Rakas päiväkirja...
Eikun, taikun, näinhän tää kohta on, kun muut ei osallistu.
Ei semi tään, vedetään monologina...
Uamusella tuossa pihamaassa pyörittelin jamahalla sevverran, että taitaa olla Askolan treenit siinä.
Jos opettelee ja oppii ajamaan, joutuu vaikeampaan luokkaan, eikä se ole enää hauskaa.
Talliteristä pelatessani törmäsin moottorikelkkaan, jota olen aika-ajoin käytellyt.
Vetonaarusta ei herännyt, mutta startilla kyllä.
Käyttelin senverran, että savuvana tallista korttelin päähän oli katkeamaton.köh.
Ei se kuumana savuta, mutta kylmänä kyllä, vaikka on jotain puolikallista, tuhkautumatonta, synteettistä Racing Nestettä öljysäiliössä.
Loppupäivä menikin sitten mukevasti heinäpellolla.
Ei siellä viitakkeet suihkineet, eikä heposia ollut työmaalla, ei vuhnikoita piikoja ja heitä kuolaavia renkejä, mutta omalla pikku porukalla tehtiin.
Eilen kaadettu, kerran-pari pöyhitty ja sitten rakvaattorin perässä paalaimen kautta yskähteli tantereeseen niputettuja ja narutettuja paaleja.
Ei laskettu, mutta jossain 500-1000 kpl välillä ne määrät keikku. Paalain kyllä laski, vaan en tiedä.
Rattorin peräkärry, hevoskärry ja hiasen takatila hoiti kuljetuksen 2-3 reissua kullakin tuli vietyä 1km päähän ja nätisti kasattua ladon seinustalle.
Onpahan heposilla narskuteltavaa talvemmalla.
Käsivarret on nyt pistelty lähes vereslihalle paalien heittelemisen takia. Kunto ei laskenut eikä rasvaa kertynyt enepää, päinvastoin.
Tyttären muksuille, ahkerille talkoolaisille, opetin siirtymillä ja pellollakin lintujen tunnistusta. Pellon peruslinnut bongattiin ja tunnistettiin.
Talkooruoat oli hjuvat ja nyt seurustelen taas sen Saarenmaa tölkin kanssa lopun iltaa.
Mukava päivä.
