Eeron riispuuroresepti kuulostaa hyvältä! Talvisyännä joskus olohuoneen takassa ens polteltu vähän reilumman jälkeen tulta, ja sitte puuro yöks sinne tekkeytymmään. Takassa ei siis oo varsinaista leivinuunia, eli sellasta missä on tuli siinä yläluukussa, ja sitten kolataan hiilet veke ja paistokkaat sinne, vaan ainoastaan sellanen savuton yläluukku, mutta siihenkin saap jonniin verran yli 100 astetta lämpöä nousemaan, sillon tarvii vaan vielä enemmän aikaa, eli yön yli.
Kerroin tuosta varavirtalähteestä, millä oon puhelinta navina kawan sarvessa pyörittäny ja mitä en löytäny autotallista mistään. Kävin ostamassa uuden. Motonetistä hain sen 12000 mAh version, pitäs ötyä päiväks riittää, 20 euroa makso.
Ja valokuvia on tarkotus ottaa reissusta. Miulla on kaks järkkärirunkoa, lillerikennosia molemmat. Olympuksen EM1, sellanen enemmän oikeen kameran olonen, ja saman valmistajan EPL6, taskujärkkäri, mikä on yleensä ollu turistiräpsyreissuissa pienen kokonsa ja painonsa takia. No nyt on ens viikon säät hakusessa, ja vaan tuo isompi on sään kestävä. Siinä ollu uuvesta saakka kiinni sellanen akkukahva, mikä tuplaa akkukapasiteetin, ja samalla antaa tukevamman kuvausotteen, ja on siinä toiset namiskatkin pysty eli potrettiasentokuvausta varten. Nyt ajattelin, että otan tuon isomman reissuun, mutta jätän sen akkukahvan kottiin, niin se runko mahtuu tankkilaukkuun ja pieneen olkalaukkuun mahollisia kyläkävelyjä varten. Siinä oli uutena sellaset kumitulpat suojaamassa liitäntöjä sekä akkukahvassa että kameran rungossa, jos käyttää ilman akkukahvaa. No arvatkaapas löysinkö niitä kumitulppia mistään? En löytäny, mutta niitä tulppia oman komeron kameratarvikehyllyiltä ettiessä löysin sen kadoksissa olleen varavirtalähteen...
Tän päivän ohjelmassa oli noin 5 kilometriä melontaa kaksikolla tuonne Harvion selän saarien kiertoon, ja saman verran takasin. Vähän oli kotimatkalla sivutuulta, mikä teetti sikäli työtä, että pinnassa kahen hengen kuormallakin kelluva puhallettava kajakki ei oikein pysy kurssissa. Siinä on sellanen pien peräevä, mutta keulan pito ei riitä oikein millään, tuuli painaa sen myötäseen, vaikka melloo vaan toiselta puolelta. Oon suunnitellu siihen toista evää keulaan, se pitäs tehä niin, että sen saap penkissä istuen jollain narulla vetästyy ylös rantautuessa. Ja pitäs kestää kiville karauttaminen niin, että irtoaa jostain eikä pysäytä paattia ko seinään tai säre jottain. Vesi on Saimaassa allaalla, oltiin muutaman kerran peräevä kivellä ja vähän kiikissä, mutta ei tarvinu kahlaamaan mennä, irtos eri suuntaan nytkyttelemällä. Yks tuollanen kivirypäs oli paikassa, mistä ainakin 300 metriä lähimpään rantaan, mutta sen korkeemmat kivet on nyt reilusti näkyvissä.
Mitehän tuollanen kajakki käyttäytyis, jos siinä ois pien evä sekä keulassa että perässä antamassa sivupitoa tuulessa? Peräsin vois olla ohjattava, ja molemmat naruilla ylösvejettäviä rantautumista tai kaislikoiden läpäisemistä varten, tuossa peräevässäkin ollu joskus melkonen nivaska kaislan raatoja. Ne kyllä saap yleensä melalla tai eestaas muutaman kerran meloen tippumaan pois jarruttamasta menoa. Ja sitten pitäs vielä olla joku, joka ne evät ihan oikeesti tekis...
Tällästä melan vilauttelua tännään.
jv
PS. Tuota Eeron keskimmäistä lukua en ymmärtäny, tai sen suhdetta jompaan kumpaan laitimmaiseen?
