Mielenkiintoinen aihe tää katsastusjuttu, vaikka kuuluis kaiketi tonne motorismi palstalle, mutta menköön, kun siellä ei ole sopevaa aihetta avattuna.
Mulla ollu edellisessä elämässä A-lisenssi vuoskymmeniä.
Hieno ja hyödyllinen lappu, senkin voin sanoa. Luontaisetuna vapaa pääsy kansallisiin kisoihin.
On sitä tullut hyödynnettyä aktiivivuosina.
Ura alko joskus -70 luvulla, jolloin kilpailutoiminta oli vilkasta omassa kerhossa.
Oli jiärattoo, enskaa, crossia, TT-tä, minitrialia ja muuta ei sitte ollukkaa.
Noita katsastuspäällikön lappuja roikkuu iso kasa tuossa vieressä lampun rungossa.
Hyviä muistoja.
Käytännössähän se katsastus oli juurikin sitä nastan mittausta, jarrujen tesmiä, emäputken nostelua, pyörän napojen klonksuttelua ja numeroiden selkeyden tarkastusta, joista monet suomenmestaruustason jätkät otti helposti nokkiinsa, kun fontista huomautettiin, tai annettiin peräti korjauskehoitus. Bensan, tai kuutiotilavuuden mittauksia ei kohdalleni sattunut yhtäkään.
Vakavimpia olivat löydetyt rungon, tai pyörännavan murtumat ja niistä kuskit olivat kyllä kiitollisia, vaikka kisa ois jääny ajamattakin.
Turhauttavia juurikin nämä numerojutut, joista tässä 5 vuotta sitten melkeenpä tapeltiin, kun katsurit mittasivat 80 mm tarranumeroita. 82 ei kelvannut. Silloin olin poitsun huollossa siellä artistipuolella, en nipottamassa ”maailman tärkeimmästä” asiasta, jonka joku oli keksinyt.
Sama numerosääntö on edelleen voimassa, mutta onneksi se ei ole enää se kynnyskysymys.
”Kone-Olli” Lehtinen silloin joskus veti ensimmäisiä käymiäni kursseja ja teksti oli vahvaa.
En tiedä onko herra yhä tässä hiippakunnassa, mutta oli tai ei; RESPECT !
Jos jotain on jäänyt noilta vuosilta muistiin, niin sanavaihto erään jäärata-ajon katsastuksessa.
Kuski työnsi isoa Kawaa näytille ja naureskeltiin, että kolmas kerta toden sanoo.
Oli siis jo kahteen pienempään luokkaan pyöränsä katsastuttanut.
Sanoin että koko rahalla tätä harrastusta, johon kuski vastasi:”suapihan ajjaa” ja hymyili lähtiessään. Se oli kuskin viimeinen katsastettu pyörä ja lähtö.
R.I.P Ilkka Roininen.
Varikolla oli sinä päivänä tuskaista väkeä, Ilkan vanhemmat ennen kaikkia.
Vammat olivat vakavat ja lasarettiin tuli lähtö mediheli lekureiden ensihoidon jälkeen.
Päivän kisat loppu siihen kuskikaartin toiveen mukaan.
Seuraavalla viikolla sai lehdestä lukea kuskin menehtyneen tajuihinsa tulematta.
Vieläkin riipoo sydämestä....
Vaan eipä synkistellä. Hienoja hetkiä hienon harrastuksen parissa.
A-lisenssin menetin, kun ei kerho halukkuudestani huolimatta ilmoittanut minua päivityskurssille.
Nuoremmat ja notkeemmat ajo ohi ja niinä vuosina kerhossa oli huono ilmapiiri.
Erilaisia klikkejä ja ryhmiä, jotka eivät vetäneet ns. yhtäköyttä.
Alamäki on jatkunut ja talkoohenki kuollut, myönnetään; myös itseltäni.
Vaan tässähän se alko tääkin päivä.
Aamukahvit, koirankusetus, Rinteen tiedotustilaisuus ja netin lukukinkerit.
Ei mitään uutta tässäkohtaa auringon alla....
