Aihe: Entisöidyn mopon/mp:n myyjän/ostajan vastuu, onko sitä?

[Jorma Mitro]

Myyjä tehnyt mielestään hienon pelin ja ostaja ajelee ja muutaman viikon tai kuukauden kuluttua tuleekin jotain vikaa. Onko myyjällä jotain vastuuta ja kuinka pitkälle se pitäisi kantaa? Mikä on ostajan vastuu? Onkohan tätä aihetta käsitelty aiemmin...

[Petri J Kokko]

Tätähän jo pikkasen sivuttu tuossa "museossa miksi"ketjussa ja voisi sanoa jotta siinäpä kysymys jossa montaa mieltä ja vastausta välitasoineen mutta yksityisten välistä kauppaahan tuo pääosin on eli ns omalla vastuulla eikä jonkun tavallisen auto tai mp liikkeen vaihdossa tullut ajopeli heille mitenkään tuttu taustoiltaan ole tai häävejä tietotaitoja vaan puhuvat ex omistajalta kuulemiaan ostajalle mutta pääperiaate taatusti kunhan eroon pääsevät ja mielellään voittoa saavat niinkuin muistakin myynnissä olevista ajopeleistään.
Tämä on taatusti ongelma ja virallisena liikkeenharjoittajana taitaa olla helpointa olla ottamatta vaihdossa ollenkaan moisia vanhuksia tai rajata kirjallisesti kaiken  "takuun"ulkopuolelle.
Mutta ostaako useinkin joku ruuvaustaidoton,tallitonkaan tai pelkästään korjaamoiden varassa elävä kymmeniä vuosia vanhoja vain huolettomiksi ajopeleiksi siinä kuin nykyaikaisen käyttiksen?
Ihmettelen jos näin on ja ainakin sitten täytyy olla kavereita jotka osaa ja haluaa auttaaa,myös ostotilanteessa asiantuntemuksellaan mukana ollen joka sekin 2 teräinen miekka saada kaveruus katkolle jos vehje ei olekkaan mitä pitäisi...

Mikä on sitten "viaksi"luettava?
Outo räminä,savutus /öljynkulutus tai öölin vuotaminen vaiko täristävä jarru tai poikkimennyt vaijeri vai peräti kärkien vaihtotarve/tulppaa vaihtaessa ilmennyt tulpanreiän huono kierre tai kaasuttimen kenkkuilu?

Vaihdevika taatusti nyppii tai levinnyt kytkin saati latausongelmat jne ja voimme pitää tätä tasoa jo kovinkin harmittavana ottaen rahaakin korjaukseen jopa satskuja mutta kuka sen rempan sitten tekeekin niin veikkaan että ostaja ainakin maksumiehenä.
Eiköhän se niin ole osti mistä osti että omalla riskillä eikä mennä valittamaan pikkasen isommastakaan murheesta ellei ostohetkellä älynnyt olla ostamatta ,ellei tähän pysty niin unohtaa koko homma ja pysyttelee nykylaitteissa ,tuoreissa takuun omaavissa ja ihailee muiden omistamia jos vanhat ajopelit miellyttää muuten mutta onhan näitä ikuisuusprojekteja ollut iät ajat tai purettuja muttei kasaan saatuja eli ei tämä uusi murhe ole eikä laitteiden vika vaan nykyihmisten outo suhdetaju asioihin.

Jotenkin oon ainakin minä aina tiennyt olevani omillani kun jonkun työmaan kotiin raahaan ja lyönyt taalat kouraan myyjälle toimipa miten hyvin tai huonosti tahansa sillä hetkellä,vanha on vanhaa ja varauduttuva läpikäyntiin enempi tai vähempi ellei nyt niin myöhemmin mutta jotenkin sen vaan näkee&aistii monesti renkaita potkiessa ja myyjää katsellen missä mennään mutta jos täysin entisöidyistä puhutaan ja museoajoneuvonakin myydään niin toki heijastuu hintaankin jollaisia minä en yleensä osta vaan niitä romumpia tai vähempi suurta yleisöä kiinnostavia "halavalla" jos parempia etsin mutta tottahan entisöidyistä projektikuvia löydyttävä tai tositteita tehdyistä töistä sekä entisöijän nimi jne eikä ainakaan tällä iällä usko yhtään mitään myyntijuttuja...toisesta korvasta sisään ja exit toisesta.

[Petri Behm]

Myyjällä on vastuu kädenpuristukseen tai kauppakirjan allekirjoittamiseen saakka.
Sen jälkeen kaikki vastuu on ajoneuvon omistajalla.

Kauppa elinekeinoharjoittajan kanssa, niin siinä myyjällä paljon enemmän vastuuta.

Jos puhutaan petoksesta, niin se on sitten poliisiasia.

Ostajalla on vastuu tutustua rajoitetusti tuotteeseen, joko omin voimin tai jonkun henkilön avustuksella.

[Risto Saastamoinen]

Tiedä taas missä ongelma on. Ostaja katsoo tavaran, ostaa sen riskillä jos kyseessä yksityinen myyjä... hahmottaa hinnan siihen haarukkaan että jotain voi tulla tai jättää ostamatta. Aina vanhassa jotain ilmenee siihen pitää vaan suhtautua, mitäs läksit ..Menee aika kummaksi kun oikein mitään ei voi myydä etteikö vuoden päästä tule ostaja itkemään ettei ollutkaan ikuinen tämä sinun satkulla myymäs mopo.

[markkukovasin]

Mie kyllä huolin satkulla minkä tahansa kokonaisen mopon (paitsi niitä
kiinankököstyksiä) ,jos pihaan tuodaan.
Jos käy moottorikin,laitan kympin lisääkin. Saa tarjota,jos ei tarvitse maailman
laidalta  lähteä hakemaan.

Mutta noissa osienkin myynnissä on joskus niin,että ostaja tietää jostain
tietystä kikaleesta enemmän kuin myyjä-ja myyjä kun ei tiedä,saattaa
silloin myydäkin hyvänä osan,joka ei niin hyvä ollutkaan. Semmoinen ei ole
kovin hieno tilanne- satunpa tietämään.

Joten-jos ei ole ihan kympin kikaleesta kyse- kannattaa sitä osan kuntoa
puntaroida- ja kuvia ottaa mahdottomistakin paikoista siitä osasta,ettei käy kämmä.

t. Markku

[Urpo Laine]

Ostokrapula eroaa tavallisesta krapulasta siinä, ettei sitä voi parantaa samalla lääkkeellä millä se on tullutkin.

Parikymmentä vuotta sitten myin firman nimissä olleen työsuhdeautoni yksityiselle, joka halusi yllättää vaimonsa. Yllätys lienee negatiivinen, kun halusi  perua kaupan viikonlopun jälkeen. Vikakoodeja oli kuulemma ilmestynyt ja kadonnut eikä käynyt kunnolla  yms.

Olin ja olen edelleenkin sitä mieltä että kun myyjänä oli yritys, jonka toimialana ei ole autokauppa, niin vastuu on sama kuin yksityshenkilönäö myynnissä, mutta en halunnut pitkää ongelmaa vaan maksoin fyrkat takaisin. Sain kuitenkin auton takaisin pirun hyvin vahattuna ja vikakooditkin pysyi piilossa seuraavaan myyntiin saakka.

[Pertti Rintamaki]

Kyllä minä ainakin olen sitä mieltä, että itse sen ostopäätöksen teen ja itse maksan.
Joskus on mennyt oikein huolella mönkään, mutta perään en ole huudellut.
Kun sattuu niin, että epäonnisen kaupan myyjäosapuoli  tulee vastaan ja kyselee miten toimii, niin myhäilen vaan, että mahtava laite...
Siinä näkee sitten heti ilmeestä, oliko mahdollisesti ongelma jo myydessä kauppamiehen tiedossa.


En siis ymmärrä kaupateon jälkeistä rutinaa, kun on ostettu käytetty laite.
Se on vähän sama kuin hirveässä kankkusessa rouvan rippiä kuunnellessa yrittäis vakuuttaa, että pojat kaatoivat väkisellä viinaa suuhun

[markkukovasin]

Liittyy tuohon viinan väkisin juottamiseen

On kokemusta- juhannusjuhlilla Kullasvuorella kauan sitten.

Mentiin parin kaverin kanssa siellä leirintäalueella-ja kylkeen kiilasi
neljä järkäleen kokoista nahkatakkikarjua. "Meillä on ongelma-te lähetten
nyt mukaan"...

Ei auttanut piipitys,että oikeastaan teidän ongelma ja kulkusuunta ei oikein tunnu
meidän huoleltamme- mutta karjut sanoivat,että kohta syntyy muutakin ongelmia,jos
kävely ei maistu.

No kohta oltiin julmankokoisen ameriikanraudan takakontin luona- yksi sälleistä löi takakontin
auki-sanoi-tuossa on se ongelma. Lootassa oli ainakin 20 pulloa helteenkuumaa Karhuviinapulloa.

"Nuo juodaan tänä yönä- ja te autatte siinä". Ei auttanut piipitys,että ei olla yhtään kallellaan tuohon
juomamerkkiin. No pakko oli alkaa. Joskus yön mittaan joku aina koitti luistaa- mutta jykevä koura
nappasi nilkasta tai niskasta kiinni..."Juodaanpa hiukkasen lisää".

Aamuyöstä pääsin livistämään-tosin heikossa kunnossa kun karjut nukahti kaikki. Mutta ne toiset
eivät-joku oli taas herännyt. Varmuudeksi vaihdoin ihan erilaisen vaatetuksen,jos vaikka lähtevät
etsimään...

Jotta pakkorakonen se oli.

t. Markku

[Pentti Vaherkoski]

Ikuinen ongelmahan tämä on, että vasta jälkikäteen huomaa maksaneensa liikaa, oli sitten talo tai mopo. Mitäs jos mopoissakin olisi sama käytäntö kuin taloissa, että myyjä vastaa piilovioista viisi vuotta kaupanteon jälkeen.

[Petri Behm]

Mitäs jos mopoissakin olisi sama käytäntö kuin taloissa, että myyjä vastaa piilovioista viisi vuotta kaupanteon jälkeen.

Miula ois Pappa-Tunturi mytävänä viiden vuoden takuulla.

Vain 666 000€

[Petri J Kokko]

Oisko tässä sitten päädytty "perävalotakuuseen" kun eriäviäkään mielipiteitä ei ilmene joten vähimmäisvaatimuksena toimiva takavalo

[Markku Juusela]

Moro

Taitaa se näin olla kuten Petri totesi,vaikkei olsi vasta kun viiskytä vuotta vanha pyörä ja laitettu hienoksi ja toimii hyvin mutta jos on alkuperäiset virtavehkeet ja puola kärvähtää niin ei olis ihan täysjärkinen ostaja jos alkaa vaatimaan jotain takuuseen ja voihan se ehjä vanha veksellotan hammspyöräkin haljeta vaikka on ollut sen puoli vuosisataa ihan ehjä.