No mitäpäs sitä vatipäät muuta kuin heti aamulla ennen kukkoa Vorsaan Vatikalliolle kalliokiipeilyä harrastamaan. Vajaan 40 eri tasoisen artistin lisäksi joukkio huoltajia, kannustajia, toimitsijoita ja kaiketi oli joku kuulemma nähnyt yhden katselijankin, joka ei ydinjoukkoon kuulu.
En tiedä mitä tykkäsi näkemästään, mutta jossain on ollut tietovuoto, koska yleensä paikoilla ei näy turisteja, jotka eivät suoranaisesti lajiin kuulu.
Liitonmiehet pitänevät kriisipalaverin ja etsivät syyllisen. Tällainen ei saa toistua !
Noilla n. sadalla asiaan vilpittömästi vihkiytyneellä tuntui kaikilla olevan mukavaa.
Artistit itse hieman olivat ongelmissa aamun ensimmäisillä, liukkaudesta johtuen, mutta päivän mittaan ura kuivui ja suoritukset olivat näyttäviä ja tekeminen hienoa.
Oman klaanimme edustaja, suoraan alenevassa polvessa, suoritti osuutensa viimevuotista ryhmäänsä astetta kovemmassa vastaavassa ja hyvinhän se meni. 26-18-14 sarjalla.
Ei ihmetekoja, eikä yleistä hehkutusta, mutta asetetusta reitistä suoriutui kiitettävästi.
Kotiinsa tuomisiksi sai pellistä pokkaillun purnukan, joita on jo aikas paljon.
Mustelmiakin tuli, kuten nirhaumia, mutta kivoja muistojahan nekin, eip siinä mitään.
Luu ei paista, eikä liha irvistä, joten loppupeleissä keho on vahvempi kuin lähtiessä.
Huoltajat ovat rahnustaneet itsensä loppuun, joka oikeuttaa illan virvokkeet.
Skumppapullon joutuu nyt hieman ”vastahakoisesti avaamaan, osin poitsun hienolle suoritukselle ja osin, ei nyt huomisen päivänsankaruuden, mutta pienen osuuden juurikin edm. poitsun valoon saattamisesta osapuilleen 26 v sitten, kunniaksi.
Pieni n. vartin osuus itsellänikin siinä oli n. 9 kk ennen mainittua tapahtumaa. Niille siis....
Mitäpä sitä taas muuta sanomaan, kuin että elämä itsessään ja riali erityisesti on hianoja lajeja.
Joka eppäilee, niin kokkeilee. Molempia. Tulee sitten sanomaan.....
