A voot nyt se selvis miulekkii mitä triali on.
Se on sitä, että ajetaan moottoripyörällä kivikoissa, kallioilla, rinteillä, juurakoissa, rotkaleissa, tösäreillä ja kannikossa laittamatta jalkaa maahan.
Oppitunnit annettiin tänään Vuohimäen rinteillä ja sen ainakin opin, ettei itseään ja kalustoa kannata rikkoa.
Kalustoa sentähden, että tulee kuluja, eikä itseään tämän ikäisenä, koska mahdollisesta vammasta huolimatta sairauslomaa ei saa.
Ajelin toisen kierroksen puoliväliin ja merkkailin ajamatta vitosia ja ryhmyri "armosta" leimasi loput, joten säästyin siirtymien vaikeuksilta.
Olen joskus nuorna miesnä, taipuisana ja jäntevänä pelaillut golfia ja tiedän ettei se ole keppihomojen juppailua ruutuhusuissa, vaan jotain aivan muuta.
Sen opettavampaa lajia ei ole, paitsi ehkä trial, noin koppavuuden ja oman arvontuntoon suhteutettuna. Nöyräksi oppii ja suuret luulot karisee.
Tänäänkin oikein nolottamalla nolotti, mutta oma taitotaso vaan pitää hyväksyä ja ehkäpä jopa maitojunailla itsensä takaisin aloittelijoiden luokkaan.
Syyspäivä helli, porukka oli yhtä mukavaa kuin aina aiemminkin, reitti oli hieno ja hyvin tehty, mutta itselleni ar-mot-to-man vaikea.
Meidän porukasta tais jokainen käydä nutullaan ja minä jopa maistelin sammalta ja puolukanvarpuja. Tahtomattani.
Jonkinlainen masokistin siemen kai on joihinkin laitettu, koska itse ainakin tykkäsin päivästä, vastoinkäymisistä huolimatta.
Nälkää jäi ja tervettä uhoa. Ens kerralla tuun ja näytän miten ajetaan ! Jos ei hyvin, niin ainakin huonosti, pääasia että on hauskaa.
Kiitokset Petterille, neitokaiselle keittämöön, Lasselle ja ratamestareille, mukaville ajokavereille, sekä Terholle hyvästä -jammu tietopaketista-.
ps. ans olla ku ois ollu märkää...
psps. oishan se kiva kun joku muukin kirjoittelisi...
