Muisti on hyvä.
Töitä palkkaa vastaan tein ensi kerran kesällä
1969...silloin se oli maatalon kesärengin homma.
Palkka oli 10mk/päivässä ja talon kahvi ja ruokakin kerran päivässä.
Työsuhde-etuna sain käyttää talon mopoa. Hyvä homma.
Sen jälkeen on ollut vaihtelevasti hommia-osasta tykkäsin...joistain
aina en. Oli suullisia työsopimuksia...oli kirjallisia.Kumma kyllä-nuo
suullisen sopimuksen hommien "vastapuolet" muistivat aina,mitä oli
sovittu. Ne oli semmoisia isäntiä ne.
On varmaan tullut tehtyä piilokikyäkin-mutta pakotettua kikyä vain
ihan hommahistorian lopussa.Irvokasta meininkiä käärittynä koreaan
karkkipaperiin.
No-mutta lämpimin muisto työelämästä on kumminkin eittämättä se hetki,
kun pudotin avaimet viimeisen kerran työmaan pöydälle-ja aattelin: Se on täytetty.
t. Markku
Minä aloitin hieman aikaisemmin, heinäkuun alussa1968.
Silloin pääsin harjoittelijaksi sähköliikkeeseen; palkka 1,25 mk/ tunti. Palkkakehitys oli kyllä huimaa; seuraavana kesänä se oli jo 3 mk/tunti. Sitten alkoikin jo teku.
Minulla on noita hienoja hetkiä työpaikoissa ollut paljon, mutta ehkä yhden työsopimuksiin liittyvän kerron.
Olin työpaikassani ollut vajaan vuoden kesällä 1988 yrittäen kääntää tappiollinen firma kannattavaksi. Porukka tiesi myös kriittisen tilanteen. Volvolla Ruotsissa oli joku hässäkkä varastossa ja tuotteemme saldot olivatkin heillä nollassa. Piti saada viikossa parituhatta kappaletta lisää. Kävellessäni tehtaan läpi kahvioon, kysäsin kokoonpanon naisilta: voimmeko luvata Volvolle pikatoimituksen?
Vastaus kuului: ”myykää te pojat vaan, kyllä me tehdään”!
Siihen luotin ja sillä työsopimuksella sitten mentiin kolmekymmentä vuotta.
Sinä aikana porukka kasvoi 37 tekijästä 350 ihmiseen..
Ps. Nyt väkimäärä on jo 600, mutta laajentuminen on tullut yritysostoilla.