Miekii jo uskoin niitä viheriäitä ja vaihoin tiisseliauton penksiiniautoks. Saatto siinä muitakin tekijöitä olla, esmerkiks se että mittariin ei tuu vuodessa ko 15 tuhatta...
Miun vanhempi poika ajelee just tuollasella Priuksella. Sehän ei oo mikkään töpselistä sähköä saava; se on vielä ihmeellisempi peli, ko se tekkee sen sähkösä ite! Siinä ei kulu mittään eikä saastuta yhtään... no aikuisen oikeesti, ajjaa poika kyllä pari litraa vähemmällä pensalla sata kilsaa kun isäsä. Ja jos kilpaillaan siitä, kummalla on pitempi jono takana ko päästään perille, voittaa se senkin kisan.
Miun Kawasakiin sama poika viimeeks käyvessään teki virityksen. Kawassa (KLX250S eli leikkienduro) on kautta aikain netissä neuvottu tekemään sellanen hyppylankaviritys, eli kytkemään kytkinkahvan on-off katkasimen johot jatkuvasti yhteen. Kytkennän vaikutuksista on merkkikeskustelut netissä pullollaan erilaisia versioita: kuulemma vaikuttaa kahen viimesen vaihteen kierrosrajotukseen. No ei siinä oo mittään lukupäätä lootassa, mistä moottorinohjaus tietäs mikä vaihe on pesässä... Poika pähkäili sellasen arvelun, että ohittaa lambdan kokonaan. Toisessa asennossa syöttää niin, että maailma pelastuu ja saasteita ei justkaan putkesta tuu, ja toisessa asennossa syöttää koneen toiminnan kannalta oikeaa seosta. Kuskina tunnen, että hyppylankavirityksellä se ees yrittää vastata kaasuun (sen minkä kaikilla 22 hevosvoimalla jaksaa...), ja säästöasennossa ei ees ääni muutu, ko kaasua äkisti kääntää lissää. Ja toinen perstuntuma viime kesältä on, että kulutus nous puol - kokonaisen litran ajettua sattaa kilometriä kohti johot yhessä. Ja tietysti pittää ite ymmärtää olla tarttaamatta, jos on vaihe pesässä eikä kytkintä vejettynä. Nyt on sellanen viritys että voin ite valita stongassa olevalta kytkimeltä, ajanko säästöliekillä vai sillä vaihtoeholla, missä ees ääni muuttuu ko kaasua kääntää lissää.
Eikä sen säästövaihtoehon tarkotus oo nuukailla, muutaman tuhannen kilometrin ajelut kesässä jaksasin ostaa pensat isommallakin kulutuksella. Mutta jos etukätteen tietää, että seuraavalle pensa-asemalle on riittinen matka, ni ennen ajan säästöliekillä ko työnnän loppumatkan.
Miun neljästä viimisestä autosta kolme on ollu sellasia, että jos meinaa jäähä jonkun alle, nopein tapa selvitä pois on painaa yhtä aikaa kytkin ja kaasu pohjaan, laskea hittaasti viiteen, ja sitten päästää se kytkin. On tuo nykyvehkeitten moottorinohjaus perseestä ja syvältä... ne autot muute on ollu Volvo 740 2,3 litran bensakonneella, Kian 1,6 neliventtiilidiesel ja nyt Kian kolmepyttynen litranen bensakone, turbolla. Se missä tuo kytkimen ja kaasun painaminen ja oottaminenkaan ei auttanu, oli turboton Fiat Scudo diesel... sillä ei ollu muuta konstia ko olla menemätä kenenkään alle. Aina oon haaveillu autosta, minkä kanssa menis vaikka asfaltti rullalle sillä siunaamalla hetkellä ko kaasua painaa. Vaan ilmasia on köyhälle vain haaveet.
Mitenkä nää liittyy tulevaisuuteen? Silleen, että harrastajat - ne samanhenkiset, mitkä ennenki viritti tai osti lissää kuutiotuumia nokalle - osannee jatkossa sorkkia nuo ohjaukset itelleen mieleisiks, ja laittaa katastukseen, tai yllätysratsiaan, takasin. Niiko Henkkakin on moppoosa kertonu laittavasa. Ajettiin sitten kusidiisselillä tahi pensalla tai vaikka sähöllä, siepattiin sitte hiukkasia tahi oksideita.
ennustaa jaakkovaakko
