Kirjoittaja Aihe: Mika Mynttinen pyrkii keräämään yhden jokaisen vuosimallin Tunturia  (Luettu 896 kertaa)

Tammikuu 10, 2020, 20:15:04 ip
Luettu 896 kertaa

Petri Behm

  • *
  • Jäsentiedot Paikalla
  • Viestejä: 3915
Koska en mopopalstaa ole seurannut, niin en tiedä onko aihe ollut esillä täällä, mutta laitan sen silti tänne.
Paikallislehdestä kopioitu:

Pappatunturista mieleen tulee avokypärä päässä pieruverkkareissa pitkin kesäisiä hiekkateitä ajeleva Pekko aikamiespoika -tyyppinen henkilö. Rantasalmelainen Mika Mynttinen on hurahtanut pappatuntureihin, mutta tällä haavaa harrastus on ollut enemmän muuta, kuin heinänkorsi suussa ajelemista. Vaikkakin Mynttisen kotimaisemat Parkumäellä ovat kuin suoraan Pekko-elokuvista peltoineen ja hiekkateineen.

— Ajaminen ei ole kovinkaan iso osa harrastustani. Ehkä ensi kesänä sitten, jos emäntä vaikka innostuisi lähtemään mukaan, Mynttinen toivoo.

— Kyllä ainakin avokypärä pitää olla ja jotkut retrovaatteet hommattava. Tuulipuku olisi kova sana, Mynttinen nauraa.



Mynttiselle pappatunturit ovat tällä hetkellä ennen muuta keräily- ja entisöintiharrastus. Tällä hetkellä hänen tallissaan on 12 pappatunturia. Tai oikeastaan niitä on vielä enemmän, mutta osa mopoista on vasta purettu osiin ja ne mahtuvat pariin lihalaatikkoon.

12 viimeisen päälle entisöityä Tunturia kiiltelevät kuin uudet. Rivistö on komea.

— Olen tehnyt ne sellaisiksi, kuin ne uutena olivat. Väritkin ovat alkuperäiset, Mynttinen kertoo.



Yksi jokaista vuosimallia
Mynttinen ei suinkaan suin päin keräile pappatuntureita, vaan hänellä on selkeä idea — hän pyrkii samaan yhden jokaisesta vuosimallista. Pappatuntureita on valmistettu vuodesta 1959 vuoteen 1987, joten kaikkiaan Mynttisen on tarkoitus entisöidä 29 pappatunturia.

Vanhimmat, eli vaikeimmin löydettävät Tunturit Mynttisellä jo onkin kokoelmissaan. Vuoden -59 pappatunturi löytyi kaverilta Rantasalmelta.

— Se on superharvinainen, joten aikamoinen onnenpotku, että se löytyi vain muutaman kilometrin päästä.

Uudempia Tuntureita olisi Mynttisen mukaan paljon helpompi saada, mutta hän ei ole niitä toistaiseksi viitsinyt ottaa tielle pyörimään. Seuraavaksi entisöitävänä on nimittäin se tärkein, vuoden -59 pappatunturi, joka on toistaiseksi lihalaatikossa odottamassa laittoa.

— Sillä olisi tarkoitus ajella ensi kesänä. Kyllä nämä vanhimmat pappatunturit ovat niitä hienoimpia, Mika Mynttinen tuumaa.



”Parasta on, kun näkee oman käden jäljen”
Entisöintiprojektiin menee Mynttisellä aikaa kaikkiaan vain pari kolme viikkoa. Kaikki alkaa historiaan perehtymisellä — on tiedettävä mopon alkuperä ja se, millainen kyseinen vuosimalli alkujaan oli. Mynttinen tekee itse kaikki alusta loppuun, myös metallityöt kuten hitsaukset. Isoin työvaihe on vanteiden laitto, sillä ne ovat poikkeuksetta huonossa kunnossa.

— Vanteet puretaan ja pinnataan uudestaan. Myös hiekkapuhallukseen ja maalaukseen menee aikaa, Mika Mynttinen selvittää.

— Tässä on joutunut opettelemaan monenlaista. Mutta erittäin mielenkiintoista tämä on, ja parasta on se, kun näkee oman käden jäljen. Kun hirveästä romusta saa hienon pelin.



Yhtäkään mopoa Mynttinen ei aio myydä, vaikka entisöityjen pappatunturien hinta pompsahtaakin melkolailla.

— En ole miettinyt, paljonko rahaa näistä saisi. Haluan, että sitten kun kokoelma on kasassa, saisin ne yhteen paikkaan, esimerkiksi museoon. Tunturihan on vieläkin olemassa, niin voisihan kenties sieltäkin joku kiinnostua, Mynttinen pohtii.

Sata litraa puolukoita vaihtui omaan mopoon
Keräilyharrastus sai alkunsa vasta reilu vuosi sitten, kun Mika Mynttinen sai kaveriltaan vuoden -64 mopon.

— Kaveri oli sitä jo vähän laitellut, ja itse laitoin sen loppuun. Siitä tämä idea jotenkin lähti, Mynttinen muistelee.

Mynttinen sai ensimmäisen moponsa jo noin 12-vuotiaana. Ja se oli tietenkin pappatunturi.

— Ei minulla muita mopoja ole ollutkaan. Niissä vaan on sitä jotakin.

Mynttinen muistaa hyvin, kun lapsena kinusi ensimmäistä mopoa vanhemmiltaan.

— Rahasta oli tiukkaa, eivätkä vanhempani mielellään minulle mopoa ostaneet. Isä sanoi, että jos keräät sata litraa puolukoita, niin mopo voidaan hankkia. Ja minähän keräsin. Ei isä olisi sitä varmaan uskonut. Oli siinä ihan hirveä homma, mutta tämä oli itsellenikin hyvä opetus, että jos jotain haluaa, niin sen eteen on tehtävä töitä, Mynttinen sanoo.

Pappatuntureihin liittyy Mynttisellä myös toinen mieleen jäänyt muisto.

— Ajoin noin 15-vuotiaana mopolla pahan kolarin. Jalka meni poikki ja hengenlähtö oli lähellä. Olin pitkään sairaalassa. Tuo tapahtuma sai aikaan sen, että mopokiinnostus katkesi pitkäksi aikaa.



Pappatunturilla Lappiin
Kaikki Mynttisen mopot ovat ajokuntoisia. Vauhti on noin 40 kilometriä tunnissa. Yksi mopoista on niin sanottu sakkomalli, eli vuosimallia -61.

— Siihen aikaan oli kilpailua siitä, minkä merkin mopot ovat nopeimpia. Vuosimallien -61–62 pappatuntureita tehtiin sitten muka vähän vahingossa kulkemaan kovempaa, kyseenalaisilla keinoilla, Mynttinen selvittää.

Aika on kullannut jo muistot nuoruuden aikaisesta kolarista, ainakin sen verran, että Mynttinen on alkanut haaveilla pidemmästä moporeissusta veljensä kanssa.

— Olemme suunnitelleet Lapin matkaa näillä. Myös kokoontumisajoissa olisi ensi kesänä tarkoitus alkaa käydä, Mynttinen suunnittelee.

Kuvat: Soila Puurtinen
https://ita-savo.fi/uutiset/lahella/db23c3ad-e57b-443d-bdd9-5797de108d74
Mä jäin Teboilin bensamittariin kielestäni kii, kun nuolaisin liian aikaisin.

Tammikuu 28, 2020, 10:45:09 ap
Vastaus #1

MarkkuT Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 62
Kiva juttu.Aika nopealta tuntuu entisöinti parissa kolmessa viikossa ::)