Pari mutkaa oikaistu tuossa esityksessä.
"Tilastokeskuksen laskeman asuntohintaindeksin perusteella vanhojen kerrostaloasuntojen keskihinta on pääkaupunkiseudulla noussut 1990-luvun puolivälin jälkeen reaalisesti yli kaksinkertaiseksi.
Tämän perusteella 1990-luvun puolivälissä 100 000 euroa maksaneesta asunnosta on nyt maksettava 250 000 euroa ja vielä inflaation vaikutukset päälle."
Tuossa ensimmäisessä lauseessa todetaan reaalinen hinnannousu. Se on sama kuin inflaation vaikutus, eli sitä ei tule toista kertaa päälle.
Jonkun investoinnin kannattavuutta lasketaan tuottojen perusteella. Mahdollisuutta toteuttamiseen arvioidaan kassavirtalaskelman perusteella. Tuossa kirjoitelmassa nämä kaksi asiaa sotketaan suloisesti toisiinsa, vaikka tausta huomioon ottaen pitäisi kirjoittajan ymmärtää asia. Siis jos sijoitukselle saadaan pitkällä aikavälillä haluttu korko, on sijoitus kannattava. Korko voi olla muuta saavutettua hyötyä kuin rahaa, eli esimerkiksi katto pään päällä siellä missä on töitä tarjolla. Kassavirtalaskelma taas kertoo, selvitäänkö maksuista. Onko tilillä rahaa sinä päivänä kun maksu lankeaa. Ja nämä kaksi eivät ole sama asia; sijoitus voi olla hyvinkin kannattava, mutta jos kassan saldo menee maksun langetessa pahasti miinukselle, eikä mahdollisuutta muuhun rahoitukseen ole, ei sitä investointia pidä mennä tekemään. Se ajautuu pankille, ja melko halvalla, jonain päivänä. Lisäksi toisessa kohtaa puhutaan reaaliarvoista, ja toisessa rahaa käsitellään vain numeroina, eli rahan arvon muutos unohtaen. Rahalla, kuten kaikella tavarallakin, on aikaan ja paikkaan sidottu arvo, joka on muuta kuin nimellisarvo. Esimerkiksi joulukuusen markkina-arvo muuttuu torilla aika radikaalisti, kun jouluaatto on ohitettu.
Sitä en kuitenkaan väitä, etteikö laskelma ole oikean suuntainen, vaikka numeroarvot heittävätkin aika lailla.
Jaakko