VMPK ry Foorumi

Moottoripyörät => Entisöinti => Aiheen aloitti: Eero Nikkanen - Joulukuu 10, 2019, 17:29:46 ip

Otsikko: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Eero Nikkanen - Joulukuu 10, 2019, 17:29:46 ip
 Mitenkäs te, jotka osaatte näitä koneita käsitellä ja tehdä ihmetekoja, sekä entisöintejä.

 Onko teillä selkeä näkemys miten toteutatte alkavan urakan, vai meneekö se jahkaamisen puolelle.
 Itse kun olen vain korjannut jokusen, niin ne on helppoja mennä vika kerrallaan.

 Tallissa on pari masinetta tuhannen pill.. vai minkä ne nyt oli, päreinä ja kun niitä lähtee arpomaan kasaan, niin tuplatyö siihen nähden, että osais tehdä jotenkin järjestelmällisesti.   Purkaminen on helppoo ja sitä kuvittelee muistavansa simmien järjestykset, mutta kaikkee muuta. Ainakin mulla.

 Näitähän näkee myynnissä jonkun verran otsakkeella; valmiiksi purettu.  :P  Paria pisteosaa vailla jne...

 Kertokaapa toiminta-tapanne ja miten se kuuluu tehdä.  Nämähän useimmilla kaksi eri asiaa.  :)
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Heikki Salmén - Joulukuu 10, 2019, 19:24:34 ip
Mielenkiintoinen kysymys, ja jopa jonkin verran vaikea. Into ainakin ensimmäisten projektien kanssa yleensä estää (järjellisen) sunnittelun. Pitää päästä heti ropaamaan.

Joitakin moottoripyöriä ja mopoja on tullut saatettua museokuntoon. Projektien suunnittelu on kehittynyt siinä matkalla ja nyt olen omasta mielestäni saanut aikaan melko toimivan tavan.

Aluksi selvitän mitä puutteita projektissa on sekä mistä tietoa, osia ja muilla  teetettävää työtä saa. Tässä vaiheessa yleensä tulee myös selville se, onko projekti ns. järkevä vai ei. Osa kapineista on sen verran kiinnostavia, että ne tekee mieli hankkia ja tehdä vaikka niissä järkeä ei niin paljon olisikaan.

Toiseksi kevyt laskentaharjoitus, joka lähinnä kertoo kuinka paljon tulee takkiin jos ja kun valmiin projektin myy. Sama juttu, kiinnostavat projektit kestävät enemmän miinuksen puolelle menemistä.

Kolmanneksi alkaa purkaminen, kännykamera mukana, otan paljon kuvia. Vaikka olisi korjaamokäsikirja ja varaosakirja, niin kuva kertoo usein vielä lisää. Purkaminen on vaikea paikka, sillä olen opetellut sellaisen tavan, että kaikki osat puhdistetaan ensin ja sitten ehjät pussitetaan minigrip-pusseihin joihin kirjoitan päälle mitä ja mistä ne ovat. Tähän puhdistamiseen ja luettelointiin on pitänyt itsensä oikeasti pakottaa, sillä intoa on usein aika paljon. Samalla teen listaa hankittavista osista.

Sitten kun aikaa on kulunut viikkoja, kuukausia tai vielä enemmän, ollaan siinä pisteessä että kapine on osina, tarvittavat työt teetetty tai tehty itse ja osat tulleet eri puolilta maailmaa. Tässä vaiheessa otan yleensä pienen tauon ennen projektin parasta osaa, joka on kasaaminen. Puhtaita, ehjiä ja uusia osia on ilo ruuvailla kiinni. Minigrip-pusseista on mukava ottaa osia, kun tietää mihin mikäkin kuuluu.

Valmis ajokki kokeeksi käyntiin, pieni koeajo (yksityisellä alueella tietysti) ja museotarkastukseen tai ajoon muuten vaan.
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Eino Turunen - Joulukuu 10, 2019, 20:14:43 ip
Kaiken a&o on kysyä itseltä yksi kysymys:- Onko intoa enämpi ku ymmärrystä? Jos tähän pystyy vastaamaan rehellisesti käänteisesti voi homman toteuttaa niinkuin edellä on kirjoitettu. Tuolla kaavalla lopputulos on täydellinen.....ei välttämättä rahallisesti.
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Pekka Puoskari - Joulukuu 11, 2019, 11:09:51 ap
Intoa ja himoa pitää olla jos entisöintiin alkaa. Takkiin tulee satavarmasti jos sitten valmiin projektin myy.
Laiskat kaverit, jotka eivät viitsi tai osaa tehdä, ovat keksineet sanan konservointi.
Minullakin on sellainen projekti meneillään. Tuossa toisella sivulla [size=78%]https://www.vmpk.fi/forum/index.php?topic=123204.0 (https://www.vmpk.fi/forum/index.php?topic=123204.0)[/size]
Eipä olis tarvinnut muuta kuin pesun, ja baanalle.

En kuitenkaan konservointiin lähtenyt, koska naarmuja, ruostetta ja kaatojen jälkiä näkyi joka puolella.
Tankki oli maalattu väärin ja väärällä värillä. Jos oli ollut todella vanha ja hyvin säilynyt pyörä, niin sitten konservointi olis voinut olla paikallaan.

Lähdin sitten entisöintiin, ja siten että ei tarvitse miettiä että meneekö museotarkastuksesta läpi vai ei.

Kunnostan pisteosia lopulliseen kuntoon niin kauan että edessä on puhdas runko jossa ei ole mitään kiinni.
Sitten maalaan rungon ja kiinnitän sen nostopöydälle.
Kunnostettu uuden veroinen kone paikalleen ja sitten voi asentaa osia omaan tahtiin omille paikoilleen.
Jos huomaa jonkun vian, niin sen voi vielä korjata.

Sitten kun alla on itse tehty museopyörä niin se ajamisen tunne on aivan muuta kuin rahalla ostetulla uudella pyörällä.
Niitäkin minulla on, mutta tuolla seisovat tallissa.
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Kari Sillanpää - Joulukuu 11, 2019, 13:43:19 ip
Naavaparta taitaa olla jäljillä :) Jos oikein ymmärsin, niin irroitat osan, tarkastat/kunnostat sen ja laitat jemmaan? Tuossa on ideaa, ei tule hosuttua purkamisen kanssa, ja irto-osia ei tule yhtäkkiä valtavaa läjää. Ja kun päästään siihen ”puhdas maalattu runko pöydällä”- tilaan niin on kiva laitella puhtaita ehjiä osia kiinni.

Lisäisin vielä muutaman hajatelman aiheesta.

Jos aihio on ajo- tai edes käyntikuntoinen, tai helpohkosti sellaiseksi saatettavissa, niin kannattaa ehkä käyttää ja ajaa hieman, niin pääsee fiilikseen, saa motivaatiota ja näkee/kuulee samalla missä mallissa asiat ovat. Tottakai pitää kaikki turvallisuuteen vaikuttavat jutut tarkistaa ensin.

Kannattaa nysväillä itsekin noiden kikkareiden kanssa. Jos purkaa osat irti ja lähettää pesuun/puhalluksen/maalaukseen/kromaukseen tai tilaa kaiken uutta vaikka vanhatkin saisi hinkkaamalla kuntoon, niin siinä palaa rahaa pirusti ja homma valmistuu nopeasti. Talli täyttyy pyöristä, pitää niitä myydä ja sitten murehduttaa kun ”ei saa edes omiaan pois” myydessä. Kieli hieman poskessa tämän kohdalla ;)

Projekti on vähän ikävä sana. Työelämässä projekti tarkoittaa kokonaisuutta jolla on (tai olisi syytä olla) selkeä päämäärä, aikataulu ja budjetti. Selkeä alku ja loppu. Niin ja projektipäällikkö ja projektitiimi. Kaikki tällaiset vievät helposti ilon harrastamisesta.

Toki tavoite kannattaa silti selkeyttää itselleen jo ennen aloitusta, eli ennen aihion hankintaa. Jos mielessä siintää jo heti alussa ensi kauden huolettomat ajelut mutkaista tietä auringonlaskuun, niin kannattaa ostaa valmis pyörä. ”Valmiissakin” tuppaa olemaan näpertelyä etenkin jos on ollut pitkään parkissa. Jos taas on suunnitelmana näperrellä, viettää aikaa harrasteen parissa, oppia uusia juttuja, ehkä saada uusia tuttuja ja mahdollisesti sivutuotteena syntyy moottoripyörä, niin siinä tapauksessa aihiokuntoinen laite on sopiva.

Niin ja sitten se tärkein. Vain yksi ”projekti” kerrallaan työn alle. Muuten jää helposti siihen välimaille pyörimään.

Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: vesa vuorela - Joulukuu 11, 2019, 14:08:25 ip
Pekka taitaa tarkottaa laiskoilla nouta uusien(80-90-luvun) pyörien ''konservoijia''?! Jos ja kun,konservoidaan VANHAA kalustoa,se on kaukana laiskottelusta mutta enhän mie mitään tiijjä! T:Vesku
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Kari Tirkkonen - Joulukuu 11, 2019, 14:22:27 ip
joskus kuulin mielestäni hyvän neuvon eli pitää sopia itsensä kanssa kuinka paljon voi kuussa laittaa harrastukseen ja pitää siitä kirjaa
sitten kun kuukauden summa on mennyt niin täytyy joko tehä enemmän ite tai hidastaa tahtia
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Pertti Rintamaki - Joulukuu 11, 2019, 15:41:02 ip
Missään tapauksessa ei rahaa saa alkaa laskemaan.
Siinä käy samoin kun pajatsokolikoiden lasku kesken pelaamisen.
Loppuu "pelaaminen", kun alkaa murehtia kustannuksia.
 

Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Petri J Kokko - Joulukuu 11, 2019, 16:02:50 ip
En usko että tässä kukaan mukaan kuin minäkään tarkoita kustannusten laskemisella sitä kannattaako vai ei,eihän se kannata, mutta jos parempikuntoisen tai peräti valmiin samanlaisen ( ei tarkoita 1-1 mutta malliltaan)saa pikkasen kalliimmalla niin kummassa on järkeä enempi?
Aina ei järki toki tarvi olla etusijalla,ei tässä touhussa ainakaan mutta ei sitä täysin tarvi naulaankaan ripustaa välttämättä.


Jokainenhan saa omille rahoilleen tehdä mitä lystää eikä kuulu muille mutta aika usea kumminkin tuumii aika tarkasti arkielämässä muutenkin mihin rahansa pistää eikä tämmöinenkään touhu välttämättä tarkoita ajattelun lopettamista jos tuumii vaihtoehtoja mihin rojektiin kätensä iskee vai eikö.

Aihioiden hinnat kun tahtovat olla joillain myyjillä vissiin laskettu eri valuuttakurssilla eikä järjen häivää pyyntihinnoissa kun katsoo romun kuntoa ja rupeaa varovaisetikkaan ynnäilemään myyntikuvista ja puutteellisesta infosta loppulaskua saati kun omin silmin pääsee arvioimaan läheltä ja kunnon valossa.
Tuntuu että hieno merkki tai ehjien hinnat mahdollistaa moisen ahneuden tai sitten ne menee silläkin kaupaksi ja minä vaan narisen kun liian nuuka.

Silti järkiperäinen harkinta työn+kulujen osalta minusta ihan terveellä pohjalla näissäkin PAITSI jos rahaa kuin rosvopäälliköllä tai jos saatava juuri SE yksilö kunnostettua jostain syystä ja toki harvinaisuudet joille ei löydy vaihtoehtoja eivät kuulu tähän.


Oletamme vaikka pappa tunturin jonka puutteellinen aihio maksaa 600e ja ajokuntoinen lähtee tonniin tai 125 japski"piikki" 70-80 luvulta joita lähtee 500e ihan käyntikuntoisia ,onko ideaa maksaa 300e romusta?
Ymmärrätte mitä ajan takaa :-\
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Pekka Puoskari - Joulukuu 11, 2019, 16:42:47 ip
Lainaus
Pekka taitaa tarkottaa laiskoilla nouta uusien(80-90-luvun) pyörien ''konservoijia''?


Joo tuota tarkoitin, ja kirjoitin vähän raflaavasti tarkoituksella, että herättäis asiasta keskustelua.
Minusta nuita 80-90 luvun pyöriä ei voi konservoida, varsinkaan jos ei ole ultraharvinaisuus.
Esimerkiksi niinkuin tuo minun jytäjämmu. Siihen ei lommut, ruoste, maalivalumat ym. kuulu.
Vanha kalusto on sitten ihan toinen juttu.

Lainaus
[size=0px]Naavaparta taitaa olla jäljillä [/size][/color][size=0px] Jos oikein ymmärsin, niin irroitat osan, tarkastat/kunnostat sen ja laitat jemmaan? Tuossa on ideaa, ei tule hosuttua purkamisen kanssa, ja irto-osia ei tule yhtäkkiä valtavaa läjää. Ja kun päästään siihen ”puhdas maalattu runko pöydällä”- tilaan niin on kiva laitella puhtaita ehjiä osia kiinni.[/size][/color]


Tuo tyyli on ainakin minulla toiminut parhaiten. Kokemuksena voin sanoa että jos purkaa pyörän atomeiksi, niin saattaa sellaiseksi jäädäkin.
Pari pyörää on minullakin kasana laatikoissa, olleet jo yli 10 vuotta. Enkä tiedä löydänkö enää kaikkia osia.
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Kari Sillanpää - Joulukuu 11, 2019, 20:57:12 ip
En usko että tässä kukaan mukaan kuin minäkään tarkoita kustannusten laskemisella sitä kannattaako vai ei,eihän se kannata, mutta jos parempikuntoisen tai peräti valmiin samanlaisen ( ei tarkoita 1-1 mutta malliltaan)saa pikkasen kalliimmalla niin kummassa on järkeä enempi?


Jokainenhan saa omille rahoilleen tehdä mitä lystää eikä kuulu muille mutta aika usea kumminkin tuumii aika tarkastikkin arkielämässä muutenkin mihin rahansa pistää eikä tämmöinenkään touhu välttämättä tarkoita ajattelun lopettamista.

Aihioiden hinnat tahtovat olla joillain myyjillä vissiin laskettu eri valuuttakurssilla eikä järjen häivää pyyntihinnoissa kun katsoo romun kuntoa ja rupeaa varovaisetikkaan ynnäilemään myyntikuvista ja puutteellisesta infosta loppulaskua saati kun omin silmin pääsee arvioimaan läheltä ja kunnon valossa..

Järkiperäinen harkinta työn+kulujen osalta minusta ihan terveellä pohjalla näissäkin paitsi jos rahaa kuin rosvopäälliköllä tai jos saatava juuri SE yksilö kunnostettua jostain syystä ja toki harvinaisuudet joille ei löydy vaihtoehtoja.


Oletamme vaikka pappa tunturin jonka puutteellinen aihio maksaa 600e ja ajokuntoinen lähtee tonniin tai 125 japski"piikki" 70-80 luvulta joita lähtee 500e ihan käyntikuntoisia ,onko ideaa maksaa 300e romusta?
Ymmärrätte mitä ajan takaa :-\

Jep, tuohon ekan kappaleesi juttuun vähän viittasinkin, eli jos ensisijainen päämäärä on saada valmis pyörä, niin kannattaa hommata mahdollisimman hyväkuntoinen aihio tai jopa valmiiksi laitettu. Jos taas on päämääränä harrastaa, tai vaikkapa opetella tekniikoita, tai laittaa joka tapauksessa kaikki uusiksi, niin silloin käy vähän rispaantuneempikin aihio. Jos meinaa joka tapauksessa vaikka maalauttaa ”täydellisen” pinnan niin aihioksi käy mastonilla mattamustaksi tuunattu ihan yhtä hyvin kuin kauhtunut alkuperäinen, joka taas jollekin voisi olla just se ”juttu”. Ja jos aikoo kuitenkin tehdä koneremontin niin kai silloin auttaa vähän startissa sinistä pölläyttäväkin yksilö, ei tartte olla vähän ajettu helmi silloin lähtökohtana.

Mutta on sekin totta että aivan raadoistakin pyydetään suhteettoman kovia summia etenkin verrattuna ”erittäin hyviin muttei täydellisiin”.

Mullakin on ikuisuusprojektina just ”sellainen” yksilö, eli aivan raato japanin piikki, ei montaa ehjää osaa, joskaan ei pahoja puutteitakaan. Mutku se on just se sama Honda mikä Mouhijärveltä yhtenä syystalvena (tais olla vuonna 86) kelkottiin peräkärryssä kotitalliin, melko raatona jo silloin, mutta kyllä siitäkin vaan peli tuli 15-16 vuotiaan budjetilla ja taidoilla. Tokihan sitä en entisöi kun se oli jo aika rytöinen ja räpelletty jo mulle tullessaan, siitä tulee jotain ihan muuta. Mutta vaikka kuinka hyväkuntoisen saman mallisen saisi niin eihän se olisi se sama :)

Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Petri J Kokko - Joulukuu 12, 2019, 07:33:10 ap
Aivan just kuin Kari sanookin,vähän samaa minäkin hain takaa eri sanoilla 8)


Ne valmiit tai hyväkuntoiset antaa keskivertotumpelolle(kröhm..) yllinkyllin puuhaa,vanhoja kun ovat ja kuntoluokitukset tahtoo olla makuasia.
Ken taas haluaa testata taitojaan,pistää rahaa palamaan ja hakea rajojaan ostakoot huonon lähtokohdan kernaasti,vanhat käpyt on jo kokeilleet rajansa ja ehkä tulleet nuukiksikin harkiten kahdesti
tai sitten eivät...

Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: markkukovasin - Joulukuu 12, 2019, 08:27:12 ap
Jotain luulen tietäväni entisöinnistä minäkin-tosin
en jaappanialaisten laittamisesta.

Entisöintipuuhiin tosiaan saatta kypsyä joskus-vaikka
olisi hyväkin verme. Se tuntuu orjalliselta touhulta liikaa
tehtynä. Mutta sille on aina välillä oma aikansa.

Nyt kiinnostaa enemmän hiukan perskaantuneet alkuperäiskuntoiset.Onko niiden
toimintakuntoon saattaminen sitten konservointia tai jotakin
muuta-se antaa mulle ainakin pieniä säkäreitä.Ei oikein isoja nekään enää.

Kallista tämä touhu on ollut aina-ainakin jos vertaa siihen,että
onko tästä mitään hyötyä tai onko edes järkeä. Mutta kai se sitten on mukavaa,kun
miekin olen ropannut motukoita jo yli 50 vuotta? Sitä ennen jo mopoja vaihtelevalla
menestyksellä.Nyt on taas niitäkin nurkissa.

Mutta aika hyvin on tuo laittamisen protokolla esitetty jo mielestäni-suurin munaus
on lyödä se laite ihan murusiksi heti. Vaan osakokonaisuuksin edeten-ja merkkaamalla ne lootat,
mitä missäkin on ja mikä mihinkin kuuluu-ja ei mielellään montaa eri vehettä palasiksi
samaan talliin...(Vaikka mullakin aina joskus on...).

Kuvia projektista mieluummin paljon kuin vähän-läheltä ja kaukaa...edestä
ja takaa...alta ja päältä. Kuvia myös ruutupaperille tarvittaessa...

Sitten nautiskellen (tai kiroten) purkua ja vääntöä. Putsausta. jne...jne...

Itte teen mieluusti rungon pyörilleen ensin...siihen sitten hissuksiin loput roinat kiinni kun
niitä valmistuu tai löytyy. No-kukin tehköön tyylillään.

Joskus se sitten valmistuu-tai ei.

t. Markku
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Pertti Rintamaki - Joulukuu 12, 2019, 11:09:52 ap
Ei se jaappanilaisten laittaminenkaan mitään kiillottelua ole, kun otetaan kohteeksi joku muu kuin yleisesti maailmalla harrastettu superpyörä.
Moniin meillä tuttuihin 70-luvun jokamiesmalleihin ei saa mutteriakaan uutena ja käytetyt osat ovat pääosin kaikki samoista paikoista paskana.


Siksi pysyttelenkin amerikan merkissä, johon saa kaikkia osia ja kaikenlaiseen hintaan. Entisöintiä en ole pitkään aikaan edes suunnitellut.
Oman toimen ohella olen entisöintituloksia katsellut aivan riittävästi jo viimevuosituhannen puolelta ja tullut siihen tulokseen, että minulle riittää korjaileminen ja ajeleminen.
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Petri J Kokko - Joulukuu 12, 2019, 12:47:08 ip
Japanilaisten laittelu ei todellakaan ole niin helppoa kuin luulisi,toki suosituimpiin saa jopa uustuotanto-osaa ja NOS osiakin vielä löytyy mutta hinta yhä kovampaa sorttia tietty tavaran vähetessä mutta yksi oljenkorsi on taasen Ebay ja Amerikkaan kuin Australiaan viety paljon ja mallejakin kymmenen kertaa laajemmalla skaalalla kuin tänne pohjolan perukoille.
Tarkoittaa että käytettyäkin osaa löytyy ja todella hyväkuntoista tavaraa,syyn tiedämme miksi ne on säilyneet hyvin ja monet pyörät hyvin vähän ajettujakin,kohtaloita piisaa mutta normaali on se että se vaan jäi seisomaan vajan nurkkaan ja siinä se on yhä.

Niihin ei ajan hammas ole purrut  säilytyoloista riippuen samaan tahtiin ja koska monet osat vaihtokelpoisia rinnakkaismalleissa ja lähisukulaisissa löytöjä tekee kunhan jaksaa etsiä.
Vaikeinta sorttia tahtoo olla vaimentimet,hyvä esimerkki Gt 380 tai 550 joihin ei löydy uustuotanto eikä NOS vaimentimia jolloin ollaan käytettyjen varassa mutta huippuhyvät on kiven alla ja hinta sen mukainen jos semmoinen tarjolla ja kruununa oikeanpuoleinen ylävaimennin varsinkin painonsa kultaa poljinraapaisujen vuoksi.
Noissa pyörissähän vaimentimet mädäntyy sisäpuoleltakin vaikka ulkokuori miten hyvä,laippojen hitsaukset pettää ja mites ne korjaat?
Vastaan on tullut jostain varastosta löytyneitä NOS vaimentimiakin ja kappalehinta hiponut tonnia ja tarttee vielä olla varma että se on vm sopiva,72-73 erimoisia kuin myöhemmät.
Alavaimentimia löytyy vähän helpommin,paremmin suojassa kolhuilta.
Siinäpä syy miksi korvaavia ei alkuperäistyylin vaimentimia monen hommattava näihin vaikka ei tuning mies olisikaan.

Tämä vaan esimerkki yhdestä pyörämallista,paljon vaikeampiakin tapauksia löytyy joihin tekniikankin osat kortilla mutta minusta japanilaiset on mielenkiintoisia koska eivät välttämättä liian helppoja nakkeja,olivat teknisesti mielenkiintoisia+edistyksellisiä ja hyvän näköisiä pyöriä joissa kulkupuolikin kohdallaan sekä paljon kiiltävää tavaraa kohtuurahaan=)
Vaikkapa wankelkoneinen 70 luvun Suzuki voisi olla äärettömän mielenkiintoinen projektikohde....tai ranskalainen Motobecane 350-500 triple ...tai....Bridgestone japskipyörät...tai espanjalainen Sanglas...tai...
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Eero Nikkanen - Joulukuu 12, 2019, 12:52:21 ip
 Onpas hyviä ajatuksia esitetty.  :)
 Itse en ole yhtään pyörää entisöinyt, mutta korjannut toimintakykyiseksi.. useita, viimeisen 50V aikana !!

 Viimevuosina muutamia kolaripyöriä, joita olen hankkinut lähinnä oman kiinnostukseni vuoksi, en tienistimielessä, mutta olen myös onnistunut niiden myynneillä plussalle jäämään, mitä nyt 1 viidentonnin pyörä tallissa makoilee...

 Varmaan monen taidot riittää tähän purku- kasaus vaiheeseen, mutta harva maalaa, hitsaa erikoisempia, koneistaa jne., jolloin ne on teetettävä ulkona.
 Näin itsellänikin, mutta siitä huolimatta olen tännekin heitellyt täkyjä, helppojakin, kuten tuo lukon vaihto.
 Eihän se ameriikan temppu ole ja olisi varmasti irronnut ilman neuvojakin, mutta turhapa sitä ruutia on kahdesti kesiä, jos vaan ylpeys kestää neuvoja ottaa.

 Nyt mulla on vanha speedi palasina, oikeinkin siisti GT Suzuki yhtenä palana,  ::), sekä tuo kotari, joka tarkoitus vain laittaa luonnollisesti savuamaan.
 Tienpäälle ja ilman tulitikkuja.

 Mitsin tein viime talvena ja se on senverran arkinen väline, että on aivan älytöntä laittaa siihen tonnia museostatuksen saamiseksi.
 Siinä halpa vakuutus noinkin, enkä sitä näyttelyyn vie.

 Eio tu paljon työtunteja tallissa, mutta lähtökohta mulla on ollu tiettyjen laitteiden "pelastaminen" lopulliselta tuholta ja se, että homma on hauskaa.

 Vaan on edellä kirjoitetuissa opiksi otettavaksi.       Varmaan muillakin kuin mulla.
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Niko Lindström - Joulukuu 12, 2019, 18:10:19 ip
Hyvä ketju ja hyviä vastauksia. Heti huomaa muutamia juttuja joissa itsellä olisi parantamisen varaa. Sellaisia, jotka ei ole tullut aikaisemmin mieleenkään...

Mä olen aika nuori kaveri (23 tuli just mittariin), eli ihan niin montaa laitetta en ole kerennyt kunnostamaan kuin monet muut. Ja oikeastaan mitään laitetta en ole entisöinyt vaan kunnostanut käyttö-tai lähes näyttelykuntoon (vaikka tuo mun Tunturi Trial projekti muutamaa värivalintaa lukuunottamatta olisi entisöinnistä käynytkin). Ja osa kohteista on vieläpä autoja kun niiden kanssa tulee nykyisin enemmän pelattua, mutta samahan pätee oli niitä pyöriä sitten kaksi tai neljä...


Jo ennen jonkun uuden raadon hankintaa tulee hieman tutkittua laitteen taustoja, kyseisen mallin historiaa (ja mahdollisesti myös yksilön historiaa) sekä tarjolla olevaa osatarjontaa. Muutenkin kaikki tieto hankinnan kohteesta on tervetullutta, niin osaa sit ostotilanteessa jo tutkia tarkemmin puutteita ja vaadittavaa työmäärää, näillä voi mahdollisesti saada aihion hintaankin vaikutettua.

Tässä vaiheessa pitää tietysti miettiä, mitä aihiolle haluaa tehdä. Eli onko tarkoitus kunnostaa vain puhtaasti käyttökuntoon, vai onko tarkoitus entisöidä joka nippeliä myöden. Projektin hintapuolta olen miettinyt sillä tavalla, että jos haluan kyseisen laitteen rakentaa, niin onko lompakossa tarpeeksi seteliä että se onnistuu. Mitään projektin "järkevyyttä" tai muuta vastaavaa ei ole tullut mietittyä, koska tuskinpa tässä koko touhussa oikeasti mitään järkeä on. Mulle riittää että on hauskaa, joten silloin voin pitää sitä ainakin itse järkevänä toimintana, muut saa ajatella mitä tykkäävät. (Samalla lailla olen perustellut itselleni, miksi jokapäiväinen käyttöauto on vuosimallia 1974...) Mahdollista myyntihintaa tai myyntivoittoa/tappiota ei tule mietittyä, jollei ainoana tavoitteena ole vain tehdä laitetta myyntiin (tätä ei ole tullut harrastettua, vaan kaikki on ihan itselle tehty).

Kun laite on ostettu, niin sitten pääsee tutkimaan kuntoa paremmin. Jos pienellä työllä on mahdollista, tavoite on ensin elvyttää laite käynti-ja ajokuntoon, koska silloin saa vähän paremmin tuntumaa siihen, mikä toimii ja mikä vaatii korjausta. Jos kyseessä on enemmän projektikuntoinen laite, niin sitten ensimmäiseksi se täytyy purkaa palasiksi. Purkuvaiheessa pitää olla tarkkana mikä osa purettiin mistäkin, mä otan paljon kuvia purkuvaiheessa osista ja puretut osat olen aina merkannut selkeästi Minigrip pusseihin.

Itse entisöinti/kunnostustyö riippuu tietysti paljon siitä laitteesta joka kulloinkin on työn alla. Samoin osahankinnat, eli haluaako suosia käytettyä osaa vai uutta palikkaa. Tähän tietysti osittain vaikuttaa, löytyykö paikallisesta vauhtikaupasta hyllystä tarvittavia osia uusina vai pitääkö tilailla ulkomailta. Ja minkä laatuisista osista on kyse... Vai onko kyseessä sellainen laite, johon ei pahemmin uusia osia saa, jolloin täytyy pyrkiä kunnostamaan olemassaolevat osat tai haalia lisää käytettyjä varaosia joista sitten rakentelee yhden toimivan...

Mun mielestä toi suunnitteluvaihe on kohtalaisen oleellinen osa rakenteluprosessia. Helpottaa rakenteluvaiheessa huomattavasti, kun on etukäteen perehtynyt aiheeseen ja on jo tiedossa, mitä kautta puuttuvia osia kannattaa alkaa kyselemään.
Otsikko: Vs: Projektin suunnittelu.
Kirjoitti: Teemu S. Lindfors - Joulukuu 13, 2019, 20:13:06 ip
Onpas hyviä ajatuksia esitetty.  :)
 Itse en ole yhtään pyörää entisöinyt, mutta korjannut toimintakykyiseksi.. useita, viimeisen 50V aikana !!

Joo, oikein kiinnostavaa lukea, millä tapaa ihmiset lähestyvät tämmöisiä hankkeita. Äkkiä ajatellen vaikuttaa viisaalta kunnostaa osia yksi kerrallaan jo siinä vaiheessa kun niitä puretaan ja pakata sitten siististi odottamaan loppukokoonpanoa.

Minä en myöskään ole entisöinyt yhtäkään pyörää, mutta hiukan toisella tapaa rakennellut joitakin... ;D

Joku joskus kysyi minulta, että mistä moottoripyörän rakentaminen pitää aloittaa. Hetken asiaa tuumattuani totesin, että ensin pitää rakentaa moottori ja sen jälkeen pyörät. Ne sitten lopuksi yhdistetään toisiinsa erinäköisillä osasilla.