Pitkällä kaavalla, niiko tavallisestikkii...
Reilu kymmenen vuotta sitten, melko vahvan lobbauksen jälkeen, FIM päätti, että muutaman vuoden siirtymäajan jälkeen trialissa siirrytään nelitahtisiin. Lobbaaja, eli Honda, toi markkinoille nelitahtisen trialpyörän. Montesan nimellä, espanjalainen Montesa ajautui taloutensa kanssa sortumaan jo aikoja sitten, ja Honda tuli pelastajaksi. Oletettavasti siksi - siis viime vuosituhannen puolella - että EU:n tuontikuvioista, rajoituksista ja tulleista ei tiedetty, ja muutenkin tuotantokapasiteettiä tarvittiin, niin pelastivat Montesan ja saivat melko hyvän kokoonpanotehtaan ja laumallisen alalle koulutettua työvoimaa EU:n sisälle. Trialpyörien valmistusta ei lopetettu, vaikka ne myyntimääriltään eivät ehkä Hondan mittakaavassa paljoa merkinneet.
No, tuon trialin kanssa Honda teki kotityönsä hyvin. Myyntiversio 250 kuutioinen, ruiskukone, Showan erinomaiset joustoelementit ja valmistuksen laadunvarmistus omaa luokkaa. Tehdasversiot 300 kuutioisia. Myyntihinnat lähes 2000 euroa enemmän kuin muiden merkkien, ja trialissa oleellisin asia, eli paino, ehkä 7 - 8 kiloa liikaa. FIM:n uhkaus laittoi kaikki valmistajat tekemään nelitahtimoottoriset mallit, mutta kaikki muut pitivät syömähampaanaan kaksitahtisen. Gas Gas teki jopa sivuventtilli-nelarin, joka yritettiin saada toimimaan kuin kaksitahtinen, mutta jäähdytysongelmiin taisi se sortua (ratkaistavissa muuten, mutta kun 2-tahtari pärjää puolen litran jäähdytysnesteellä...). Shercon nelaria pitivät vaikeana käynnistää, ja irvileuat mainostivat, että sen voi ostaa valmiiksi käynnistettynä... Betalla oli/on melko toimiva nelari valmistuksessa, ja Scorpan moottoritoimittajana oli silloin Yamaha. Mutta kaikissa oli sama vika; kalliita ja painavia, eikä nelitahtisen erikoisominaisuuksista ole oikeastaan mitään hyötyä. Kun kaksitahtimoottorin imu menee pelkkien läppien kautta alakertaan, ja pakoputki osataan mitoittaa, sen alakierrosvääntö esimerkiksi päihittää nelarin.
FIM:n uhkaus painui omia aikojaan unhojen yöhön, eikä viimeisen viiden vuoden aikana kilpailuissa montaa nelitahtista muilta merkeiltä, kuin nuo Montesa/Hondat, ole näkynyt. Kaksitahtisten painot tippuivat ihan kaupan versioissa reilusti alle 70 kilon - minulla viimeksi ollut Jotagas 64 ilman nesteitä. Ja Hondan myyntiversio lähes 10 kiloa enemmän. No, nyt FIM tuli avuksi minimipainorajalla, eli näihin kaupan 2-tahtisiin joutuu laittamaan lyijyä pohjapanssarin päälle, jos niillä aikoo MM-kisoja ajaa. Honda/Montesaa kilpailuissa on jonkin verran, kaikilla tasoilla. Ruiskukone on kaasunvastaavuudeltaan loistava ja pyörä on kaikin puolin parhaiten tehty, toimiva kokonaisuus, mutta kallis ja painava, edelleen. Vakiona kone on myös tehoton kakstahtisiin verrattuna, mutta kun ei noissa ole kuin alle 20 hevosvoimaa missään - enempää ei tarvita - se ei ole varsinaisesti ongelma.
Voiko nelarilla pärjätä trialissa? Toni Bou on viimeiset 12 vuotta voittanut jatkuvasti kaikki maailmanmestaruudet, hän ajaa Hondan leivissä. Eli kyllä voi, ainakin tehdaspelillä. Minun arvioni on, että Bou on kyllä kuljettajana paras, ja ehkä Bou - Honda - Showa kolmio tietää eniten siitä, miten kuljettajan jalat ja pyörän jousitus tehdään toisilleen lähes täydellisesti toimivaksi kokonaisuudeksi trialkäyttöön.
Sähkömoottorilla kulkevia trialeita on lasten käyttöön tehty jo pitkään, ja muutamia vuosia on markkinoilla ollut myös aikuisten malleja. Minun arvioni mukaan sähkömoottori on erinomaisen sopiva trialkäyttöön. Nyt niihin yritetään laittaa kolmen vartin akkuja; se on minun mielestäni turhaa. 20-minuutin akku riittäisi, kun mittari vaan näyttää, milloin on repusta vaihdettava toinen akku paikalleen. Samoin niitä yritetään tehdä kaasunvastaavuudeltaan ja kaikelta toimivuudeltaan samanlaisiksi kuin polttomoottoripyöriä. Näin haluavat kuskit, ketkä ovat opetelleet ajamisen polttomoottorilla. Sähkömoottori on luonteeltaan kovasti toisenlainen, ja - taas minun arvioni mukaan - oikea tie olisi tehdä kaasu sähkömoottorille sopivaksi, ja opettaa uuden sukupolven kuljettajat käyttämään täysimääräisesti sähkömoottorin edut hyödyksi.
Jaksaakohan tätäkään kukaan lukea loppuun asti?
jaakkovaakko, Jyväskylän reissusta toipumassa kotona
PS. Tuosta Pyryn kuvasta (ensin luulin että Eero...): persaus pitäisi perusajoasennossa saaha pysymään viistoista - kakskymmentä senttiä alempana. Koskee kaikkia rossin tai enskan parista tulleita. Jalat joutuu vielä kovemmalle, mutta niille jää työvaraa suuntaan sekä toiseen. Ja perusajoasennossa - eli lähes koko ajan ajaessa - kädet vain ohjaavat. Kaikki paino on jaloilla, tankoon ei nojata eikä siinä roikuta. Tämähän koskee myös rossia ja enskaa; tangosta tehdään työtä vain tilapäisesti. Eli periaatteessa lähes koko ajan ajaessa on voitava ottaa kädet tai ainakin toinen irti tangosta asentoa muuttamatta.
