Kirjoittaja Aihe: Paluu juurille.  (Luettu 7190 kertaa)

Tammikuu 07, 2019, 15:24:21 ip
Vastaus #15

Risto Sollo

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3436
  • Mamu
Musti saa sitten parin vuoden kuluttua isomman vehk... eiku ajopelin... ;)

Tammikuu 07, 2019, 16:49:36 ip
Vastaus #16

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 8173
Voi voi...mie en pysty palaamaan juurilleni tässä
satapiikkiasiassa-kun en koskaan ole edes ollut "piikki-iässä".

Silloin kun teoriassa muka olin- saatiin 16 vuotiaina suoraan  kortti vaikka
1200-kuutioiseen.

t. Markku

Tammikuu 07, 2019, 16:58:43 ip
Vastaus #17

Risto Sollo

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3436
  • Mamu
Ikä sattui piikki-ikään mutta varallisuus ei...Eka piikki joskus yli kaks'kymppisenä,kortin ajoin 350:llä 18-vuotiaana.

Tammikuu 07, 2019, 17:04:48 ip
Vastaus #18

Peter Rumjantzeff

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 75
Kaahaamista ilman vauhtia on mahtava ilmaisu kuvaamaan satapiikillä ajoa liikenteen mukana :D Just sitähän se tuppaa niillä olemaan, mutta siinä on myös kiva puolensa. Sitä on tavallaan enemmän pyörän ja liikenteen kanssa yhtä kun moottorista joutuu repimään vähän väliä kaiken irti. Ilmaisu kuvaa erinomaisesti etenkin CB-twinillä ajoa, jolla nuorena sahasin Helsinki-Joensuu väliä tiuhaan kaikissa säissä. Se oli niitä loppusarjan 17,5hv TDC-tykkejä. 135km/h tankilla maaten nuorena ja kevyenä, ei huono. Matka-ajossa kierrokset olivat koko ajan kahdeksan tonnin yläpuolella, kymppitonnista se alkoi vetää täysillä. Kestäviä pyöriä. Jollain kaksipuolikkaalla on pirun kiva ajaa. Nyt viisikymppisenä ja 30kg painavampana kaksipuolikas kulkee alla suunnilleen samat, kuin piikkinen CB-twini teininä. Bensaahan kaksipuolikas vie samat kuin tonninen jos sillä ajaa koko ajan kahva pohjassa.

Joku CB250N tai vastaava kierroskone olisi vielä tosi kiva, jos löytyis oikein hyvä yksilö. Twini sen olla pitää, jos se on pieni. Toisaalta on tonnisessakin puolensa. Se vahva voiman tunne ja painon tuoma vakaus. Satapiikillä on aukealla tiellä kovassa tuulessa kuin Mikki-hiiri merihädässä :) Mitä sivuteihin tulee, niin jep, olen samaa mieltä. Jo viime kesänä yritin ajaa Helsingistä Joensuuhun käymättä päätiellä kertaakaan, mutta reissu jäi vielä vähän vajaaksi, käännyin Mäntyhärjulla takaisin kun alkoi olla jo ilta ja oltiin vasta puolimatkassa. Pysähtelin aina välillä katselemaan kulttuurijuttuja. Nurmaalla oli sellainen hieno historiallinen maatila tai joku. Ensi kesänä toteutan. Pääteillä joutuu piipahtamaan muutaman kilometrin siirtymän välillä, mutta periaatteena että niin vähän kuin mahdollista. Sellainen reissaaminen on hienoa. Pelkkää päätietä posottaminen on niin nähty.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 07, 2019, 18:22:54 ip kirjoittanut Peter Rumjantzeff »
Ex: Honda ST70Dax, SL125S, CB125T, CB125TD, MTX125R, CB250N, CB400N, FT500, CB750K, VF750F, CB900B"O, VF1000F2, CBR1000F(2), CBR1100XX. Yamaha DT125MX, DT125R, RD125LC(2), RD250LC, RD350LC(2), XJ750SECA, XJ900. Kawasaki Z500, GPZ900R(2), GPZ1000RX

Honda CB250RS vm.83

Tammikuu 07, 2019, 17:31:24 ip
Vastaus #19

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 8173
Ikä sattui piikki-ikään mutta varallisuus ei...Eka piikki joskus yli kaks'kymppisenä,kortin ajoin 350:llä 18-vuotiaana.

No ei riittänyt mullakaan-mutta puulatikoissa osina lojuvaan
ja kannanpasken peittämään 250cc Royal Enfieldiin sentään
riitti-ja kyllä sen kanssakin lystiä piisasi.

Jos toki joskus vi**ikin,
kun sitä aamuyöllä jostain  kaukaisuudesta sähköjen pimennyttyä työnteli.

t. Markku

Tammikuu 07, 2019, 21:57:20 ip
Vastaus #20

Jaakko Latvanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2703
Mie oon muutaman vuoden (kohta viis?) ajellu pelkästään tuolla 250 KLX Kawalla.  Siis leikkienduro, ykspyttynen nelari, 23 hevosvoimaa.  138 kiloa ilmotettu massaks.  Muutaman kerran kokkeillu, että saap sen itekseen takas jaloilleen kyleltään...  Reittisuunnitelmat aina niin, että asfaltti on myrkkyä, ja isommat hiekkatietkin on myrkkyä.  Toissakesänä reissu Anttolasta Taivalkoskelle ja takasin, Haminan ja Punkaharjun veteraaniralleissa vierailin, jälkimmäisestä Kolin kautta kurvaten kotiin.  Sillon ko vielä oli TDM Yamaha toisena, piti muistaa jos sattu vielä hitaampi menijä eteen isommilla teillä, että ohittaminen ei oo ihan yhtä kivuton juttu KLX:llä ko TDM:llä.

Mutta kaiken kaikkiaan tuo teho on asennekysymys.  Sopivat reitit ja oikea asenne, niin matkailusta tai jopa ajamisesta on mahollista nauttia monenlaisella pelillä.  Mopokin vois olla sellanen vehjes, minkä kanssa reissussa näkis asioita, mitä ei isommalla liikkuissa tiijä olevankaan.  Nyt tuntus, että jos ois tarjolla tuon leikkienduron tapanen, yhtä värinätön ja huoleton, mutta joku 35-40 hevosvoimanen kulkija, ni jo vain maistuis?  Painoa ei tarviais yhtään enempää... nuo endurot, jopa leikkisellaiset, omaavat taipumuksen etsiä suonsilmiä, mihin upota.  Noihin isoihin matkaenduroihin ei oo ollu minkäänlaista hinkua.  Toki mukavia ajoasennoltaan, mutta miun 170-senttisen varren kanssa hankalia käsiteltäviä heti ko vauhti menee alle kävelyvauhin.  Eikä niillä missään maastossa mihinkään kuitenkaan pääse.  Oikeissa kisaenskoissa taas tullee värinöitä, vielä pienempi paino ois joskus tosin etu, mutta huolto-ohjelmat taas melko hankalan työläitä.  Kisaenskat on ja melko korkeita vakioina, mutta kevyellä pyörällä pärjää korkeemmaltakin.  Toisaalta niistä kisamittasista joustoista ei oo ennää hyötyä, kun maisemien katteluun sopivaa vauhtia ajelee.  Kawaakin oon vähän puottanu matalammaks pidemmillä linkun koiranluilla.

Tää oli miun omaa pohdintaa juurille paluusta.  Piikin GS-MZ:llä oon kortin ajanu 16-vuotiaana, ja rekisteripyöriä ei aikuisiällä ollu enneko lähes viiskymppisenä museo-jawa ja sen jälkeen muutama katupyörä, eli juuret on noissa enempi tai vähempi maastomallisissa.  Niiko taitaa olla Nikkasellakii, vaikka se nyt on tuollaseen ihme-härpäkkeeseen sotkeentunu?

kirjoitti muistiin tajunnanvirtaa jaakkovaakko

Tammikuu 08, 2019, 10:03:07 ap
Vastaus #21

Pekka Lankinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 862
Eikä lainkaan huono juttu ole sekään, että pienen ja kevyen pyörän (Suzuki T250) kanssa on huomattavasti helpompi pysähtyä ottamaan valokuvia! Osin tietysti siksi, että tulee ajeltua pienempiä teitä, jolloin nopeus on aina hiljaisempi, mutta myös siksi, ettei tarvitse etsiä asfaltoitua levikettä tai lentokenttää pysähtymistä varten. Niinkuin matkamallin Harrikalla ajellessa!  8)
Suzuki T-250 J/F 4-t
Four Stroke - No Smoke!

Tammikuu 08, 2019, 11:01:44 ap
Vastaus #22

Pertti Rintamaki

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 756
Eikä lainkaan huono juttu ole sekään, että pienen ja kevyen pyörän (Suzuki T250) kanssa on huomattavasti helpompi pysähtyä ottamaan valokuvia! Osin tietysti siksi, että tulee ajeltua pienempiä teitä, jolloin nopeus on aina hiljaisempi, mutta myös siksi, ettei tarvitse etsiä asfaltoitua levikettä tai lentokenttää pysähtymistä varten. Niinkuin matkamallin Harrikalla ajellessa!  8)
Mulla on tapana parkkeerata tien suuntaisesti.
Olen huomannut Harrikkani tarvitsevan tuolla tavalla vähemmän tilaa.
Valokuvia en juuri ota, mutta kusella pitää välillä käydä.

Tammikuu 08, 2019, 11:14:31 ap
Vastaus #23

Ismo Hakamäki

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 674
http://paddockhill.suntuubi.com/?cat=8

Höpinää Hämäläisittäin....,eli harvakseltaan.

Tammikuu 08, 2019, 21:44:48 ip
Vastaus #24

vesa vuorela

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 444
  • Master of sparks
Mie taas aattelin silleen että kun en enää saa isoa-Pantteria keskituelle,nikkaroin siihen sivujalan,sitten kun sekään ei auta siirrytään M75'seen,se on kevyt kuin mopo mutta kulkee kuin piikit ja vähän päällekkin! ;D

Tammikuu 10, 2019, 22:09:56 ip
Vastaus #25

Viljo Lahma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 629
  • Allegro con moto
Satapiikki se on minullakin, 12,5 kW vm. -74, saksalainen. Sama, jolla uutena ajelin vuonna 1975. :)
"Pidämme kaikki moottoripyöristä jossain määrin"
Bob Dylan: No Direction Home

Tammikuu 11, 2019, 18:22:16 ip
Vastaus #26

Tatu Virtanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 848
Itsekin ajellut koko aikuisiän oikeilla pyörillä. Omat olleet 650-1100cc. Alkoi sitten reilu kymmenen vuotta sitten rata-ajelu kiinnostamaan. Ei niinkään kellon kanssa, vaan harrastamisen ja kehittymisen takia. Kuitenkin siinä on kilpipyörällä oma rahallinenkin riski olemassa ja alitajunnasta tulee käsky säästellä. Ja kun budjetti ei satunnaisratailevalla perheenisällä riitä kilvettömään isoon pyörään, jotain oli keksittävä.
Paperillinen, motarinopeuteen yltävä, kokonainen I ja rautarunkoinen  (voi migillä parsia) pyörä oli saatava. Nettimotoa ja Toria ahkerasti selaten, löytyi lähes paikallisesti riittävä aihio. Yli kymmenen vuotta talon seinustalla seissyt Honda NS 125 F, tingittynä muistaakseni 140€ hintaan. Kunto oli sen verran karu, ettei tarvinut tuntea sääliä rälläkällä osumisesta. Sama talvi ja koko vuosi sitten kerättiinkin osia. Kavereiden varastoista, romppareilta, omista varastoista, Kemoran roskiksesta. Tavoite oli tehdä lähelle nollabudjetilla. Renkaat kaivoin netistä jostain Hollannista, sittemmin konkkaan menneeltä firmalta, keulan ja etuvanteen sain kaverilta, katteet toiselta, teräsputkea työpaikan vanhoista toimistopöydistä jne.
Parin vuoden nikkaroinnilla se sitten valmistui. Aivan omilla kokemuksilla ja taidoilla rakennettu, oikea ratapyörä! Ensimmäisen kesän ratapäivät menivät testeissä, seuraava talvi parannellessa havaittuja virheitä. Seuraava kesä aiheuttikin jo pelkkää hyvää mieltä ratailussa. Nyt pyörää on vain hienosäädetty ja sovitettu enemmän kuskin mukaiseksi. Uusi konekin on työn alla.
Osalistaa:
-runko ja kone Honda NS125F
-keula Cagiva Mito
-etuvanne Suzuki RGF125
-Etujarrulevy Biltema, Satula katupyöräni vanha Brembo, teräspunosletku Kiinasta
-Katteet kavennettu Kawan ZX7RR:n kuituiset
-hirvittävä määrä omavalmisteita
-maalaus Caterpillarin paikkamaalipurkeilla
Jne jne.

Uusi kone, joka siis vielä kesken, NS:n alakertaan istutettu CR:n sylinteri, DT:n mäntä, RD250:n kiertokanki, NSR:n läpät ja mitähän vielä.

Mutta, voin sanoa ajaneeni oikealla moottoriradalla, itse rakentamallani "kilpamoottoripyörällä". Ja hauskaa on ollut, joka reissulla, vaikka kevyitä vastoinkäymisiä välillä matkaan sattuu.

Tammikuu 27, 2019, 14:33:50 ip
Vastaus #27

kai lahtinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 158
Hienon kilpurin oot rakentanut. Kierrätystä parhaimmillaan👍
-Kaizu-

Helmikuu 19, 2019, 12:56:33 ip
Vastaus #28

tuomo jylha

  • *
  • Jäsentiedot Paikalla
  • Viestejä: 2770
  • Moukka

Itse en ole suunnitellut paluuta juurille, mutta poika täytti juuri 16 v., ja nyt olis tietenkin se kevari mielessä.
 Onko kenelläkään kokemusta noista custom kevareista, ja onko ne kuinka rimpuloita ajettavia? Itse en ole koskaan ajanut 400 cm pienemmällä customilla, eli kevari on niiltä osin tuntematon kapistus, ja poikakin on ajellut vain moposkoottereilla. Katselin alustavasti noita 125 viragoja ja kymcoja. Mutta nyt kun on lumet vielä maassa, niin ne koeajotkin jää tekemättä.
 Tyrkytin pojalle lähinnä just siksi customia, kun ne ajelut tulee kumminkin olemaan sekalaista ajoa, asfaltti teillä. Ja niissä customeissa on edes jonkinlainen kuljetus kapasiteetti laukkujen ja tarakan avulla.
 Merkistä, mallista yms... tyyppivioista, yms... jos löytyy kokemuksia?
 ja saa toki tarjotakin, jos ylimääräisiä lojuu tallissa.

Huhtikuu 05, 2019, 14:47:10 ip
Vastaus #29

Eero Nikkanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3070
 Jovain sain yyperin leimaan ja koeajokin jo suoritettu.
 Nopeutta sain narutettua melkeen 85 ja reilussa kuudessakympissä jonon mukana saa ajaa ihan tosissaan.

 Kevyt on nakella, eikä jarruja juuri tarvita. Pientä sisään ja kone hoitaa...

 ps. lähtee myyntiin...  ;)