Aihe: Mustavalkee maailma

[Jaakko Latvanen]

Lehissä kirjotetaan maailman muuttumisesta kaksjakoseks.  Kaikki on mustavalkeeta.  Ameriikassa on kaks puoluetta, ja niitten kannattajat on kaks eri kansaa.  Sama meno alkaa olla Euroopassakin, ja siinä ja siinä ettei oo suomalaisetkin kahessa leirissä, nimittäin persut ja sitten ne muut.  No, Orpo yrittää kaikkesa saahakseen ruåtsalaiset ja persut sammaan venneeseen...

Mie oon tässä kevään mittaan yrittäny tutustua tuohon mustavalkoiseen maailmaan.  Ensittäin ihan Anttolan näkökulmasta, laitan muutaman esimerkin perään.

Anttolan Hovin kartano:


Tyhjillään seisova vanhainkoti:


Vanha kunnan toimisto:


Tässä vielä linkki likkeriin, missä noitten lisäks kolme muuta kuvaa:  https://flic.kr/s/aHBqjAGevJ

Sitten pohdintaa.  Anttola oli itsenäinen kunta vuostuhannen vaihteeseen saakka.  Sitten liitettiin Mikkeliin; ei parintuhannen asukkaan kunta oikein jaksanu byrokratiaansa pyörittää, rahat loppu.

50-luvulla kunta oli samankokonen.  Kaikki kunnan virkaihmiset sopi tuohon entiseen kunnan toimistotaloon.  Kaikki paperit naputettiin kirjotuskonneilla, kopioitiin ja monistettiin käsin, postitettiin fyysisesti.  Kunnalla oli ratkorit ja aurat, lapiot ja kolat, ja osaavia käsiä töissä pitämässä paikkoja kunnossa, palveluissa käytettiin ostopalveluja olematon määrä.  Konsultteja ei tiijetty olevan olemassakaan.

Nyt on tietokonneet ja sähköpostit, kunnilla ei oo omia työntekijöitä, kaikki ostetaan ulkopuolisilta, ja päätökset valmistellaan ja tehdäänkin konsulttiarmeijan voimin.  Luottamushenkilöitä, siis vaaleilla valittuja, on enemmän kuin koskaan.  Ja silti kuntien palkkalistoilla on monikymmenkertainen määrä ihmisiä 50-lukuun verrattuna.  Ennen he olivat työttömyystöissä tietä tekemässä minimipalkalla tai siivoojia.  Nyt he ovat päälliköitä, suunnittelujohtajia, erityisasiantuntijoita, ja konttoreissakin tarvitaan entistä enemmän väkeä.  Laittamassa erityisasiantuntijoille paperia tulostimiin kait...  Kuntien kustannukset ovat noin 30-kertaistuneet puolessa vuosisadassa.

Kait se tuloksissa näkyy?  Näkyy, joo.  Esimerkiksi tuo tyhjilleen jäänyt vanhainkoti on kerran päässyt putkistoistaan jäätymään, saanut vettä sisälleen, ja homehtunut.  Ei sitä kukaan ehdi kunnostaa eikä edes vahtia, mutta ei sitä voi antaa ilmaiseksikaan kellekään; eli kulut säilyvät kunnalla.

Mikkeli on erityisosaaja tässä lajissa, mutta ei kannata olla vahingoniloinen; samantyyppiseen kaivoon ne teidänkin veroeurot häviävät!

Laitan vielä linkin mustavalkoiseen Mikkeliin, 8 kuvaa, saa katsoa!   https://flic.kr/s/aHBqjAGdbW

Nuo kuvat on kuvattu filmikameralla, Olympus OM-1 (sama nimi kuin minun nykydigillä), esitelty 70-luvun alkupuolella.  Objektiivina 50mm f/1.8, filmin kehittäjä on digitoinut kuvat ja laittanut minulle sähköpostin liitteenä, ja olen niitä vähän käsitellyt tietsikalla.  Joissain kohti jälki on omaan silmään hämmästyttävän hyvää, pitäsköhän siirtyä kokonaan filmikuvaukseen ja mustavalkoiseen maailmaan?

jaakkovaakko

[velipuukka]

Olet taas niin nähnyt asian oikean laidan, kuten yleensäkin.

[Teemu S. Lindfors]

Jaakon kuvat ovat tavalliseen tapaan erittäin hienoja.

Tuli tuosta ohjeistamispäälliköiden määrän kasvusta mieleeni yhden proffan juttu yliopistolta: hän meni tiedekuntaan töihin tiedekuntasihteeriksi vuonna 1972. Silloin hallintohenkilökuntaa oli kaksi kpl, tiedekuntasihteeri ja yksi konekirjoittaja. Kun hän sitten jäi eläkkeelle noin 2010 professorin virasta, samaisessa tiedekunnassa pelkästään hallintohenkilökuntaa oli yli 50 kpl ja sen lisäksi myös opetus- ja tutkimushenkilökunnalla oli hallinnollisia tehtäviä entistä enemmän.

[Osmo Leikko]

Tuo on se niin sanottu elefanttitauti.

[Jaakko Latvanen]

Julkista sektoria yleensä syytetään mammuttitaudista, eikä syyttä.  Mutta ei se vierasta ole yksityiselläkään puolella; jos missä yrityksessä ei ole narut tiukalla koko ajan, toiminta ja tekijöitten määrä paisuu.  Kilpailluilla aloilla, jos ei tilannetta itse nähdä, markkinat hoitavat paisuneen pois.  Helppo on kuitenkin keksiä kaikkea mukavaa ja muka-tarpeellista tekemistä, jos kukaan ei kuluja vahdi.  En varsinaisesti luule, että esimerkiksi Mikkelin kaupungin palveluksessa - ainakaan suoritusportaassa - ei tehtäisi töitä.  Kysymys on enemmän siitä, tehdäänkö sitä, mistä veronmaksajien kannattaa maksaa, ja tehdäänkö sitä taloudellisesti ja tuottavasti.

Saattanu kertoa ennenkin, kerron taas.  Olin Suolahdessa Valmetin traktoritehtaalla työhön liittyvällä vierailulla, ja yhtä aikaa oli paikalla nuori ja innokas varastonhallintaohjelman kauppaaja - siis elettiin vasta ATK-järjestelmien alkuhetkiä silloin.  Valmetin puolella oli sellainen lähellä eläkeikää oleva kokenut päällikkö neuvottelemassa tämän ohjelmakauppiaan kanssa.  Hän kysyi innokkaalta myyjältä, että jos he ostavat sen ohjelman sinne varastonhallintaan, niin onko sen jälkeen traktori halvempi vai parempi.  Jäi lähtemättömästi mieleen; siitähän on juuri kyse.  Jos yritys elää valmistamalla ja myymällä traktoreita, jokaisen pennin, mikä sijoitetaan johonkin, on vaikutettava jommalla kummalla tavalla.  Traktorin on oltava sen jälkeen joko halvempi tai parempi, muutenhan se on kannattamaton investointi se ohjelma tai mikä muu tahansa ostos.  No, ei se isossa yrityksessä aina ihan suora se yhteys ole, mutta periaate pitää olla kristallinkirkkaana jokaisen päättäjän päässä.

Julkisen puolen ongelmat pohjaavat usein siihen, että ei tiedetä, mitä ollaan tekemässä, kuka on asiakas, mihin suuntaan pitäisi olla menossa.  Ylin päätösvalta on demokratiassa vaaleilla valitulla valtuustolla, vaan onko ymmärrys siellä?  Ja silloinkin, jos ymmärrys on, porukka koostuu täysin vastakkaisia tavoitteita ajavista ryhmistä.  Jos näiltä ryhmiltä puuttuu kaikenmoinen toistensa kunnioitus ja yhteistyön kyky, siis on olemassa me, ja sitten nuo, ei asioitten hoidosta voi tulla mitään; se on demokratian loppu.

Joskus on tehty sellainen tutkimus, parhaan tutkimusmoraalin mukaan, missä päädyttiin johonkin 400 ihmisen paikkeilla olevaan lukuun.  Nimittäin, jos toimistossa on 400 ihmistä töissä, se toimisto pystyy työllistämään itse itsensä; kaikki tekevät töitä, mutta seinien ulkopuolelle ei mene mitään eikä sieltä tule mitään järjestelmään.  Paitsi jonkun on maksettava sen itsensä työllistävän joukon palkat ja kulut.  Jonkun, kuka ei hyödy siitä toiminnasta mitenkään.  Veronmaksajilla saattaa hyödyttömästä maksajan rooli olla lähellä.

En kuitenkaan siirry vielä pelkästään mustavalkeisiin kuviin, kuvaan myös värikuvia.  Ja sekä filmille että digikennolle.  Varmasti enemmän kennolle, mutta valokuvauksesta olen valmis keskustelemaan sekä filmikuvaajien että digikuvaajien kanssa, edelleen.  Jopa riippumatta heidän valitsemastaan kameramerkistä!

Toivottavasti eduskunnassakin löytyy eri lailla ajattelevia, mutta silti yhteistyöhön kykeneviä edustajia ja ryhmiä.

Ugh...