Allekirjoitettu. Aika monen eri harrastuksen gentrifikaatiota läheltä seuranneena se on aina mielenkiintoinen prosessi, miten harrastuksen imago syntyy ja miten se lähtee käymään läpi aina samantyyppisen kehityskulun. Alussa harrastus lähtee ruohonjuuritasolta ja kansan syvistä riveistä. Jossain vaiheessa saavutetaan aina kehitysaste, jolloin harrastajat itse haluavat että harrastus on kallis, harrastus muuttuu tavaksi tuoda esille omaa kuluttamista sekä asemaa. Nousseita maksuja kritisoiva ei löydä enää ymmärtäjää harrastusporukasta. Tässä vaiheessa ns. ruohonjuuritaso yleensä lopettaa harrastuksen, ja edellä mainittu ylempi ryhmä alkaa ihmetellä harrastuksen harrastajakatoa, ja harrastus alkaa pikku hiljaa menettää suosiotaan ja hiipua.
Tässä harrastuksen kehitysvaiheessa valtio yleensä rekisteröi harrastuksen muuttuneen imagon ja alkaa rahastaa, eikä kukaan harrastajista sitä juuri kritisoi koska ei halua leimautua köyhäksi. Jolloin valtio korottaa maksuja yhä. Eräänlainen faustinen win-win. Kauppiaatkaan harvoin ovat tyytymättömiä kehitykseen, koska sehän tarkoittaa heille vain että harrastajien keskimääräinen ostovoima lisääntyy. Ei enää niitä halvimpien osien kyselijöitä, nyt menee priimaa. Jäljellä jääneen harrastajaporukan silmissä jokainen valtion lisämaksu vain parantaa harrastuksen imagoa ja jäljelle jääneiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lopulta terminaalivaiheessa jäljelle on jäänyt yksi harrastaja, joka kirjoittaa yleisönosastolle että nostakaa bensan hinta kymppiin niin vastaan ei tule kuin tuttuja. Loput ihmettelevät, että mitä ihmettä oikein tapahtui? Miksi harrastus on niin kallis?
Tämä analyysi ei viittaa suoraan moottoripyöräilyyn, kuten sanoin olen nähnyt tämän saman kehityksen jo monessa lajissa pienin variaatioin. Allekirjoitettava aloite on hyvä. Moottoripyöräilyn imago on muuttunut kulutuskeskeisemmäksi. Aika harvalla on enää identaarista suhdetta pyöräänsä, pyörä on vain lelu muiden joukossa jolla joskus ajellaan haluamatta leimautua moottoripyöräilijäksi. Nykyään jos moottoripyörää huoltaa vaikkapa talon pihalla tai kadun varressa, niin kansa ei enää ymmärrä sitä osaksi harrastusta, vaan näkee sen epäonnistumisena kuluttajana. Moottoripyörän julkinen huoltaminen herättää nykyään ihmisissä myötähäpeää. Huoltaja nähdään henkilönä jolla ei ole varaa huollattaa, tai hankkia uutta pyörää. Yritys kertoa, että huoltaminen on osa lajia ja itse asiassa kivaa, kuulostaa ihmisistä valehtelulta. Kaveri yrittää selitellä, vaikka oikeasti häpeää...Kuluttamisen logiikka lävistää nykyään lähes kaiken. En ole markkinatalouden vastainen henkilö, mutta kaikessa on puolensa ja puolensa. Tämmöinen töräytys taas tällä kertaa. Lajin imagon muodostumiseen vaikuttaa aina monta prosessia.
