Ensi viikolla tönöjuhlat eli hääjuhlat. Parikymmentä tärkeintä kaveria tulossa kylään. Keväällä mentiin naimisiin. Soppaa, viiniä, musaa ja paskanjauhantaa eli maailman parantamista. Ja touhuiluunhan tämä liittyy siten, että eukkokullan mielestä siisteys kuuluu sellaiseen juhlaan. Toisin sanoen pitää noita polttopuutienoita vähän siistiä eli pätkiä ne pätkimättömät puut ja pistää pinoon.
Toisin sanoen moottorisahaurakkaa. Kevään sahailut tein isäukon vanhalla Raket 520:llä, jonka pelastin viisi vuotta sitten joutumasta mummolassa romukuormaan. Ihan hyvä pelihän se oli aikanaan, mutta 40 vuotta ikää vähän alkaa jo näkyä. Ketjujarru hajosi ja saha on alkanut myös ylikuumeta. En ole säätämällä ja putsaamalla saanut lämpöjä kuriin. No isukki sitten tuumasi, että kyllähän sahoja löytyy. Äijä kun on tehnyt nuoresta pojasta asti metsurihommia. Ei aivan ammatikseen, mutta siinä määrin, että kovan luokan ammattimiehestä voi puhua. Ja sahat on aina olleet malliston paremmasta päästä. Hain viime viikonloppuna neljä Stihliä: pari 025:ttä, yhden MS200:n ja yhden, jonka mallia en tiedä. Joku tarra tai lätkä jäänyt urakkamaille, eikä sahassa enää mallia lue. Vaan kyllä muuten on tuo MS200 aikamoinen vehje kiertämään ja tehoa riittää. Lautaa kun pätkii niin sanonta "kuin kuuma veitsi voihin" tulee mieleen... Tykästyin tosin 025:teen, ja syy lienee sieltä suunnalta, mistä löytyi myös into opiskella taannoin taidehistoriaa sivuaineena. Se kun on paremman värinen ja muistuttaa äänensä ja muotonsa puolesta enemmän moottorisahan arkkityyppiä kuon ms200. Toisin sanoen näyttää ja kuulostaa rouheammalta, eikä nyt niin hirveästi häviä uudemmalle veljelleen muutenkaan. Vähän raskaampi on eikä aivan niin vikkelä luonteeltaan, mutta kevyissä pihahommissaaivan käypäinen peli.
