Kirjoittaja Aihe: Ensimmäisen classic cup kisan voittaja  (Luettu 606 kertaa)

Heinäkuu 24, 2018, 11:06:01 ap
Luettu 606 kertaa

Juha Monto

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 106
Classic Motocross Cup Karhulan kisan (19.5.2018) käsiohjelmassa oli mielenkiintoinen tarina ensimmäisen Classic Motocross Cup kilpailun (1998) voittajasta:



ENSIMMÄISEN CLASSIC MOTOCROSS CUP -KILPAILUN VOITTAJA
[/size]
[/size]Nimi: Ari Koivunen, vm. 1978
[/size]
[/size]Ajauduin motocrossin pariin n. 12 v. ikäisenä, kun oli ensin pari mopedia pehmitetty veljeni kanssa. Ensimmäinen crossi oli Kawasaki KX80 vm. 1983. Välittömästi aloitettuamme motocross harrastuksen, tuli liityttyä myös paikallisen Lohjan Seudun Moottorikerhon toimintaan aktiivisesti, joka jatkuu edelleen. Kilpaileminen crossissa tuli mukaan jo heti aloittamista seuraavana vuotena ja se oli erittäin koukuttavaa. Crossia ajettiin kunhan vain saatiin kyyti montulle. Isä alkoi maanrakennusurakoitsijana muokkaamaan Lohjan crossirataa aina kun työmailtaan kerkesi ja harrastustoiminta crossin ympärille tiivistyi ja rata kehittyi...
[/size]
[/size]Talvella vuonna 1998 Lohjan Seudun Moottorikerho ry. sai lahjoituksena paikalliselta hyväntekijältä Ilkka Valtoselta Honda Elsinore CR125 vm.1977. Pyörä haettiin suoraan heinäladosta ja ihmettelimme pyörän kuntoa. Vaikutti siltä että kulutusosatkin olivat ensiasennusosia, vaikkakin välystä oli siellä täällä. Talven mittaan oli tarkoitus mopokerhossa ehostaa siitä kokeilu pyörä lajista kiinnostuneille ja tarjota mahdollisuus kokeilla crossin hurmaa tällä huimalla laitteella. Kevään lähestyessä tuli kuitenkin esille, että on tulossa uusi kilpailu formaatti vanhoille pyörille, Classic Motocross Cup! Pyörämme olisi juuri sopiva uusimpien pyörien luokkaan koska vm. 1977 oli uusin hyväksyttävä malli. Elsinore odotteli edelleen laittoa ja mietimme että lähtisimmekö kokeilemaan onneamme tuohon uuteen kilpailuun. Kerhomme crossi porukka oli siihen aikaan melko vähissä ja arvontaa kuljettajasta ei tarvinnut tehdä, suostuin toimeen. Kun vielä isäni Urpo Koivunen sekä toinen kerhoaktiivi Mauri Lönnqvist lähtivät innokkaasti tukijoukkoihin niin paketti oli kasassa. Elsinore oli kiireitten takia jäänyt kuitenkin lähes täysin huomioitta ja Vantaan Classic Cup lähestyi. Pyörää oli pakko kuitenkin kokeilla ennen kisaa ja kierros Lohjan pehmeällä hiekkaradalla riitti minulle toteamaan sen toiminta- ja kilpailukyky... En uskaltanut ajaa sillä enempää, että pääsisimme Vantaan kisaan mukaan. Kilpailua edeltävän iltana oli kuitenkin vielä tehtävä ainoa pakollinen toimenpide pyörälle, meille suotu kilpailunumero 69 kontaktimuovista leikaten ja kiinni numerokilpiin.
[/size]
[/size]Vantaan varikolle saavuttuamme ihastelimme isäni ja Mauken kanssa varikon antia. Varikolla oli pyöriä joita ei ollut vuosikymmeniin näkynyt missään. Jännittävin vaihe osaltamme oli kuitenkin edessä, katsastus. Onneksi kilpailu oli uusi ja myös ymmärrys katsastusmiehillä pyöriä kohtaan oli melko anteeksi antava, että saadaan pyöriä puomille. Takahaarukka heilui Elsinoressa jonkin verran, mutta ketjut pysyivät kuitenkin päällä. Kehotus tuli että seuraavaan kisaan kannattaisi jotain tehdä. Eli harjoitukset olivat ainakin edessä ja jännitys vaan kasvoi. Kiertelin varikolla ihastelemassa pyöriä ja huomasin todella hienosti entisöidyn Yamaha 250:sen ja kuulin sivusta että tämä tulee voittamaan päivän mittelön, koska kuljettaja on Pekka Vanamo joka on kiertänyt MM-kilpailuitakin ja muistaakseni pyörän omistaja oli itse Mr. Classic Motocross Veijo Paappanen. Arvostukseni kisaa kohtaan oli todella korkealla ja omat odotukseni noin nolla, hyvä jos harjoitukset pääsen ajamaan loppuun. Nöyränä farkku Yokot jalkaan ja muut henkeen sopivat ajovarusteet päälle mitkä oli kaapista kaivettu ja harjoituksiin. Pyörä lähti käyntiin ja ensimmäinen kierros Lavangon rataa tunnustellen ja todeten, että eihän tässä ole edes jarruja saati iskunvaimennusta, ei jumaliste. Miten näillä on voitu ikinä edes ajaa crossia, no sekaan vaan kuitenkin. Penkissä tuntui olevan enemmän vaimennusta kuin takaiskareissa, joissa näkyi vielä liraus öljyä olevan koska vuotivat ulos. Moottorijarru tuntui olevan tehokkaampi kuin etu- ja takajarru yhteensä, kunhan vain laittoi vaihdetta pienemmälle. Pikku hiljaa pyörään pääsi ns. sisälle ja kun muisteli ajotekniikkaa Mikkolan ajoilta, niin alkoihan se jollain tavalla sujua. Piti vain mukautua pyörän omituisuuksiin ja ajaa niiden mukaisesti.
[/size]
[/size]Kilpailu: Startti piikin Hondalla meni niin hyvin kuin vain voi, sillä vastassa oli paljon tehokkaampia pyöriä. Pian aloin huomaamaan että turha hidastelu olemattomilla jarruilla on vauhdin surma ja laskin kuin "mielenköyhä" kilpakumppaneista ohi. Mielessä oli jonkun mainitsema: ”et uskalla vetää maalipöytää yli”, joka oli ehkä enemmänkin tarkoitettu vitsiksi… Kuin pirun riivaamana tulin ensimmäiseltä kierrokselta ulkokurvista kohti terävää Lavangon maalipöytää... ja yli. Se tunne oli jotain aivan käsittämätöntä, pyörä jossa ei ollut mitään ajo-ominaisuuksia ja silti vedin sillä hypystä kuin silloisella omalla Suzuki RM125:llä, siinä ei ollut mitään järkeä! Muutama kierros ja ykkös sija häämöttää, samalla kun yritän ohitusta Vanamolta irtoaa pakoputki...
[/size]Erän edetessä Elsinore alkoi selkeästi hyytymään ja epäilys maaliin pääsystä hiipii mieleen. Hypyt alkavat lyhentyä ja nopeudet laskea. Ruutulipulle piti todella venyttää viimeiset tehot Hondasta, että pöytähyppyri tuli yli (kuva). Pyörä koki kovia, mutta voitto tuli!
[/size]
[/size]Seuraaviin kisoihin olikin jo katsastuksessa tarkempaa. Välykset takahaarukassa saatiin korjattua, mutta pyörä herätti silti epäilyksiä katsastuksessa ja soitto vuoden 1977 Hondan maahantuojan työntekijälle varmisti pyörän aitouden, vaikkakin rungossa edelleen komeili alkuperäinen tehtaan kyltti, niin vuosimallia ei meinattu uskoa todeksi. Ilmeisesti Elsinoren ylivoima Vantaalla oli antanut merkkejä "dopingista". Mutta tuskin pyörässä mitään niin mullistavaa ollut, kun kaikki oli alkuperäistä ja melko vaatimatonta 125 tekniikkaa...
[/size]
[/size]Voittoja Classic Motocrossin alkuvuosina tuli joitakin ja Elsinore kesti kilpailut vaihtelevasti. Ongelmaksi vuosien mittaan koitui kuljettajan tarve tavoitella voittoa esim. uudempia pitkä joustoisia 490 kuutioisia Maicoja vastaan, vaikka kilpailuihin ihan huumorimielellä osallistuttiinkin, niin moni varmasti tietää tunteen kun puomi laskee ja kilpailu alkaa...
[/size]Muistaakseni vuonna 2000 järjestetyssä Heinolan 125 MM:n yhteydessä ajetussa Classic Cupissa tuli hieman ongelmia. Jo harjoituksien jälkeen silloinen KTM:n tiimipomo Kurt Nicoll tuli sanomaan, että hänellä on ollut tuollainen pyörä ja ei sillä noin voi ajaa. Muutamat hypyt oli ehkä vähän liioiteltuja. Erässä ensin sylinteri löystyi irti ja pikakiristyksen jälkeen hieman liian kovalla vauhdilla hyppyihin ilman jarruja, muutama kierros ja etuvanteesta pinnat poikki yms...
[/size]Ikimuistoisia kokemuksia saimme muutamassa vuodessa Classic-teamimme sekä Elsinoren kanssa ja niistä on juttua riittänyt.
[/size]
[/size]Elsinore jäi "telakalle", kunnes keväällä vuonna 2014 järjestettiin Huimat pärinät Lohjalla. Aikaa oli kulunut ja Elsinoreen oli uusi vannekehä/pinnat saatu eteen ja paikalliseen tapahtumaan oli velvollisuus osallistua. Muut viat oli hieman unohtunut ja pyörä viivalle... Kilojakin kuskille kertynyt sen verran että farkku Yokot kiristivät. Meno oli silti hurjaa ja viimeisiltä sijoilta noustua käynti häiriöistä kärsivällä pyörällä kärjessä ajavan kantaan, päättää kuparinen kannentiiviste Hondasta antautua ja leikki jää kesken. Päätän että nyt on minun osaltani tämä leikki tässä! Pyörä tullaan laittamaan kuntoon, mutta se tulee jäämään muistuttamaan meitä kultaisista Classic Cupin alkuajoista tallin koristeeksi. Toivottavasti tuleva sukupolvi osaa arvostaa näitä vanhoja crosseja kuten itse, mutta se arvostus tulee vain ajamalla ja ymmärtämällä näitä pyöriä.
[/size]
[/size]Kytevä Classic kipinä oli kuitenkin taas syttynyt ja samana vuonna kesällä 2014 kerhotoveri Ilkka Trygg kysyi halukkuuttani lähteä kokeilemaan hänen Classic pyöräänsä Honda CR500 vm.1985. Tiesin että tästä ei hyvä seuraa. Taas kierros Lohjan pehmeällä radalla ja se oli siinä, pyörä oli hirveä. Kouvolan Classic Cup 2014 siis odottaa seuraavana viikonloppuna. Kovaa vääntöä muiden 500 kavereiden kanssa kärki paikoista lähes kylmiltään ja  kisan jälkeen tiedustelemaan Ilkalta olisiko pyörä myynnissä. Honda siirtyi omistukseeni ja seuraavana vuonna 2015 tuli Classic Cup E-luokan voitto. Työkiireiden takia kesän harrastukset ovat kärsineet jo vuosikaudet ja siksi crossin ajaminen on ollut vähäistä. Toissa talvena tuli kyseinen CR500 ehostettua tallin koristeeksi ja osia tilailtiin ympäri maailmaa. Lähdin vuoden 2017 Classic Cup avaukseen Sipooseen kokeilematta pyörää ja kytkin sekä takajarru osoittautuivat ongelmaksi ja niin korjaukset jäivät odottamaan talven talli-iltoja.
[/size]
[/size]Tavoitteena vuonna 2018 on ajaa muutamia Classic kisoja, sekä mahdollisesti myös muutamia MXV35 kisoja. Myös pojan crossi harrastus tulee ilmeisesti viemään aikaa omalta harrastukselta, mutta ehkä sieltä aikanaan tulee uutta sukupolvea Classic motocrossin pariin.
[/size]
[/size]Tiimikuvassa vasemmalta: Sasu Koivunen, Ari Koivunen, Mauri Lönnqvist, Urpo Koivunen.



Vantaa 1998




Heinäkuu 25, 2018, 08:02:58 ap
Vastaus #1

mika korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 580
Kiitos Juha. Tälläisiä lukee mielellään.....