Aihe: Moottorisaha

[Mika Malinen]

No se on tuo solokin kuitenkin säilynyt näihin päiviin ehjänä ja käyntikuntoisena. Otapa uusi saha kaupasta käyttöön ja kattokoon ketkä elää 50 vuoden päästä onko muovit jo murentunu jauhoksi vai vieläkö voi sahata sillä. Ennen oli vissiin riskimpiä sahaajiakin ku jakso päivän tehä noilla töitä. Ne ei vissiin limpparia ja pitsaa vetäny niinku nykyajan nuorisolaiset.

[Ossi Viita-aho]

Mielelläni ostan uuden sahan kymmenen vuoden välein, kuhan saan siitä kilon pois. Nykyinen Stihl 201 C-M mahtaa kyllä kestä mua kauemmin ja painokin on sopeva.

[Mika Törne]

No se on tuo solokin kuitenkin säilynyt näihin päiviin ehjänä ja käyntikuntoisena. Otapa uusi saha kaupasta käyttöön ja kattokoon ketkä elää 50 vuoden päästä onko muovit jo murentunu jauhoksi vai vieläkö voi sahata sillä. Ennen oli vissiin riskimpiä sahaajiakin ku jakso päivän tehä noilla töitä. Ne ei vissiin limpparia ja pitsaa vetäny niinku nykyajan nuorisolaiset.

No osina tuokin oli pappa vainaan kellarissa, ainakin -80 luvulta saakka. Piruuttaan sen joskus 15 vuotta sitten kasasin uusilla stefoilla. Ja tuo startti systeemi oli huono, muovikäpälät rikki ja kuluneet. -70 luvun yamahasta löytyi korvaava osa. Ennen tehtiin niillä vehkeillä, mitä oli tarjolla.
Mutta joku -80 luvun saha toimiva on jo aivan pätevä peli tänäkin päivänä. Mitään radikaalia muutosta noista päivistä tähän päivään ei tule heti mieleen. Painoa varmaan hieman saatu pois ja tehoa enemmän. Vaikkapa husselta 238, 444, 242 jne.
Mun miälest.

[Pertti Rintamaki]

Husselta tuo 444 vissiin legenda ja aika haluttu.

[Henri Riekki]

Joitain vuosia sitten ostin polttopuiden kaatoon sun muuhun pikkuhommaan Stihl 193:n. On kyllä aika lussu vehje, pakoputken lievällä avarruksella sai edes jotain tehoa, että saa puut nurin. Toiminut kyllä koko ajan muuten hyvin. Sitten ostin käytettynä viallisen legendan Stihl MS200:n. Kiihdytyspumpun korjauksella (melkein kaikissa näissä vanhana rikki) siitä tuli aivan eri tavalla ärjyvä saha. Puut katkeaa hurjan ujeltamisen kera n. 3 kertaa nopeammin mitä tuolla uudemmalla. Kierroksia ottaa niin paljon että luulisi räjähtävän, mutta tuntuu kestävän kierrosten käyttöä. 

Harmittaa kun viitisen vuotta sitten olisi ollut ilmaiseksi tarjolla joku sininen Solo Rex, yli 100-kuutioinen toimiva saha. Ei silloin sahat kiinnostaneet ja meni omistajan toimesta romukuormaan kun en huolinut. Ääni muistutti enemmän IC-moottoripyörää kuin Stihlin 200:sta.

[Pertti Rintamaki]

Mulla on tuo Solo Rex.
Kaasuttimessa häikkää käyttämättömyyden takia. Ei mene pensa läpi. Kurkusta kun laittaa, heti lähtee, mutta ei jää käymään. Imuletku on ehjä ja auki.
Pitäisi kaasari purkaa. Korjaussarjakin vielä löytyi paikallisesta suoraan naulasta. Vitosen maksoi.
Kova peli on....

[Markku Juusela]

Moro

Mulla on Stihl 026:nen vuodelta n. -90,onhan sekin jo lähes kolmekymppinen ja pelaa ku porsse ja jos nyt fundeeraa että jättää sahan seisoon toiseks kolmeks kymmeneks vuodeks niin

No se on tuo solokin kuitenkin säilynyt näihin päiviin ehjänä ja käyntikuntoisena. Otapa uusi saha kaupasta käyttöön ja kattokoon ketkä elää 50 vuoden päästä onko muovit jo murentunu jauhoksi vai vieläkö voi sahata sillä.

kyllä ne sahat kauan kestää ja kai se aikapaljo on siitä käyttömäärästä kiinni.

Mä vähän luulen ettei ne metsurit silloin sahojen neljäntoista kilojen aikaan sahanneet niillä muutamaa tuntia kauempaa päivässä ei ne nyt mitään supermiehiä olleet ja jos sahasivat ei kahvikuppi pysynyt varmasti hyppysissä ehtoolla.

[Risto Saastamoinen]

Moro

Mulla on Stihl 026:nen vuodelta n. -90,onhan sekin jo lähes kolmekymppinen ja pelaa ku porsse ja jos nyt fundeeraa että jättää sahan seisoon toiseks kolmeks kymmeneks vuodeks niin

No se on tuo solokin kuitenkin säilynyt näihin päiviin ehjänä ja käyntikuntoisena. Otapa uusi saha kaupasta käyttöön ja kattokoon ketkä elää 50 vuoden päästä onko muovit jo murentunu jauhoksi vai vieläkö voi sahata sillä.

kyllä ne sahat kauan kestää ja kai se aikapaljo on siitä käyttömäärästä kiinni.

Mä vähän luulen ettei ne metsurit silloin sahojen neljäntoista kilojen aikaan sahanneet niillä muutamaa tuntia kauempaa päivässä ei ne nyt mitään supermiehiä olleet ja jos sahasivat ei kahvikuppi pysynyt varmasti hyppysissä ehtoolla.

Ensimmäinen saha minkä hajotin oppimielessä oli juuri Solo Rex, ja sain kuin sainkin sen käymään tyhjäkäyntiä. Tosin se kulki kaviouraa pitkin hyppien kavion painaumasta toiseen, olisi varmaan mennyt toiseen pitäjään jos en olisi laittanut narua kahvaan... seuraava kohde oli Canadien PM360, joka ei ihan samanlaiseen laukkaan kyennyt, sekin meni etteenpäin mutta piti asettaa reenjalaksen jälelle. Kavioura jäi loikkimatta. Eihän niillä voinut muuta sahata kuin tukkirungot poikki. Tiliä kertyi toisella tapaa kuin tämän päivän metsurille, mutta metsäkoneet pilasi kaiken.

[Mika Malinen]

Kyllä ne oli ennen eri materiaalista tehty ne metsurit ja muutkin ukot. Isäukkokin lähti 14-vuotiaana tukkikämpille propsin tekoon ja yhtäpaljon piti tehä ku aikamiehet. Muuton olisvat kotijo sieltä ajaneet ja eihän sellasta häpiätä kestäs kukkaan siihen aikaan. Tässä esimerkkiä nuoremmille:

https://m.youtube.com/watch?v=HrK40dYFXsA

[Risto Saastamoinen]

Justiinsa tuohon tyyliin, työergonomiasta ei kukaan puhunut. Kympit ja muut "repalevitoset" kiritti koko ajan. Hevosmiehille ja myöhemmin järeille maatalousrattoreille eli kolmiviitosille ferguille ja dextoille piti saada ajettavaa. Siellä nuorukaiset särkivät itsensä, loppuelämä oli pilalla jo ennen rippikouluaikaa. "Palkkaa" on saanut itse maksaa vaikka pääsinkin metsästä pois murkkuiässä jo.
Eipä ne miehet olleet kovinkaan paljon paremmista tarpeista tehty, vähän sitkeämpiä vain.

[Mika Malinen]

Risto sen sanoikin, sitkeämpiä olivat ennen niin henkisesti kuin fyysisesti. Kova työ muokkasi fysiikkaa ja henkinen puoli vahvistui siinä samalla, selvitä kun piti. Heikkouden näyttäminen tuli vasta seuraavilla vuosikymmeninä. Tietysti raskas yksipuolinen työ kuluttaa ja rikkoo paikkoja. Toisaalta selkävaivaisia nykynuoria on jotka ovat satuttaneet itsensä hakiessaan 1,5 litran limun jääkaapista. Nykyään kun on paremmat sapuskat niin nuoret kasvaa isommiksi ja teoriassa vahvemmiksikin mutta vastaavasti henkisesti ei kestetä juur mittään, osa ainakin. Juur olin tällä viikolla kasvatussykologin luennolla jossa se puhui miten kasvatetaan niitä lapsia eikä anneta niiden kasvaa kuten pellossa.

[Jaakko Latvanen]

Mikan videolla hirvee varttitunnin reuhkaaminen ja lopuks puu puoltoista metriä eri paikassa ja tyvi eri suuntaan... melkein pien nykynuorison toimia järellisempinä?

jv

[Mika Malinen]

Jaakko, on kaimallas muitakin videoita. Yhessä se kaataa ladan ja toisessa rattorin. Ne on lähempänä nuorisolaisten kolttosia?

[Jorma Korolainen]

Nykyäänkin kyllä tehdään henkisesti ja vyysisesti kovaa työtä, vaikkei metsässä. Esim kehitysvammaisten erityishuollon laitoksissa. Ootteko kokeilleet parin tunnin rauhoittavaa kiinnipitoa riehuvalle aikuiselle autistille, siinä saap samalla väistää ettei tuu potkuja naamaan. Ei se ulosteilla sotkijan jälkien siivoominenkaan ole hirmu hauskaa. Ja yövuorot päälle. Kilpailutus pienentää hoitajaresursseja ihan minimiin.

Hoitotyötä on hankala koneellistaa, ei paljo o tehtävissä ees sillä 200:lla stilhillä 

[Mika Malinen]

Ne kun sanoo että hoitajat tekee tärkeää työtä. Paskan latvat, ei tee. Jos tekis niin sitä eri tavalla arvostettas. Maksettas parempaa palkkaa ja saatas erilaisia bonuksia ynnä muita. Ei saada nyt muuta kun turhanpäiväsiä katteettomia lupauksia, toilettilaukku joulumuistamisena jonka vein heti pihalle ja kusin päälle. Saattaa olla että joku tykkää kiitoksista ja jonninnjoutavista selkään taputteluista mutten minä. Olen sen verran huora etten ymmärrä kuin rahan päälle jos työstä puhutaan. Jos palkka-asiat kunnossa niin tottakai muistamiset on kivoja mutta ei niillä alipalkkausta hyvitetä.

Nostan ammattiveljelle Jormalle hattua, minusta ei kehitysvammapuolelle olisi. Kiinni en ole pitäny ku yhtä nyrkkeilijää käsilukossa mutta se on toinen juttu.