Ikään ja sen aiheuttamiin fyysisiin ominaisuuksiin verraten kiipesin aivan liian korkealle ja jyrkälle katolle.
Saivat puhutuksi turvaköyden, eikä sen tuoma turva hukkaan mennyt.
Tossut piti peltikatolla, mutta polvet ei. Leukoja en enää vetele, mutta juuri sain itseni väännettyä takaisin harjalle näillä ruipelokäsillä.
Poika jo tarjoutui apuun, mutta kummelityyliin vastasin,- ei tarvi auttaa-.

Purettiin lähes 100v sitten muurattua ja nyttemmin pahasti rapautunutta savupiippua.
Tai minä purin ja liuttelin tiilejä alas. Lähti siitä n. 60cm, eli näkyvä osuus, mutta sevverta huonolta näytti, että pitää raivata reitti välikatolle.
Kiire ei onneksi ole... Pienenpieni lattian oikaisuvalu myös tehtiin. Alkaa olla alusruoteita vailla.
Eipä ole koulutusta tullut hankittua, mutta vuosien varrella on tullut nakerreltua ties mitä ja aina tuo tekeminen maistuu mukavalta.

Oman kämpän ylläpitohuolto on ollut täysin retuperällä viimeiset 20v.
