Kirjoittaja Aihe: Museossa..miksi?  (Luettu 44099 kertaa)

Tammikuu 08, 2019, 15:08:11 ip
Vastaus #120

Petri J Kokko

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 473
  • Ei mainosten orja,muuten kyllä.
Onko joku tavismopotehdas valmistanut ajopelejään alunperin museoon?... enkä myöskään kuullut että mitään tavallisia kansanmalleja olisi aktiiviaikoinaan pidetty minään muuna kuin mihin ne on tehty,ainakaan jos mopoista puhutaan?
Museomopo on aktiiviuransa jo tehnyt ja voi toki olla yhä hyvinkin ajokuntoinen mutta pelkkänä museoesineenä ei välttämättä ollenkaan,siihen riittää päällisin puolin hieno ulkoasu ,ei sen toimia tarvi tai kaikkia sisuskalujakaan omata jolloin senmyöten tarvinneeko moinen liikennevakuutustakaan saati MR tarkastusta?
Mikäli ajettavaksi tehty toimiva museomopo on NIIN hieno jotta sillä ei ole käyttöä kuin TV vieressä olohuoneessa tai erillisessä museossa niin täytynee olla tosi harvinaisuus eikä idea oikein avaudu jos MR tarkastettavasta laitteesta puhutaan,miksi se mitään museoajoneuvostatusta tarviisi mihinkään jos silläkään ei ikinä ajeta?


Kukin tekee mitä lystää ja tämäkin taas vaan mun mielipide mutta luulisin jotta NIIN hienoja mopoja harvemmalta kumminkaan löytyy ja jos löytyy niin mahtava juttu eikä tokko kilometrejä montaa muutenkaan kesässä tulee olipa museossa tai ei.


Paljon on herättänyt nurinaa miten jopa helpoista helpoimpia perusmopoja sujahtaa museopapereihin vaikka taatusti omistaja&tarkastaja tietää ettei tämä ihan näin alunperin ollut ja mikäli ei niin ainakin tietoa,osia ja mallikappaleita luulisi löytyvän jos asia oikeasti kiinnostaa muutenkin kuin saavutettujen etujen+taloudellisen hyödyn toivossa,oisko jotenkin näin?


Joka väittää jotta "vanahojen ukkojen mopojen" kunnostus hienoksi ei tarvi yhtään paksumpaa kukkaroa kuin vaikka pappis niin höpöhöpö sanon,siitä vaan ostamaan joku 100e ulkomaanihmeen raato ja osajahtiin.
Itse tarkastustoimenpide tietty samanhintainen mutta siihen lopputulokseen pääseminen todellakaan ei jos lähtökohtana vaikka 2 suht samankuntoista ja raatoasteelta sen "vanahojen pappojen mopon"vs urheilullinen pappis
entisöinti voi olla todella aikaaviepää osapuolen  ja jopa rahapuolenkin kerämisen kanssa koska jotkut mopot on oikeasti harvinaisia maailmallakin ja versioita piisata.
Riippuen tapauksesta jotain voi täältä toki löytyä,mistä tuota tietää etukäteen, mutta pääosin ne on moottorinosia tms paremminkin kuin kunnollista pelti+kiiltotavaraa.
Ruotsinmopoihin esim löytyy todella hyvin ja kohtuuhintaan osaa länsinaapurista mutta täältä niitä ei kannata etsiä ellei halua harmaita hiuksia ja kilpailun puutteesta maksaa maltaita.

Liian helppo ei ainaskaan minusta tunnu kivalta ja sehän on vain hyllystä osien keräämistä,paikoilleen asentamista ja museoajoneuvo on nopeasti siinä.
Vuodessa saa parikin valmiiksi jos asialla ja tallissa valot iltaisin kun osapuoleen ei aikaa tuhraannu.

Jos näitä pikkasen oudompia mopoja kiinnostaa värkätä niin ne antaakin jotain ja kummasti herättää valmistuttuaan huomiota vaikka arvo tai arvostus olisi mitätön...mitä se kyllä uhrauksiin nähden onkin.
Ehkäpä tämä asia joskus muuttuu ja ikkunaa raotetaan enemmän,en tiiä enkä murehdi,enempi ihmettelen itsekseni mitä antaa laumasielumeininki..turvaa tai hyväksymistä ehkä?

Avainsana tämmöisten vieroksuttujen merkkien kanssa aloitellessa on heti kättelyssä kiertää tuloksettomat ja aikansa eläneet rompetorit romulaaneineen(ei niistä mitään löydä) ja nettiin ,kyllä ulkomaillekkin rahaa toki saa menemään mutta ei se taatusti kallimpi vaihtoehto ole.
Siinä voi kesät+rompetorit nopsaan suomenmaassa loppua ja mielenkiiinto jos niistä ajattelee osansa löytyvän  ja romu on romua,maailmalta löytyy kunnollistakin tavaraa ja projekti valmistuukin järkiajassa.

Vaatiihan se aikaa,nettisurffaamista ja kuvien tutkimista sekä arvaamisen lahjoja eikä ennustajan taidoistakaan haittaa ole koska kuvien perusteella tilailu ei välttämättä ole bingo kun sen saa käteen,se on 50-50 mahis sopiiko heti, tarvii vähän sovittamista vaiko ihan hutilaaki.
Ongelmaksi nousee myös niiden kuvien puuttuminen itselle kuin dokumentteina eli et välttämättä tiedä mitä etsit jos huonoa malliakaan ole jolloin netti on tosi tärkeä apuväline löytää esitekuva,mainos tai valokuva maailmalta moisesta ja mieluusti niin tarkka jotta siitä jotain selviääkin.
Suomenkielellä ei nettimaailmassa tee yhtikäs mitään,myyjien kanssa täytyy keksiä sama kieli ja kysymykset osattava saada ymmärrettäviksi kuten vastauksetkin,kieli ei välttämättä ole Englanti vaan yhtähyvin myyjän vain osaama Saksa,Italia,Espanja tai Ryssä.
Kotimaan mopojen kanssa tämmöisiä murheita ei liene mutta murheet voi myös kääntää haasteiksi ja ainakin minä nautin kun pääsen lopulta voittajana maaliin ja kunnostettua jonkun oudon ja massoja vähemmän kiinnostavan ajopelin takaisin elävien kirjoihin, muuten se olisi kadonnut murusiksi multaan tai hyötykäyttöaseman romulootaan ja The End.


Minulla ei mielimerkkejä,malleja tai valmistusmaallakaan väliä kunhan ei liian tavallinen,se on pidetty rajana mutta senpuoleen en myös ahdasmielinen mitä muut harrastelee mutta kieltämättä minulle moninverroin mieleen outolinnut kuin mopomaailman corollat tai kuplat.


Taas kerran vaan minun aatoksia nämäkin,eri mieltä saa kovasti olla ja jopa kertoa täällä niin tulee keskustelua ::)

Suomalainen mopo käsitteenä minusta outo vai puhutaanko nyt suomessa kasatuista mopoista joissa korkeintaan runko omaa ja moottoreista alkaen ulkomaisia yleisosia lähes loput ?
Usein moottorista sähkövehkeisiin ja vanteista renkaisiin kera kiiltotavaran ym ovat pitkälti valmistusmaansa tuotantoa jolloin voinemme puhua oikeasti kotimaisesta tuotteesta ainakin minun järjelläni ajatellen eikä vaan kokoonpanotehtaasta joka pikkasen maustaa valmisruokaa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 09, 2019, 13:35:57 ip kirjoittanut Petri J Kokko »