Kirjoittaja Aihe: Projektin suunnittelu.  (Luettu 2379 kertaa)

Joulukuu 10, 2019, 17:29:46 ip
Luettu 2379 kertaa

Eero Nikkanen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3484
 Mitenkäs te, jotka osaatte näitä koneita käsitellä ja tehdä ihmetekoja, sekä entisöintejä.

 Onko teillä selkeä näkemys miten toteutatte alkavan urakan, vai meneekö se jahkaamisen puolelle.
 Itse kun olen vain korjannut jokusen, niin ne on helppoja mennä vika kerrallaan.

 Tallissa on pari masinetta tuhannen pill.. vai minkä ne nyt oli, päreinä ja kun niitä lähtee arpomaan kasaan, niin tuplatyö siihen nähden, että osais tehdä jotenkin järjestelmällisesti.   Purkaminen on helppoo ja sitä kuvittelee muistavansa simmien järjestykset, mutta kaikkee muuta. Ainakin mulla.

 Näitähän näkee myynnissä jonkun verran otsakkeella; valmiiksi purettu.  :P  Paria pisteosaa vailla jne...

 Kertokaapa toiminta-tapanne ja miten se kuuluu tehdä.  Nämähän useimmilla kaksi eri asiaa.  :)

Joulukuu 10, 2019, 19:24:34 ip
Vastaus #1

Heikki Salmén

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 253
  • Återfallsgubbe
Mielenkiintoinen kysymys, ja jopa jonkin verran vaikea. Into ainakin ensimmäisten projektien kanssa yleensä estää (järjellisen) sunnittelun. Pitää päästä heti ropaamaan.

Joitakin moottoripyöriä ja mopoja on tullut saatettua museokuntoon. Projektien suunnittelu on kehittynyt siinä matkalla ja nyt olen omasta mielestäni saanut aikaan melko toimivan tavan.

Aluksi selvitän mitä puutteita projektissa on sekä mistä tietoa, osia ja muilla  teetettävää työtä saa. Tässä vaiheessa yleensä tulee myös selville se, onko projekti ns. järkevä vai ei. Osa kapineista on sen verran kiinnostavia, että ne tekee mieli hankkia ja tehdä vaikka niissä järkeä ei niin paljon olisikaan.

Toiseksi kevyt laskentaharjoitus, joka lähinnä kertoo kuinka paljon tulee takkiin jos ja kun valmiin projektin myy. Sama juttu, kiinnostavat projektit kestävät enemmän miinuksen puolelle menemistä.

Kolmanneksi alkaa purkaminen, kännykamera mukana, otan paljon kuvia. Vaikka olisi korjaamokäsikirja ja varaosakirja, niin kuva kertoo usein vielä lisää. Purkaminen on vaikea paikka, sillä olen opetellut sellaisen tavan, että kaikki osat puhdistetaan ensin ja sitten ehjät pussitetaan minigrip-pusseihin joihin kirjoitan päälle mitä ja mistä ne ovat. Tähän puhdistamiseen ja luettelointiin on pitänyt itsensä oikeasti pakottaa, sillä intoa on usein aika paljon. Samalla teen listaa hankittavista osista.

Sitten kun aikaa on kulunut viikkoja, kuukausia tai vielä enemmän, ollaan siinä pisteessä että kapine on osina, tarvittavat työt teetetty tai tehty itse ja osat tulleet eri puolilta maailmaa. Tässä vaiheessa otan yleensä pienen tauon ennen projektin parasta osaa, joka on kasaaminen. Puhtaita, ehjiä ja uusia osia on ilo ruuvailla kiinni. Minigrip-pusseista on mukava ottaa osia, kun tietää mihin mikäkin kuuluu.

Valmis ajokki kokeeksi käyntiin, pieni koeajo (yksityisellä alueella tietysti) ja museotarkastukseen tai ajoon muuten vaan.

Joulukuu 10, 2019, 20:14:43 ip
Vastaus #2

Eino Turunen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 116
Kaiken a&o on kysyä itseltä yksi kysymys:- Onko intoa enämpi ku ymmärrystä? Jos tähän pystyy vastaamaan rehellisesti käänteisesti voi homman toteuttaa niinkuin edellä on kirjoitettu. Tuolla kaavalla lopputulos on täydellinen.....ei välttämättä rahallisesti.

Joulukuu 11, 2019, 11:09:51 ap
Vastaus #3

Pekka Puoskari

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1929
  • naavaparta
Intoa ja himoa pitää olla jos entisöintiin alkaa. Takkiin tulee satavarmasti jos sitten valmiin projektin myy.
Laiskat kaverit, jotka eivät viitsi tai osaa tehdä, ovat keksineet sanan konservointi.
Minullakin on sellainen projekti meneillään. Tuossa toisella sivulla [size=78%]https://www.vmpk.fi/forum/index.php?topic=123204.0[/size]
Eipä olis tarvinnut muuta kuin pesun, ja baanalle.

En kuitenkaan konservointiin lähtenyt, koska naarmuja, ruostetta ja kaatojen jälkiä näkyi joka puolella.
Tankki oli maalattu väärin ja väärällä värillä. Jos oli ollut todella vanha ja hyvin säilynyt pyörä, niin sitten konservointi olis voinut olla paikallaan.

Lähdin sitten entisöintiin, ja siten että ei tarvitse miettiä että meneekö museotarkastuksesta läpi vai ei.

Kunnostan pisteosia lopulliseen kuntoon niin kauan että edessä on puhdas runko jossa ei ole mitään kiinni.
Sitten maalaan rungon ja kiinnitän sen nostopöydälle.
Kunnostettu uuden veroinen kone paikalleen ja sitten voi asentaa osia omaan tahtiin omille paikoilleen.
Jos huomaa jonkun vian, niin sen voi vielä korjata.

Sitten kun alla on itse tehty museopyörä niin se ajamisen tunne on aivan muuta kuin rahalla ostetulla uudella pyörällä.
Niitäkin minulla on, mutta tuolla seisovat tallissa.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 11, 2019, 11:19:46 ap kirjoittanut Pekka Puoskari »

Joulukuu 11, 2019, 13:43:19 ip
Vastaus #4

Kari Sillanpää

  • *
  • Jäsentiedot Paikalla
  • Viestejä: 5475
  • MC Debit
Naavaparta taitaa olla jäljillä :) Jos oikein ymmärsin, niin irroitat osan, tarkastat/kunnostat sen ja laitat jemmaan? Tuossa on ideaa, ei tule hosuttua purkamisen kanssa, ja irto-osia ei tule yhtäkkiä valtavaa läjää. Ja kun päästään siihen ”puhdas maalattu runko pöydällä”- tilaan niin on kiva laitella puhtaita ehjiä osia kiinni.

Lisäisin vielä muutaman hajatelman aiheesta.

Jos aihio on ajo- tai edes käyntikuntoinen, tai helpohkosti sellaiseksi saatettavissa, niin kannattaa ehkä käyttää ja ajaa hieman, niin pääsee fiilikseen, saa motivaatiota ja näkee/kuulee samalla missä mallissa asiat ovat. Tottakai pitää kaikki turvallisuuteen vaikuttavat jutut tarkistaa ensin.

Kannattaa nysväillä itsekin noiden kikkareiden kanssa. Jos purkaa osat irti ja lähettää pesuun/puhalluksen/maalaukseen/kromaukseen tai tilaa kaiken uutta vaikka vanhatkin saisi hinkkaamalla kuntoon, niin siinä palaa rahaa pirusti ja homma valmistuu nopeasti. Talli täyttyy pyöristä, pitää niitä myydä ja sitten murehduttaa kun ”ei saa edes omiaan pois” myydessä. Kieli hieman poskessa tämän kohdalla ;)

Projekti on vähän ikävä sana. Työelämässä projekti tarkoittaa kokonaisuutta jolla on (tai olisi syytä olla) selkeä päämäärä, aikataulu ja budjetti. Selkeä alku ja loppu. Niin ja projektipäällikkö ja projektitiimi. Kaikki tällaiset vievät helposti ilon harrastamisesta.

Toki tavoite kannattaa silti selkeyttää itselleen jo ennen aloitusta, eli ennen aihion hankintaa. Jos mielessä siintää jo heti alussa ensi kauden huolettomat ajelut mutkaista tietä auringonlaskuun, niin kannattaa ostaa valmis pyörä. ”Valmiissakin” tuppaa olemaan näpertelyä etenkin jos on ollut pitkään parkissa. Jos taas on suunnitelmana näperrellä, viettää aikaa harrasteen parissa, oppia uusia juttuja, ehkä saada uusia tuttuja ja mahdollisesti sivutuotteena syntyy moottoripyörä, niin siinä tapauksessa aihiokuntoinen laite on sopiva.

Niin ja sitten se tärkein. Vain yksi ”projekti” kerrallaan työn alle. Muuten jää helposti siihen välimaille pyörimään.

« Viimeksi muokattu: Joulukuu 11, 2019, 13:45:45 ip kirjoittanut Kari Sillanpää »
Kari

”Parempi Piru merrassa kuin kymmenen irrallaan”

Joulukuu 11, 2019, 14:08:25 ip
Vastaus #5

vesa vuorela

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 461
  • Master of sparks
Pekka taitaa tarkottaa laiskoilla nouta uusien(80-90-luvun) pyörien ''konservoijia''?! Jos ja kun,konservoidaan VANHAA kalustoa,se on kaukana laiskottelusta mutta enhän mie mitään tiijjä! T:Vesku

Joulukuu 11, 2019, 14:22:27 ip
Vastaus #6

Kari Tirkkonen

  • *
  • Jäsentiedot Paikalla
  • Viestejä: 1085
joskus kuulin mielestäni hyvän neuvon eli pitää sopia itsensä kanssa kuinka paljon voi kuussa laittaa harrastukseen ja pitää siitä kirjaa
sitten kun kuukauden summa on mennyt niin täytyy joko tehä enemmän ite tai hidastaa tahtia

Joulukuu 11, 2019, 15:41:02 ip
Vastaus #7

Pertti Rintamaki

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1120
Missään tapauksessa ei rahaa saa alkaa laskemaan.
Siinä käy samoin kun pajatsokolikoiden lasku kesken pelaamisen.
Loppuu "pelaaminen", kun alkaa murehtia kustannuksia.
 


Joulukuu 11, 2019, 16:02:50 ip
Vastaus #8

Petri J Kokko

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 572
  • Ei mainosten orja,muuten kyllä.
En usko että tässä kukaan mukaan kuin minäkään tarkoita kustannusten laskemisella sitä kannattaako vai ei,eihän se kannata, mutta jos parempikuntoisen tai peräti valmiin samanlaisen ( ei tarkoita 1-1 mutta malliltaan)saa pikkasen kalliimmalla niin kummassa on järkeä enempi?
Aina ei järki toki tarvi olla etusijalla,ei tässä touhussa ainakaan mutta ei sitä täysin tarvi naulaankaan ripustaa välttämättä.


Jokainenhan saa omille rahoilleen tehdä mitä lystää eikä kuulu muille mutta aika usea kumminkin tuumii aika tarkasti arkielämässä muutenkin mihin rahansa pistää eikä tämmöinenkään touhu välttämättä tarkoita ajattelun lopettamista jos tuumii vaihtoehtoja mihin rojektiin kätensä iskee vai eikö.

Aihioiden hinnat kun tahtovat olla joillain myyjillä vissiin laskettu eri valuuttakurssilla eikä järjen häivää pyyntihinnoissa kun katsoo romun kuntoa ja rupeaa varovaisetikkaan ynnäilemään myyntikuvista ja puutteellisesta infosta loppulaskua saati kun omin silmin pääsee arvioimaan läheltä ja kunnon valossa.
Tuntuu että hieno merkki tai ehjien hinnat mahdollistaa moisen ahneuden tai sitten ne menee silläkin kaupaksi ja minä vaan narisen kun liian nuuka.

Silti järkiperäinen harkinta työn+kulujen osalta minusta ihan terveellä pohjalla näissäkin PAITSI jos rahaa kuin rosvopäälliköllä tai jos saatava juuri SE yksilö kunnostettua jostain syystä ja toki harvinaisuudet joille ei löydy vaihtoehtoja eivät kuulu tähän.


Oletamme vaikka pappa tunturin jonka puutteellinen aihio maksaa 600e ja ajokuntoinen lähtee tonniin tai 125 japski"piikki" 70-80 luvulta joita lähtee 500e ihan käyntikuntoisia ,onko ideaa maksaa 300e romusta?
Ymmärrätte mitä ajan takaa :-\
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 12, 2019, 07:50:02 ap kirjoittanut Petri J Kokko »

Joulukuu 11, 2019, 16:42:47 ip
Vastaus #9

Pekka Puoskari

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1929
  • naavaparta
Lainaus
Pekka taitaa tarkottaa laiskoilla nouta uusien(80-90-luvun) pyörien ''konservoijia''?


Joo tuota tarkoitin, ja kirjoitin vähän raflaavasti tarkoituksella, että herättäis asiasta keskustelua.
Minusta nuita 80-90 luvun pyöriä ei voi konservoida, varsinkaan jos ei ole ultraharvinaisuus.
Esimerkiksi niinkuin tuo minun jytäjämmu. Siihen ei lommut, ruoste, maalivalumat ym. kuulu.
Vanha kalusto on sitten ihan toinen juttu.

Lainaus
[size=0px]Naavaparta taitaa olla jäljillä [/size][/color][size=0px] Jos oikein ymmärsin, niin irroitat osan, tarkastat/kunnostat sen ja laitat jemmaan? Tuossa on ideaa, ei tule hosuttua purkamisen kanssa, ja irto-osia ei tule yhtäkkiä valtavaa läjää. Ja kun päästään siihen ”puhdas maalattu runko pöydällä”- tilaan niin on kiva laitella puhtaita ehjiä osia kiinni.[/size][/color]


Tuo tyyli on ainakin minulla toiminut parhaiten. Kokemuksena voin sanoa että jos purkaa pyörän atomeiksi, niin saattaa sellaiseksi jäädäkin.
Pari pyörää on minullakin kasana laatikoissa, olleet jo yli 10 vuotta. Enkä tiedä löydänkö enää kaikkia osia.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 11, 2019, 16:48:09 ip kirjoittanut Pekka Puoskari »

Joulukuu 11, 2019, 20:57:12 ip
Vastaus #10

Kari Sillanpää

  • *
  • Jäsentiedot Paikalla
  • Viestejä: 5475
  • MC Debit
En usko että tässä kukaan mukaan kuin minäkään tarkoita kustannusten laskemisella sitä kannattaako vai ei,eihän se kannata, mutta jos parempikuntoisen tai peräti valmiin samanlaisen ( ei tarkoita 1-1 mutta malliltaan)saa pikkasen kalliimmalla niin kummassa on järkeä enempi?


Jokainenhan saa omille rahoilleen tehdä mitä lystää eikä kuulu muille mutta aika usea kumminkin tuumii aika tarkastikkin arkielämässä muutenkin mihin rahansa pistää eikä tämmöinenkään touhu välttämättä tarkoita ajattelun lopettamista.

Aihioiden hinnat tahtovat olla joillain myyjillä vissiin laskettu eri valuuttakurssilla eikä järjen häivää pyyntihinnoissa kun katsoo romun kuntoa ja rupeaa varovaisetikkaan ynnäilemään myyntikuvista ja puutteellisesta infosta loppulaskua saati kun omin silmin pääsee arvioimaan läheltä ja kunnon valossa..

Järkiperäinen harkinta työn+kulujen osalta minusta ihan terveellä pohjalla näissäkin paitsi jos rahaa kuin rosvopäälliköllä tai jos saatava juuri SE yksilö kunnostettua jostain syystä ja toki harvinaisuudet joille ei löydy vaihtoehtoja.


Oletamme vaikka pappa tunturin jonka puutteellinen aihio maksaa 600e ja ajokuntoinen lähtee tonniin tai 125 japski"piikki" 70-80 luvulta joita lähtee 500e ihan käyntikuntoisia ,onko ideaa maksaa 300e romusta?
Ymmärrätte mitä ajan takaa :-\

Jep, tuohon ekan kappaleesi juttuun vähän viittasinkin, eli jos ensisijainen päämäärä on saada valmis pyörä, niin kannattaa hommata mahdollisimman hyväkuntoinen aihio tai jopa valmiiksi laitettu. Jos taas on päämääränä harrastaa, tai vaikkapa opetella tekniikoita, tai laittaa joka tapauksessa kaikki uusiksi, niin silloin käy vähän rispaantuneempikin aihio. Jos meinaa joka tapauksessa vaikka maalauttaa ”täydellisen” pinnan niin aihioksi käy mastonilla mattamustaksi tuunattu ihan yhtä hyvin kuin kauhtunut alkuperäinen, joka taas jollekin voisi olla just se ”juttu”. Ja jos aikoo kuitenkin tehdä koneremontin niin kai silloin auttaa vähän startissa sinistä pölläyttäväkin yksilö, ei tartte olla vähän ajettu helmi silloin lähtökohtana.

Mutta on sekin totta että aivan raadoistakin pyydetään suhteettoman kovia summia etenkin verrattuna ”erittäin hyviin muttei täydellisiin”.

Mullakin on ikuisuusprojektina just ”sellainen” yksilö, eli aivan raato japanin piikki, ei montaa ehjää osaa, joskaan ei pahoja puutteitakaan. Mutku se on just se sama Honda mikä Mouhijärveltä yhtenä syystalvena (tais olla vuonna 86) kelkottiin peräkärryssä kotitalliin, melko raatona jo silloin, mutta kyllä siitäkin vaan peli tuli 15-16 vuotiaan budjetilla ja taidoilla. Tokihan sitä en entisöi kun se oli jo aika rytöinen ja räpelletty jo mulle tullessaan, siitä tulee jotain ihan muuta. Mutta vaikka kuinka hyväkuntoisen saman mallisen saisi niin eihän se olisi se sama :)

« Viimeksi muokattu: Joulukuu 11, 2019, 21:01:17 ip kirjoittanut Kari Sillanpää »
Kari

”Parempi Piru merrassa kuin kymmenen irrallaan”

Joulukuu 12, 2019, 07:33:10 ap
Vastaus #11

Petri J Kokko

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 572
  • Ei mainosten orja,muuten kyllä.
Aivan just kuin Kari sanookin,vähän samaa minäkin hain takaa eri sanoilla 8)


Ne valmiit tai hyväkuntoiset antaa keskivertotumpelolle(kröhm..) yllinkyllin puuhaa,vanhoja kun ovat ja kuntoluokitukset tahtoo olla makuasia.
Ken taas haluaa testata taitojaan,pistää rahaa palamaan ja hakea rajojaan ostakoot huonon lähtokohdan kernaasti,vanhat käpyt on jo kokeilleet rajansa ja ehkä tulleet nuukiksikin harkiten kahdesti
tai sitten eivät...


Joulukuu 12, 2019, 08:27:12 ap
Vastaus #12

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 9606
Jotain luulen tietäväni entisöinnistä minäkin-tosin
en jaappanialaisten laittamisesta.

Entisöintipuuhiin tosiaan saatta kypsyä joskus-vaikka
olisi hyväkin verme. Se tuntuu orjalliselta touhulta liikaa
tehtynä. Mutta sille on aina välillä oma aikansa.

Nyt kiinnostaa enemmän hiukan perskaantuneet alkuperäiskuntoiset.Onko niiden
toimintakuntoon saattaminen sitten konservointia tai jotakin
muuta-se antaa mulle ainakin pieniä säkäreitä.Ei oikein isoja nekään enää.

Kallista tämä touhu on ollut aina-ainakin jos vertaa siihen,että
onko tästä mitään hyötyä tai onko edes järkeä. Mutta kai se sitten on mukavaa,kun
miekin olen ropannut motukoita jo yli 50 vuotta? Sitä ennen jo mopoja vaihtelevalla
menestyksellä.Nyt on taas niitäkin nurkissa.

Mutta aika hyvin on tuo laittamisen protokolla esitetty jo mielestäni-suurin munaus
on lyödä se laite ihan murusiksi heti. Vaan osakokonaisuuksin edeten-ja merkkaamalla ne lootat,
mitä missäkin on ja mikä mihinkin kuuluu-ja ei mielellään montaa eri vehettä palasiksi
samaan talliin...(Vaikka mullakin aina joskus on...).

Kuvia projektista mieluummin paljon kuin vähän-läheltä ja kaukaa...edestä
ja takaa...alta ja päältä. Kuvia myös ruutupaperille tarvittaessa...

Sitten nautiskellen (tai kiroten) purkua ja vääntöä. Putsausta. jne...jne...

Itte teen mieluusti rungon pyörilleen ensin...siihen sitten hissuksiin loput roinat kiinni kun
niitä valmistuu tai löytyy. No-kukin tehköön tyylillään.

Joskus se sitten valmistuu-tai ei.

t. Markku

Joulukuu 12, 2019, 11:09:52 ap
Vastaus #13

Pertti Rintamaki

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1120
Ei se jaappanilaisten laittaminenkaan mitään kiillottelua ole, kun otetaan kohteeksi joku muu kuin yleisesti maailmalla harrastettu superpyörä.
Moniin meillä tuttuihin 70-luvun jokamiesmalleihin ei saa mutteriakaan uutena ja käytetyt osat ovat pääosin kaikki samoista paikoista paskana.


Siksi pysyttelenkin amerikan merkissä, johon saa kaikkia osia ja kaikenlaiseen hintaan. Entisöintiä en ole pitkään aikaan edes suunnitellut.
Oman toimen ohella olen entisöintituloksia katsellut aivan riittävästi jo viimevuosituhannen puolelta ja tullut siihen tulokseen, että minulle riittää korjaileminen ja ajeleminen.

Joulukuu 12, 2019, 12:47:08 ip
Vastaus #14

Petri J Kokko

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 572
  • Ei mainosten orja,muuten kyllä.
Japanilaisten laittelu ei todellakaan ole niin helppoa kuin luulisi,toki suosituimpiin saa jopa uustuotanto-osaa ja NOS osiakin vielä löytyy mutta hinta yhä kovampaa sorttia tietty tavaran vähetessä mutta yksi oljenkorsi on taasen Ebay ja Amerikkaan kuin Australiaan viety paljon ja mallejakin kymmenen kertaa laajemmalla skaalalla kuin tänne pohjolan perukoille.
Tarkoittaa että käytettyäkin osaa löytyy ja todella hyväkuntoista tavaraa,syyn tiedämme miksi ne on säilyneet hyvin ja monet pyörät hyvin vähän ajettujakin,kohtaloita piisaa mutta normaali on se että se vaan jäi seisomaan vajan nurkkaan ja siinä se on yhä.

Niihin ei ajan hammas ole purrut  säilytyoloista riippuen samaan tahtiin ja koska monet osat vaihtokelpoisia rinnakkaismalleissa ja lähisukulaisissa löytöjä tekee kunhan jaksaa etsiä.
Vaikeinta sorttia tahtoo olla vaimentimet,hyvä esimerkki Gt 380 tai 550 joihin ei löydy uustuotanto eikä NOS vaimentimia jolloin ollaan käytettyjen varassa mutta huippuhyvät on kiven alla ja hinta sen mukainen jos semmoinen tarjolla ja kruununa oikeanpuoleinen ylävaimennin varsinkin painonsa kultaa poljinraapaisujen vuoksi.
Noissa pyörissähän vaimentimet mädäntyy sisäpuoleltakin vaikka ulkokuori miten hyvä,laippojen hitsaukset pettää ja mites ne korjaat?
Vastaan on tullut jostain varastosta löytyneitä NOS vaimentimiakin ja kappalehinta hiponut tonnia ja tarttee vielä olla varma että se on vm sopiva,72-73 erimoisia kuin myöhemmät.
Alavaimentimia löytyy vähän helpommin,paremmin suojassa kolhuilta.
Siinäpä syy miksi korvaavia ei alkuperäistyylin vaimentimia monen hommattava näihin vaikka ei tuning mies olisikaan.

Tämä vaan esimerkki yhdestä pyörämallista,paljon vaikeampiakin tapauksia löytyy joihin tekniikankin osat kortilla mutta minusta japanilaiset on mielenkiintoisia koska eivät välttämättä liian helppoja nakkeja,olivat teknisesti mielenkiintoisia+edistyksellisiä ja hyvän näköisiä pyöriä joissa kulkupuolikin kohdallaan sekä paljon kiiltävää tavaraa kohtuurahaan=)
Vaikkapa wankelkoneinen 70 luvun Suzuki voisi olla äärettömän mielenkiintoinen projektikohde....tai ranskalainen Motobecane 350-500 triple ...tai....Bridgestone japskipyörät...tai espanjalainen Sanglas...tai...
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 12, 2019, 13:07:38 ip kirjoittanut Petri J Kokko »