Kirjoittaja Aihe: Classic trial  (Luettu 38702 kertaa)

Tammikuu 23, 2018, 09:36:53 ap
Vastaus #30

juha p salonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2018
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 23, 2018, 09:45:10 ap kirjoittanut juha p salonen »

Tammikuu 23, 2018, 21:57:32 ip
Vastaus #31

Pentti Vaherkoski

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 648
Liikennevakuutus pätee myös maastossa. Oikeisiin kilpailuihin se ei taida auttaa mutta normi jäsentenväliset sänkipellolla ok.

muoks. lähivakuutuksessa ei kyselty ajosuunnitelmia

POP-vakuutuksen liikennevakuutus rekisterissä olevaan ei kata maastokäyttöä. Miten lie muissa yhtiöissä? Olisi hyvä saada etukäteen tietoa, eikä vasta sitten, kun vahinko on tapahtunut. 

"Satunnainen tieliikennekäytössä olevan ajoneuvon kilpailu tai maastokäyttö on rajattu vakuutuksen ulkopuolelle. Kaikki vahingot, jotka ovat rajamailla, käsitellään tapauskohtaisesti, mutta metsäpolulla ajo voidaan katsoa maastokäytöksi, joka on ehtojemme vastaista".

Huhtikuu 12, 2018, 12:59:27 ip
Vastaus #32

Martti Törmä

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1404
Tuollainen siitä Classic-trialista sitten tuli.
Kawasaki MKT125 eli Martin Kawasaki Trial tai Martti Kalevi Törmä,kuinka vaan.
Satula on lyhennetty ja madallettu Kawan omasta penkistä,päällisen teki Riitta Saarikko.
Montesa tyyliset lokasuojat tulivat Ranskasta.

Tankki on luikkutankki Soliferin,itse maalattu ja tarroitettu (sen kyllä näkee),lakkauksen teki tuttu automaalari.
Sivuposket on MDF levyä,itsemaalatut ja tarroitetut,lakka puuttuu vielä.
Tarrat on teetetty Urjalassa.
Pakoputki on alkuperäinen etuosa yhdistettynä Derbin teharista otettuun takaosaan jota vasaroitu kaposemmaksi isolla vasaralla.
Loppuosan putken taivutteli eräs metallimies joka sorvaa lisäpainon vauhtipyörään ja mahdollisesti 10-hampaisen eturattaankin,perässä äänet vaimentaa pienin vaimentaja mitä Mopo-Sportista löytyi.

Vannekehät on rompetoreilta,ohjaustanko muistaakseni Mika Törnen crossijammun etupäästä,hallintalaitteet runko ja tekniikka "vanhaa varastoa".
Nimeltä mainitsematon pääkaupunkiseutulainen korjasi täristävän koneen,häneltä on myös eturengas.
Takagummi on Eerolta.
Risto Ukkonen pinnasi vannekehät keskiöihin,pinnat ja muut osat sinkattiin Loimaalla.
Takaiskarit on muutama vuosi sitten ostettu Karri Tuoviselta,aitoa MZ-laatua suoraan Vietnamista tai muusta MZ-osien valmistusmaasta,mutta ovat sopivan pehmoiset trialiin.
Hifistelyä vaatii vielä,mutta koeajoa on jo tehty.
Niin ja imupuolella vaikeasti löytyvä kumikurkku ei ole KE.stä vaan puolta pienempi KH.sta jatkettuna Stala tiskialtaan viemäriputkella ja tarvike vaahtomuovisuodattimella.
Etupää on kootut teokset erikuntoisista KE etupäistä.Liukuputkissakin pientä pituuseroa.

Kuvia ohessa.

[ylläpito on poistanut liitteen]
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 13, 2018, 07:34:17 ap kirjoittanut Martti Törmä »

Huhtikuu 12, 2018, 16:44:10 ip
Vastaus #33

Martti Törmä

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1404
Kiitos! Tässä projektissa on menty ulkonäkö edellä,toimivuudesta trialiin ei ole hajuakaan,mutta ei sen niin väliä ole.

Ketjusuojat on suunnitelma-asteella,samoin etulokasuojan kiinnike täytyy tehdä kokonaan uusiksi,on sen verran huono tökötys.
Etupäästä karkasi öljyt,samoin vaihteistossa on vaillinkia.
Edelleen pientä röpötystä,mitenkä säätäisin,vai pitääkö pienentää suutinta?

Virittelyä vaatii vielä.

Huhtikuu 12, 2018, 18:56:14 ip
Vastaus #34

kai lahtinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 176
Ommuutehieno !  :)
-Kaizu-

Toukokuu 01, 2018, 17:20:09 ip
Vastaus #35

Eero Nikkanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 4374
  • Viraton, varaton, vastuuton, mutta velaton.
 Varaa n. tunti katseluun. Vuohimäki 28.4-18

 Ja kuvat päälle. Tässä linkki, jossa kuvia classic tapahtumista vuosien varrella, mutta myös tuoreita, kuten 28.4 Vuohimäki.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 07, 2018, 12:47:28 ip kirjoittanut Eero Nikkanen »

Toukokuu 05, 2018, 09:48:05 ap
Vastaus #36

Martti Törmä

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1404
Olin aamutuimaan karsimassa oksia puista,omaan metsään tulossa haastavat trialmaastot,on kiviä,kalliota,ojanpohjaa ja jyrkkiä mäkiä.
Täytyis ehtiä kesällä viikonloppuisin harjoittelemaan.Ensin pitää ostaa kypärä.

Toukokuu 05, 2018, 12:56:53 ip
Vastaus #37

Jaakko Latvanen

  • Vieras
Omista kokemuksista lähtien joku sana trialin suojavarustuksesta ja turvallisuuvesta.

Kypärä tietysti.  Helposti tullee ajatelluksi, että ei oo vauhtia, ei voi sattua.  Kyllä voip.  Ihan aluks, kun ei olla missään korkeella, ei niin pahasti, mutta voip kuitenkin.  Yritän kertoo:

Ajat ihan juurakossa tai pieniä kiviä on polulla. Nollavauhti, etupyörä luiskahtaa 10 senttiä sivvuun.  Tasapaino hukkuu, sutaset jalan maahan.  Maa sillä puolella vähän alempana, eli jonkun verran mennee sille jalalle painoa heti.  Etkä varmasti ehi kattoo mihin sen jalan laitoit.  No juuren tai kiven päälle, ja nilkka ympäri.  Venähtänneet nivelsitteet, ja usseemman viikon ajan on mettätyöt tekemättä.  Eli laita sellaset kengät, mitkä estää sen nilkan pyörähtämisen.  Mielellään kuitenkin jonkun verran notkeet, ja mukavat kävellä.  Niiko esimerkiks trialsaappaat.  Niitten kanssa tuo kuvattu tapaus, ja jatkat vaan ajamista, mittään ei käyny.  Krossisaappaat antaa vielä paremman suojan, mutta on kolperot ajaa ja varsinkin kävellä. Ja trialsaappaan pohjassa pittää olla mahollisimman hyvä pito, päinvastoin kuin enskassa tai rossissa.

No sitte oot vähän jo eistyny, alkaa olla yritystä pienille kiville.  Vaikka vajjaan metrin korkeille, eikä pystysuorille.  No sitte ei oo ihan kytkimen käyttö ja jalkojen ponkasu synkroonissa tai suunnassa, ja pyörä on pystyssä takiksella siellä kiven reunalla.  Hyppäät taaksepäin maahan metrin korkeudesta, ehkä vielä tangosta pitäen suojellakses pyörää.  No taas ponnistus jääp vajaaks, tuut maahan jaloilles mutta painot auttamatta takana ja vielä liikesuunta taaksepäin.  Kaavut siitä selälles, seisovilta jaloilta suunnilleen paikalleen.  Vaan sattuu alle kivenmurikka, kanto, juuri.  Sattuu selkään.  Vaan jos on kevyt ja ohut panssari, ei satu.  Polvet ja kyynärpäät ja helposti aluks työntää ensimmäisenä osumaan.  Jos on sammalta alla, ei satu, vaan jos on kivi tai kallio, sattuu.  Paikaltaan kaatuissakin jos pää ossuu kiveen, voip sattua pahasti, eli kypärä ilman muuta.

Samoista syistä jääkiekkoilijan tai -palloilijan kevyet polvisuojukset, ja ihan aluks rullaluistelijan kyynärsuojukset.

Vakavien loukkaantumisten mahollisuus on trialissa aika pieni.  Pieniä, ikäviä muutaman päivän töistä pois pitäviä iskuja, kolhuja ja nirhaantumia on helppo hankkia.   Ja just niitä vastaan nuo asialliset suojukset antaa melkein sataprosenttisen suojan. 
Eikä niihin montaa sattaa mee, vaikka hankkii ihan oikiat lajiin suunnitellutkin.

Korostan vielä, että vaikka vauhtia ei oo, se ympäristö on aika vihamielinen, kun ollaan kivillä ja kallioilla.

Oikeitten kuskien ajopaikat on sitte luku sinänsä.  Ko puotaan neljästä tai kuuvesta metristä kalliolta, on iso riski sattua pahasti.  Lajin turvallisuus sillä tasolla perustuu siihen, että vaikka kuski ois täysin holtiton tai ilman itsesuojeluvaistoa, ei hän pääse sinne kuuven metrin seinälle ilman kuuden vuoden lajiharjottelua, ja sitte on jo opittu selkäytimeen sekin, mitä sillon tehhään kun ei ihan päästä ylös jostain, paljon matalemmilla kivillä opeteltuna.

jaakkovaakko

PS. Vielä yks mahollinen kustannuksia säästävä asia piti mainita.  Kun ajat jyrkkää mäkeä ylös, ja pyörä lakkaa menemästä etteenpäin, se saattaa alkaa mennä taaksepäin, jos mäki on tarpeeks jyrkkä.  Ko siinä hylkäät pyörän tahtomattas, ja se kaatuu oikeelle kyljelleen, kaasukahva maata vasten.  Liukuu taaksepäin, ja maa rullaa kaasun selälleen.  Sen ei tarvi montaa sekuntia kylellään laihoilla seoksilla huutaa, kun ei ennää sammuttimesta sammu.  On tullu vauhtipyöriä kopasta läpi sitte siinä vaiheessa, ko se leikkaa kiinni...  Vaan jos jaksaa väsätä rannelenkkisammuttimen, mikä nykäsee koneesta syttyvirrat poikki heti, kun mies ja pyörä erkanee toisistaan, säästy konerempparahat.  Se sammutin on pakollinen varuste kisoissa muuten, ja sen historiasta ois joku sana, mutta jätetään toiseen kertaan.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2018, 13:07:37 ip kirjoittanut Jaakko Latvanen »

Elokuu 27, 2018, 12:03:03 ip
Vastaus #38

Eero Nikkanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 4374
  • Viraton, varaton, vastuuton, mutta velaton.
 No niin, Martin ja monen muun kanssa oltiin Hyvinkäällä ajoreissulla ja kivaa oli.
 Aiemmissa teksteissä ilmennyt "veto" päästiin myös kuittaamaan ja munkkikaffeet juotiin. Hyvät oli.
 Riali on hiano laji ja tommonen hupitriali erityisen hiano !
 Osallistujat saivat muistoesineen, jotka juhlallisetsi luovutti maailmanmestari Ykä Vesterinen, joka itsekin ajeli tapahtuman läpi.
 Hienoa oli puristaa maailmanmestarin kättä !

 Perässä linkki Scramblen kuviin, kohdasta -Hyvinkää-.    https://ne.kuvat.fi/kuvat/

Lokakuu 02, 2018, 17:27:10 ip
Vastaus #39

Jaakko Latvanen

  • Vieras
Kymiksen sivuilta (www.finntrial.fi) löysin tälläisen kuvan.  Kuvan ottajaksi mainitaan joku Matti; ilmeisesti sama, kenen mailla kuvassa päristellään.  Mutta tunnistaako kukaan motoristia, joka kauniin aurinkoisessa syyssäässä nautiskelee moottoripyöräilystä?

Tässä linkki kuvaan:  https://drive.google.com/open?id=1ndwcvXA83ta6NQe1uQEZ18Fr5YnboCmy

- kyseleepi jv

Lokakuu 03, 2018, 06:49:51 ap
Vastaus #40

Martti Hänninen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 863
Heh, tekis mieli sanoa Jukka Virtanen, mutta tuskin ;)

Lokakuu 03, 2018, 07:44:07 ap
Vastaus #41

Kari Korpelainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 61
Eero N:ltä näyttää :) .


Lokakuu 03, 2018, 10:44:22 ap
Vastaus #42

Jaakko Latvanen

  • Vieras
Sanokoon vaimo mitä hyvänsä, kyllä se melko hyvältä näyttää!  Vähän enemmän jalkoja auki ja koukkuun, hartiat ohjaustangon suuntaisiksi, ulkokurvin puoleinen kyynärpää ylös, ja painoa hieman enemmän ulkopuolen tapille, eikä ainakaan taaksepäin, ehkä aavistus eteenpäin, niin alkaa näyttää oppikirjasuoritukselta.  Kirkkonummen kuvassa näyttäis jarrrujalkakin sitovan menoa, näin pitää olla aina epätasaisella alustalla, ettei karkaile pyörä, kun sitten mennee helposti jalka maahan...  Myös taiteellinen vaikutelma on tuossa Kirkkonummen kuvassa parempi, mutta se saattaa olla kuvaajan ansiota?  Pihassa kun käyt pari kertaa päivässä varttitunnin ajamassa tanko-toppari-kaheksikkoa, niin siitä se lähtee... Talvella sen voi korvata osin talli-tasapaino-treenillä, siinä ei kulu yhtään ees pensaa.

jv, vanha valmentaja.  Tai ainakin vanha.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 03, 2018, 10:46:27 ap kirjoittanut Jaakko Latvanen »

Lokakuu 27, 2018, 19:59:26 ip
Vastaus #43

Eero Nikkanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 4374
  • Viraton, varaton, vastuuton, mutta velaton.
 Kyllä se tais olla nyt meikäläisen classic-trial kausi siinä. Ellei sitten vielä isäinpäivä-ajoon ?

 Ei ollu pyörä hukkahankinta, vaikka ekat ajokerrat olikin vaikeita.
 Taito ja itseluottamus kehittyivät roimasti, mutta paljon, isolla peellä, on vielä opeteltavaa.
 Toisaalta ihan sama. Tärkeintä on ollut hauskanpito ja kunnon kohotus ja siinä onnistuin.
 Useampaan tapahtumaan olen päässyt mukaan ja siinä helpoimmassa luokassa kompuroinut.
 Ylemmissä luokissa ja miksei alemmissakin, on todella lahjakkaita sällejä. Tulevaisuus on joskin useimmilla takanapäin, kun porukan partojen väriä katsoo.
 Harmaata on, kuin arvuutellulla jukkavirtasella. Heko !

  Tänään Seutulassa oli kolmisenkymmentä kuskia ja muuan maailmanmestarikin jaksoilla näkyili.  Ykä Vesterinen. Kiitokset tätä kautta tapahtuman järjestäjille ja maanomistajille.
 Liukasta oli ja ratamestari oli loihtinut erittäin haastavat, mutta ajettavat ja palkitsevat jaksot.

 Ei se täysin turhaa hommaa ole, kun näinkin iso joukko sitä pakkas-aamuna lähtee harrastamaan.
 Suosittelen.

 Jammu jonka keväällä hankin oli raakile ja riekale, mutta kyllä se kauden mittaan parani, kun osia hankki, vikoja korjaili ja asetuksia muutti mieleisekseen. Nyt se tuntuu jo omalta.
 Paljon on vielä tehtävää ja kunhan tallin nostopöydillä tilaa vapautuu, niin jotain on tehtävä.
 Koneessa pari hitsattavaa korvaketta, rungon muutostyö iskareiden kiinnikkeiden suhteen.
 Rungon ja palikoiden hiekkapuhallus ja maalaus. Loppuja osia fiksaillen ja siistien ja jos sopeva mäntä löytyy, niin kalkatus pois porauksella ja osien uusimisella.
 Jammuja näkyi muutamia, mutta päämerkki on ehdottomasti Honda ja TLR 200.
 BSA;t ja TRUMPAT pre 65 luokassa. Muita merkkejä sitten yksitellen, tai harvakseltaan.
 Törmän Martti onneksi näytti Hyvinkäällä Kawaansa, joka piristävä poikkeus.

 Hyvä kausi kaikenkaikkiaan ! Mukavaa, samanhenkistä porukkaa ajomestoilla ja ennenkaikkea itsensä haastamista. Fysiikka on parantunut, mikä olikin itselläni se päätarkoitus, vaikkakin kävely on just nyt rankan päivän jäljiltä vaikeaa. Nivelet ja lihaksisto kipeät, mutta päässä on valoisaa, ei valopäistä kuitenkaan.
 Kivuliaat krampit sormissa onneksi jäivät tulematta, vaikka päivänmittaan niitä pelkäsin.
 Näitä varten olen onneksi löytänyt lääkkeen, joka viiveellä auttaa. Sirdalud. Nyt ei tarvi.
 Viikolla vettä ja suolakurkkua saavillinen ja banaaneja, sekä magnesiumia täsmähoitoon.
 Auttaa kellä auttaa, mutta joka sormikrampeista kärsii, tietää, että kannattaa ainakin yrittää.
 
Etelän reissulta tuodusta single malt botelista otan kohdakkoin hörpyn (kaksi) ja naatiskelen olosta.
 Sauna on jo takana ja hirvaksesta muokatut jauhelihapihvit aurajuustoperunoilla tukevasti vatsassa.
 Saatto siinä mennä joku punkkulasillinenkin.
 Harrastuksen jälkeinen elämä voittaa....

 Jos olet harkinnut tällaisen harrastepyörän hankintaa, niin toteuta unelmasi, kun se vielä on mahdollista itsesi kanssa, tai jos sellainen tallissa lojuu, niin mukaan vaan rohkeesti.
 Uudet tulokkaat otetaan hyvin vastaan, sen tiedän nyt kesän kokemuksella.

ps. muuan palstalainen kävi tuossa ovella neuvoa kysymässä, jota en oikein osannut antaa, enkä palelevana oikein innostunut koko jutusta siinä hetkessä. Olen pahoillani ”ynseydestä”.
 Nuutisen Taitolle ohjasin.    Anteex ….

Marraskuu 12, 2018, 12:08:03 ip
Vastaus #44

Eero Nikkanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 4374
  • Viraton, varaton, vastuuton, mutta velaton.
Ja niinhän siinä kävi, että myös Jorviin tuli lähdettyä, epäilyksestä huolimatta.

 Aamu-usvassa hieman nihkeä olo, eikä fiilistä löytynyt, mutta lähdettyä tuli.
”Tärkeintä on lähteminen”, sanovat vielä viisaammat, eikä niiden suhteutettuna lähtökohtaan tarvitse mitään älyköitä olla. Pöh.
 Tussubystä kehä 3 päähän ja siitä kohti ”Ericsonin liittymää”, jota ei koskaan löydetty.
 Navigaattorikin oli rouvan kännykässä, mutta ilmeisen lukuvirheen tapahduttua sen neuvoihin herättiin vasta Degerbyn kirkolla, jossa ”se” kehoitti palaamaan takaisin ja matkaa 22 km.
 Kiirekin siinä tuli, kun oltiin hieman myöhässä jo lähtiessä.

 Paikka löytyi ja kerittiin ajoissa. Kvisin kartano ja takametsä kallioineen, jonne loihdittu varsin viekoittelevia jaksoja.  Päivän mittaan pisteitä ropisi, josta syystä haukuin pyörän, ajokaverit, sekä kelin ja ratamestarin. Vaimo tuota hieman ihmetteli ja mainitsi vaihtoehdon, että kuskissakin saattaa se vika olla. Katsoin peiliin ja totesin, että ei kai sentään....

 Todellisuudessa paikka on makea, juuri kuin classicciin tehty !
 Kiitokset vielä kartanon omistajille, että saatiin tulla.
 Porukkaa oli ihan mukavasti ja pistehajonta kuskeilla loogista, joka kertoo hyvin suunnitelluista ja toteutetuista jaksoista. Kiitokset myös talkooporukalle, kokoonkutsujalle ja mukaville ajokavereille.
 Oma ajokin kulki lähes moitteetta, yhtä reittipummia lukuunottamatta.
 Jokunen piste pitää tulla, muuten on väärässä luokassa.

 Sunnuntain yö ja herääminen olikin tuskalliset, vaikkei kaatumista tapahtunut.
 Vasemman lonkan ”ronkka” kiusasi. Käytännössä särkee kipulääkkeistä huolimatta ja varomaton askel, kierto-, tai sivuttaisliike tiputtaa jalan alta ja vihlaisee vedet silmiin.
 Nyt jo helpottaa, mutta jäi koiran lenkitys tekemättä.... Ehkä huomenna.

 Ens keväänä sitten toivottavasti uudestaan, sen verran hauskaa tuo on ollut.

 Mukaan vaan, jos kalustoa löytyy !