Eli tunnus sinällään on satoja, jos ei tuhansia vuosia, ennen natsisymboliksi joutumistaan monessa yhteydessä käytetty. Monessa aivan hyväksyttävässä yhteydessä, tai sellaisessa yhteydessä, jonka hyväksyttävyyttä ei enää tunneta tai ei olla edes kiinnostuneita siitä. Tunnuksen käyttö siis pitäisi kieltää vain silloin, jos sen käyttäjä ilmaisee kuulumistaan tai ihailuaan yhtä kyseistä tunnusta käyttänyttä aatesuuntaa kohtaan? Eli ei rajoiteta tunnuksen käyttöä, vaan estetään ilmaisemasta omaa ajatusmaailmaa ulkoisella tunnuksella? Vai halutaanko rajoittaa yksilön ajattelua? Tai ajattelu on sallittua, kunhan ei ajattele toisin?
Vaikeita asioita, täällä ajassa...
Natsiaate ja sen symboli liitetään totalitääriseen vallankäyttöön. Kuten liitetään sirppi ja vasarakin. Vallankäyttöön, jossa nimenomaan ajattelu oli kielletty, ajattelun hoitivat valitut rahvaan puolesta. Siis mihin suuntaan on eurooppalainen demokratia silloin kulkemassa, kun ajattelua rajoitetaan? Uutisointia seuraamallahan selviää esimerkiksi se, että eurooppalaisten pitäisi saada päättää, ketkä amerikassa saavat äänestää presidentin vaaleissa, tai mitä asioita voidaan britanniassa laskea kansanäänestykseen. Eli demokratia toimisi, kun kansa ei äänestäisi väärin?
Demokratian kannattaisi kieltämisen sijasta keskittyä hoitamaan asiat sellaiselle mallille, että aisan yli potkijat - joita varmasti aina on - muodostaisivat vain pienen vähemmistön, ja yleinen paheksunta tappaisi ääriliikkeet ennen kuin ne pääsevät vauhtiin.
jaakkovaakko
PS. Selvennän vielä. En kannata natsitunnuksia kantavaa ryhmää, ja minun puolestani voivat kieltää sekä ryhmän että tunnuksen. Aika varma olen, että en itse niitä kantele - sen enempää kuin sirppiä ja vasaraakaan - olkoon se sallittua tai kiellettyä. Ihan muuten vain pohdin ääneen. Enkä kannata myöskään ranskalaisia keltaliivejä, huliganismia demokratian nimissä. Eli ääneen pohtimalla selvitin itselleni, että vaikeita asioita, ei ollenkaan yksinkertaisia tai yksiselitteisiä. Yleensä ottaen aika harvassa asiassa on edes olemassa ns. absoluuttista totuutta.
PS2. Meidän rouva läks illalla lenkille, ja puki huomioliivin. Kysyin, että Pariisiinko oot lähössä.
