppu valot.

Pahimmillaan tämä on toiminut muutaman viikon akulla, jossa oli yksi kenno sökö, eli jännite tipahti hetkessä 4v lukemaan. Tuo 4v näköjään riittää kuitenkin sytytykseen 6v systeemissä. Kun pyörän sai käyntiin, laturi piti jännitteen ajaessa 7v tietämillä.

Näissä on tosiaan niin yksinkertaiset sähköt, että ne ei voi olla toimimatta, jos kaikki komponentit on kunnossa.

[Jaakko Latvanen]

Vielä on miulla mielipide noista maadotuksista.  Tuon ajan vehettimissä - ainakin jaavassa - luotetaan raudasta tehdyn laitteen kulettavan maata ihan itekseen.  Moottorin ja rungon välillä, lampuista akun maanapaan, ja niin edelleen.  Esimerkiksi etulampusta se tullee takasin ohjauslaakerin - ainakin jossain tapauksessa vaseliinilla voijellun - kautta.  Ja puolet valolle tarkotetusta jännitteestä häviää (osa jo valokatkasijan kosketuspinnoilla) siellä ohjauslaakerin rasvattujen kuulien pinnoilla...

Miun mielestä niihin väleihin kanssa maadotukset johdoilla - siis moottorin ja rungon välille (ei ala mystiset sähkö-ongelmat kun moottorin pultit tärisee löysiksi), lampulta rungolle, takavalolta rungolle.  Ja rungolle tarkottaa mielellään yhtä pistettä, mihin myös akun maajohto tulee.  Niiko Tatu just todisti.  En väitä, että ne itä-sähköt ois ongelmattomat, mutta ne ongelmat ei ole suunnittelussa, ne on huonossa toteutuksessa, mikä on ihan kotikonstein korjattavissa.

Luulen, en tiijä.  Tatu tietää, eikä luule.  Tai on miullakin kokemuksena 61-mallin kolmepuolikkaalla Jawalla ajettuna 32 000 km, ite entisöidyllä, vuosvälillä 1996 - 2004.  Se käynnisty painamalla kädellä käynnistyspolin alas, muistaakseni.  Ja melko usein vei tai toi perille asti.  Oli siinäkin jollain reissuilla joku ongelma, mutta kaikki ne johtu entisöijän oikaisuista, huolimattomuudesta tai tietämättömyydestä; jotain paikkaa ei oltu katottu riittävällä huolellisuuvella kunnostuksessa.  Ostin siihenkin kyllä Vapet, ja vielä oikein 12-volttiset.  Laitoin ne tallin hyllylle Jawan silmien etteen uhkakuvaks; se ei uskaltanu sen jälkeen pätkiä yhtään.  Kun hukkasin Jawan, möin ne siihen asti hyllyllä huilanneet Vapet etteenpäin.

Jaakko

[Lauri Puirola]

Minulla temppuili Jawa omilla virtavehkeillä juuri huonon akun maadoituksen takia. Näinkin viisas mies
en huomioinut että pari tähtiprikkaa maakaapeliliittimen ja rungon välillä auttaa huomattavasti. Pätki aina valot
päällä mutta ilman valoja toimi jotenkuten ennen korjausta. Ohjauslaakeri kannattaa ohittaa myös maajohdolla.
Sähkö syö metallia. Sama takavalon rungolle kannattaa laittaa se kolmas johto ja maadoittaa runkoon.

[Martti Korhonen]

Pitääpäs nuo maadoitukset katsoa hyväksi.

Ajatus on saada tästä ajopyörä arkiajoon, lähitienoiden koluamiseen ja mahdollisesti vähän pidempäänkin reissaamiseen. Luotettavuus on tietysti tässä olennainen seikka. Pyörä on kokonaisuudessaan hyvässä ja suhteellisen siistissä alkuperäiskunnossa, siihen on lisätty vain Jawan latausmittari ja sen ohessa oleva päävirtakytkin. Nämäkin ohitettavissa käden käänteessä jos ongelmaa niissä ilmenee. Toisin sanoen johdotukset ovat pääosin hyväkuntoiset alkuperäiset ilman mitään paukkulankoja. Ne on nyt putsattu ja käyty tarkkaan läpi. Seuraavaksi sitten nuo maadoitukset parannukset.

Olen vakuuttunut siitä, että alkuperäissähköillä on aivan mahdollista pärjätä kun ne huoltaa kuntoon ja harrastelee kevyttä ylläpitotyötä silloin tällöin. IC oli aikanaan erittäin käytetty pyörä Suomen, Neuvostoliiton ja monen Itä-Euroopan valtion syrjäseuduilla. Sähkölaitteille ei ollut saatavilla 2000-luvun korvikkeita, ja valtaosa omistajista pärjäsi alkuperäisillä laitteilla. Toiset paremmin, toiset huonommin. On selvä asia, että nämä ovat vaatineet ylläpitoa, ja toisilla on siihen hommaan enemmän halukkuutta ja kärsivällisyyttä. Tulkkasin jotain vanhoja neuvostoliittolaisia prätkäalan artikkeleita käännöskoneen kanssa, ja siellä oli Jawan ja IC:n kaksisylinteristen vertailu. Artikkelissa todettiin, että Jawan moottori on monella tapaa parempi, mutta sitä ei suositeltu maaseudun kulkupeliksi. Syy oli monimutkaisemmassa rakenteessa. IC:n kerrottiin olevan remontoitavissa yksinkertaisemmilla työkaluilla, joka puoltaa käyttöä huoltoverkoston ulkopuolella.

Se, mikä näiden kanssa päti puoli vuosisataa sitten pätee edelleen. Alkuperäisvehkeet on käyttökelpoisia jos ne vaan ovat hyvä- tai korjauskuntoisina tähän päivään säilyneet. Ja samoin on tuon huollonkin suhteen. Kuten ennenkin, ne vaativat tiettyä paneutumista, jotta niiden sielunelämän ja sudenkuopat ymmärtää. Nykyään vaan on se vaihtoehto olemassa. Moderni sytytys- ja latausjärjestelmä on helppohoitoisempi, luotettavampi ja monessa mielessä parempi. Siinäkin on toki sudenkuoppansa. Huollettavuus tien päällä on huonompi, mutta toisaalta sitä huollon tarvetta ei välttämättä tule jos paikat pitää puhtaana ja piuhat ehjänä. Minulla on toisessa IC:ssä Vapen systeemi ja olen ollut oikein tyytyväinen. Aina on pelannut niin kuin pitää. Ostin sen aikanaan kun pyörässä oli niin paljon muutakin laitettavaa, eikä näistä vehkeistä tajunnut mitään. Saipahan sähköpuolen kerralla kuntoon ja luotettavaksi ja pystyi keskittymään muihin lukuisiin ongelmakohtiin.

Vaan nyt kun on jo vähän näiden koneiden tavoille oppinut ja tämä kaksisylinterinen on hyvässä alkuperäiskunnossa ja minulle ensimmäiseltä omistajalta tässä kunnossa siirtynyt, niin otin tavoitteeksi opetella elämään alkuperäisten sähköjen kanssa. Myönnettävä on, että osittain on kyse myös vastarannan kiiskiydestä. En halua laittaa kärjetöntä osin siksikään, että se tuntuu olevan tällä haavaa automaattivastaus kaikkiin IC:n sähköongelmiin.

Toki alkuperäiset virtalaitteet vaativat vähän vaivaa ja alku on ollut jossain määrin karikkoinen, mutta usein tekemisen mielekkyys ja palkitsevuus löytyy juuri vaivan kautta saavutetun voiton kautta. Kun pyörä käynnistyi eilen keveästi ensimmäisellä polkaisulla ja kummallakin sylinterillä, oli sen ompelukonemaisen siisti ja tasainen tyhjäkäynti erikoisen kaunista korvalle. Huomattavasti kauniimpaa kuin sama ääni ennen sitä edeltänyttä kolmen viikon sähkörevohkaa. Vaan sitähän se harrastustoiminta on - nimittäin kiertotien kautta maaliin saapumista. Jollekin keskikokoiselle vuorelle pääsisi kätevästi helikopterilla, eikä juokseminen ole missään nimessä nopein tai vaivattomin tapa suorittaa sadan metrin matkaa. Samoin se on prätkähommissa. Ajaminen paikasta toiseen mahdollisimman suurella luotettavuudella ei ole ainoa harrasteen anti, vaan vain yksi niistä monista asioista, joilla näiden ropaaminen elämää sulostaa.

[markkukovasin]

Moro!

Martilla on oikea asenne. Oikeaa veteraanimotoristimeininkiä!

Ja onhan nuo Issikan sähköt niin ansiokkaasti sakemannilta kopioitua
perustekniikkaa,että toimiihan ne,kun vaan nuo karvat ovat ojennuksessa.

Oman kokemuksen mukaan suurin ongelma on yleensä itäpyörissä ollut
latauksessa-ja siinä erityisesti säätimessä...joka on alkanut sellaisista
säätöyrityksistä,joissa on enemmän intoa kuin taitoa.

Saa sen laturin jopa käämeistään savuamaan,jos oikein innolla ruuvaa...

Latauksen loppuessa loppuu yleensä kohta myös käyminen-joten laturiamme vaalikaamme
ja hellikäämme!

t. Markku