VMPK ry Foorumi

Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Matti Kivistö - Elokuu 18, 2019, 09:04:49 ap

Otsikko: Mietittävää
Kirjoitti: Matti Kivistö - Elokuu 18, 2019, 09:04:49 ap
 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.489971
Otsikko: Vs: Mietittävää
Kirjoitti: Taito Nuutinen - Elokuu 18, 2019, 09:27:33 ap
Juu..jos omistaa paljon noita "romuja" kannattaisko jonkinlainen testamentti niille tehdä??Videolla ei nyt hirveästi näytetty mitä "navetasta" löytyy..lopussa ilmeisesti kuvaa museolta..Riku Routo varmaan tekee tiliä..onneksi sentäs ettei joku tietämätön kuolinpesän tyhjentäjä löytänyt näitä..
Otsikko: Vs: Mietittävää
Kirjoitti: Petri Behm - Elokuu 18, 2019, 10:44:17 ap
Harmittava maksumuuri.
Otsikko: Vs: Mietittävää
Kirjoitti: Eero Nikkanen - Elokuu 18, 2019, 10:55:43 ap
 Kyllähän tuollainen navetta on romustelijalle eräänlainen lottokuponki, joka ei vielä lupaa mitään, mutta jos onnistuu kohtuu kaupat hieraisemaan, niin sitten jo voitto.
 Tiedän tässä ihan sivistysalueella n. 5 km päässä vanhan maalaistalon erillisen ladon, jossa lepää (on ainakin lepäillyt) -68 mallinen 350cc jammu.
 Nähnyt en ole, mutta jo iäkkäämmän omistajan mukaan alkuperäiskunnossa.   Ei myy.   :(   Toivottavasti muuttaa mielensä, ettei perikunta kärrää kaatikselle.


 Tässä muuan juttu aiheesta. (https://www.iltalehti.fi/hullusuomi/a/201707182200228655)
Otsikko: Vs: Mietittävää
Kirjoitti: Kari Sillanpää - Elokuu 18, 2019, 10:56:59 ap
Surumielisenähän noita juttuja tulee luettua.

Tämän jutun taustoja sen kummemmin tuntematta, usein kuitenkin saa vaikutelman että ukot keräävät ”aarteita” joista on ajatus jotain tehdä, ja vähitellen kokoelma täyttää kaiken vapaan tilan. Osa pyöristä ehkä puretaan pahvilaatikoihin, mitään ei hävitetä saati myydä. Perhe saa käsityksen että on arvokkaastakin tavarasta kyse, ja kun keräilijästä aika jättää, aletaan tavaroita kauppaamaan. Mutta siinäpä onkin homma kun niistä hapertuneista ja pölyn peittämistä pahvilaatikoista alkaa selvittämään mikä varastoinnin aikana ruostunut moottorin sisuskalusarja mihinkin kuuluu. Kutsutaan joku tutuntuttu tavaroita katsomaan, joka kuorii ehkä kermat tai kohteliaasti kieltäytyy, jonka jälkeen joku romu-ukko tai ehkä toinen ”keräilijä” ottaa kokoelman haltuun.

Eipä silti, tuli noita kaikenlaisia itsekin hieman haalittua yhdessä vaiheessa. Nyt onneksi ovat vähenemään päin, eikä edes pakottavasta tilanpuutesyystä... jossain vaiheessa vaan iski ymmärrys oman aikaansaamisen rajallisuudesta, ja myös siitä kuinka herkkä tasapaino on sillä omistatko sinä tavarasi vai omistaako tavarasi sinut (yleensä en suosi ”sinä-passiivia” mutta tässä se oli helpoin).

Nyt on yksi pyörä ajossa, yksi ”helppo” projekti menossa ja yksi ”tunnearvokas” ikuisuusprojekti jonossa. Ja päätös että meneillään on jatkossakin korkeintaan yksi ”projekti” ja projektijonossa myös on max 1 kulkuneuvo. Yhden auton ja muutaman pyöräaihion olen myynyt tai muuten hävittänyt, se on tavallaan helpottava tunne. Jotenkin ne keskeneräiset ja aloittamattomat aihiot tuntuvat syyllistävän ja kuormittavan taustalla.

Perikunnan on sitten aikanaan helpompi kaupata tai säilyttää ehjiä kokonaisia pyöriä, ja selvästi merkittyjä varaosalaatikoita, etteivät muistele pahalla ;)