Aihe: Milloin TT kilpailuista poistui työntöstartti??

[Kari Sairanen]

Hoi
Kiitos kommenteista, hyvä että keskustelua syntyy laajemminkin kuin alkuperäisen kysymyksen osalta!!!!!
Minä, Ilkka ja Jakko ollaan ilemisesti seurattu 60-luvun lopun Imatran TT-kilpailut ja nähty tuo työntöstartti isojen 500 cc yksipyttyisten nelarien lähdössä, -ennen kuin kaksitahdit astui kuvaan 70-luvun alussa. Ei se aina ollut helppoa kaksitahtisillakaan, siinäkin yleensä jäi joku jo starttiviivalle!!!

Sain itse ison yksipyttyisen, Norton Manx?? työntökokemuksen Savonlinnan muistoajoissa noin kymmenen vuotta sitten kun olin tutustumassa varikkotoimintaan. Varkolla muuan kilpailija pyysi työntöapua käynnistykseen. Kahteen mieheen työnnettiin pyörää ja saatiin jonkun kerran pyörähtämään yli puristustahdin kovalla yrityksellä, mutta ei saatu tulille. Tästä kokemuksesta tuli kyllä kunnioitus 60 luvun kilpailijoihin ja mekaanikkoihin, startissa kaiken piti olla 100 prosenttisessa kunnossa että kone saatiin käyntiin ensiyrityksellä!!!!   

Tuohon 60-luvun starttiin liittyi aina yksi rituaali jota ei nykyään näe, eli tulppien vaihto. Tuolloin koneet käytettiin starttiviivalla kuumuksi ja sitten vaihdettiin kisatulpat hetki ennen starttia!!
Tästä laitankin lisäkysymyksen tietäjille; mikä ero oli lämmittely- ja kisatulpilla?? Ilmeisesti lämpöarvot olivat erilaiset, vai pantiinko varmuudeksi udet kuivat samanlaiset tulpat startin varmistamiseksi??

[Jaakko Latvanen]

Miun ymmärryksen mukaan tuo tulppien vaihto liitty ennenkaikkee ensimmäisten ilmajäähytteisten kakstahtisten aikaan.  Ne vaati kisakäyttöön erittäin kylmät tulpat, etteivät leikanneet tai sulattaneet mäntiin reikää.  Niin kylmillä tulpilla eivät lähteneet kylmänä käyntiin, eli ne koneet lämmitettiin suunnilleen katupyöriin lämpöarvoltaan käypäsillä tulpilla, ja sitten ne lämpöarvoltaan erittäin kylmät - eli palotilasta lämpöä pois johdattavat tulpat - vaihdettiin tilalle.  Norton Manx ajan tulppajutuista ei oo käsitystä.  Kakstahtisen, missä huuhtelukanavat on korkeella ja iso kaasutin, ongelma on se, että kone kylmänä ja niin pienillä kierroksilla, mitä käynnistykseen saatiin työntäen aikaiseksi, tahto seos jäähä aika pisaraiseks, mikä pimens kylmän tulpan.  Vesijäähyt tasas lämpöjä kuumasta päästä, läpät toi seoksen saantiin parannusta, tehokkaammat kipinät elektronisten sähköjen myötä, ja myös lämpöarvoltaan laajempialaset uudet tulpat pienens tulpan pimentymisen riskiä, mitkä tekijät yhessä alko poistaa tulppien vaihto -voimistelua.


Imatralla en varsinaisesti muista olleeni koskaan lähtöä katsomassa, vaikka taidan olla muuten ollut paikalla kaikki kisat 1962-1986? Ratavarikolla oon ollu toimitsijatehtävissä joskus.

Norton Manx ajoista vielä, että niillä alotti kilpauransa esimerkiksi Bill Ivy, ja mikäs se yks brittikuski oli, joka oli vielä Bill Ivyakin pienempi mies, ja niin vain hörähti pelit tulille heilläkin!

[Kari Sairanen]

Hoi
Tuosta pienestä miehestä ei minullakaan ole varmaa tietoa, mutta jos Luichi Taveri oli tuolloin mukanma niin hän on ainakin pienikokoinen. Totesin sen Imatran muistojenajoissa muutama vuosi sitten.

Ollaan oltu Jaakon kanssa näköjään ajojen järjestelypuolella. Itse olin viimeiset MM ja EM kilpailut ajanotossa. Ajanoton on hoitanut ilmeisesti aina Imatran ilmailukerhon purjelentäjät.
Sen voi sanoa että oli se melkoista säpinää kun jokaiselle kuljettajalle otettiin jokaisena päivänä jokaiselle kierrokselle aika!! Ajanotto tapahtui manuaalisesti, pyörissä ei ollut mitään "transpondereita" kuten hykyään, nykyään lienee paremminkin satelliittipaikantimia ja automatiikka hoitaa tilastoinnin.
Oli Imatran MM-ajoissa kuitenkin yksi asia ensimmäisenä koko maailmassa, eli apuna oli tietokone ja tämä tapahtui muistaakseni 60-luvun lopulta lähtien. Ajanotto tapahtui tuon jälkeen aina viimeiseen kisaan asti seuraavasti:Ajanotossa oli kellokone jossa oli paperinauha -kuten kauppojen kassakoneissa- ja aina kun kilpailija meni maaliviivan yli, painoi kellomies nappia ja aika ilmestyi paperinauhaan, näin saatiin esim. yhden kierroksen ajat allekkain nauhaan.
Samaan aikaan otettiin maaliviivan ylittäneiden pyörien kilpailunumerot toiselle nauhalle allekkain, maaliviivan ylytysjärjestyksessä tietenkin. Tämän jälkeen nämä nauhat vietiin tietokoneenkäyttäjälle ja hän syötti ajat ja niitä vastaavan numerojärjestyksen tietokoneelle joka laski kierrosajat näiden tietojen perusteella, ja nämä olivat heti lopulliset viralliset tulokset. Tämä oli uutta silloin koko MM-sarjassa kun 60 luvun lopulla saatiin viralliset tulosket heti kun kisa , tai aika-ajot, oli ohi!! Moni kilpailija oli vielä kysellyt tämän jälkeen milloin saadaan viralliset tulokset, kun oli totuttu että virallinentulolaskenta valmistuu vasta seuraavana päivänä.
Sen voin sanoa että kyllä teki kiirettä kellomiehellä kilpailustartin alkukierroksilla kun ajajat tuli yli kahtasataa peräkkäin maaliviivan yli! Mutta vielä kiireempää oli työparilla jossa toinen luki ajajien pyörien numeroita maaliviivan ylitysjärjestyksessä ja toinen yritti kirjoittaa numerot paperinauhalle samaan järjestykseen!!
Tuo tietokoneen käyttö tuli mahdolliseksi 60-luvun lopulla siten että, ajanotosta aika-, ja numerojärjestyslitat vietiin radan läheisyydessä olevaan Imatran Rautatehtaan tietokonekeskukseen jossa siirto ja laskenta tapahtui. Myöhemmin kun mikrotietokoneet tuli, niin koneet sijaitsivat maalipaikalla ajanoton alakerrassa, me ajanottajat olimme yläkerrassa.   
   

[Kyösti Honkanen]

Savonlinnan Vauhtikisoissa joskus -60 luvun alkupuolella junioriluokan lähdössä oli Imatralainen Keijo Parkkinen Husqvarnalla, lähdössä hän yritti työntökäynnistystä mutta moottori ei suostunut pyörimään, jäi vaan takapyörästä pätkä jälkeä hiekkapintaiseen rataan. Parkkinen potkaisi pyörän lakista käyntiin ja lähti toisten perään jotka olivat menossa jo Tuokkolanlahden sillalla, ohitti kilpailun aikana kaikki ja tuli voittajana maaliin.

[Ilkka Heinänen]

Miun ymmärryksen mukaan tuo tulppien vaihto liitty ennenkaikkee ensimmäisten ilmajäähytteisten kakstahtisten aikaan.  Ne vaati kisakäyttöön erittäin kylmät tulpat, etteivät leikanneet tai sulattaneet mäntiin reikää.  Niin kylmillä tulpilla eivät lähteneet kylmänä käyntiin, eli ne koneet lämmitettiin suunnilleen katupyöriin lämpöarvoltaan käypäsillä tulpilla, ja sitten ne lämpöarvoltaan erittäin kylmät - eli palotilasta lämpöä pois johdattavat tulpat - vaihdettiin tilalle.  Norton Manx ajan tulppajutuista ei oo käsitystä.  Kakstahtisen, missä huuhtelukanavat on korkeella ja iso kaasutin, ongelma on se, että kone kylmänä ja niin pienillä kierroksilla, mitä käynnistykseen saatiin työntäen aikaiseksi, tahto seos jäähä aika pisaraiseks, mikä pimens kylmän tulpan.  Vesijäähyt tasas lämpöjä kuumasta päästä, läpät toi seoksen saantiin parannusta, tehokkaammat kipinät elektronisten sähköjen myötä, ja myös lämpöarvoltaan laajempialaset uudet tulpat pienens tulpan pimentymisen riskiä, mitkä tekijät yhessä alko poistaa tulppien vaihto -voimistelua.


Imatralla en varsinaisesti muista olleeni koskaan lähtöä katsomassa, vaikka taidan olla muuten ollut paikalla kaikki kisat 1962-1986? Ratavarikolla oon ollu toimitsijatehtävissä joskus.

Norton Manx ajoista vielä, että niillä alotti kilpauransa esimerkiksi Bill Ivy, ja mikäs se yks brittikuski oli, joka oli vielä Bill Ivyakin pienempi mies, ja niin vain hörähti pelit tulille heilläkin!

Olisko ollut Fred Stevens?

[Ilkka Heinänen]

On minullakin ollut sellainen auto joka piti käynnistää työntämällä. Eikä se ollut Porsche.